kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 16.09.2018

Pelkäätkö burn outia? Yhden romahtaneen naisen vinkit katastrofin estämiseen. #onkopakkojaksaa

Teksti
Karoliina Pentikäinen
2 kommenttia

 

Jännä juttu, miten nämä aiheet välillä täällä blogissa menevät. Kirjoitin viime kuussa pitkän harkinnan jälkeen burn outistani…ja siitä muutaman päivän päästä ilmestyi syyskuun Trendi, jonka teemana oli työuupumus ja työssä jaksaminen. Sattui aika hyvin teemaan ja kuukauden aiheeseen.

Olen lukenut tässä kuussa monen monta tärkeää ja koskettavaa tekstiä #onkopakkojaksaa tägin alta. Ja tajunnut, kuinka jaksamisongelmat ovat yksi aikamme vitsaus.

Mä en voi sanoa, että olisin vielä kokonaan valaistunut ja hirmuisen armollinen itselleni, mutta kyllä tuo puolentoista vuoden takaisin romahtaminen on opettanut pohtimaan sitä, mihin mä haluan rajat vetää. Ja kuinka ylipäätään haluan elää ja olla.

Ensin on sanottava, että lähtökohtaisesti mä ajattelen niin, ettei ihmisen tarvitsekaan aina jaksaa. Romahtaminen on ok ja se on itse asiassa kovan paineen alla vain inhimillistä. Enemmän outoa olisi, jos painaa vaan menemään, eikä mikään hetkauta. Silloin ihminen ei olisi ihminen, vaan ennemminkin robotti.

Toisaalta jatkuva veitsenkärjellä oleminen ja omien voimavarojensa kanssa kamppailu ei ole viisasta. Ja jos viikosta, kuusta ja päivästä toiseen on sellainen olo, ”onko pakko jaksaa”, on aika mennä peilin eteen ja kysyä, missä mättää.  Enkä nyt tarkoita sitä, että ihmisessä itsessään olisi jotain vialla. Enkä tarkoita sitäkään, että ihminen voisi itse vaikuttaa kaikkiin elämänsä kuoppiin. Mutta aika usein silti on tilanne, että hieman armollisemmalla asenteella, rajojen asettamisella ja hölläämisellä on suuri merkitys jaksamisen kannalta.

Kokosin tähän listaksi asioita, joissa olen yrittänyt toimia niin, etten palaisi enää loppuun. Ja voisin kuvitella, että ainakin osa näistä sopii ohjeeksi myös joillekin muille. Tosin tavallaan olen myös sitä mieltä, ettei nämä ole mitään yleispäteviä ohjeita, koska niin erilaisia täällä maanpäällä ollaan. Mutta. Ehkä näistä jotkut voivat toimia myös muille. Tai antaa inspiraatioita omaan oivaltamiseen.

PÄÄTÄ TYÖPÄIVÄN PITUUS. Näin työajattomana ihmisenä sudenkuoppa on siinä, että työt saattavat venähtää liiaksi myös vapaa-ajan puolelle. Minusta tuntuu joka päivä 15 vaille 4, että duunia olisi vielä vaikka kuinka paljon, enkä voisi lopettaa duunin tekoa. Mutta. Ne vaan pitää lopettaa. Kun ymmärtää, ettei työ lopu tekemällä, on se helpompi lopettaa, kun F tulee iltapäiväkerhosta kotiin. Olen päättänyt, että teen töitä sen verran, kun yhden 8 tunnin työpäivän sisällä ehdin. Muut lykkään raa`asti.

AIKATAULUTA TYÖVIIKKO. Mun elämän pelastus on se, että teen tarkat suunnitelmat siitä, mitä duunia teen mikäkin työpäivä. Mun kalenteri on tiedossa monta viikkoa eteenpäin ja pääasiallisesti jaan sen blogin, Joutsenen ja H23:n asiakkaiden (tällä hetkellä lähinnä Sidosteen) kanssa. Kun mulla on selkeästi se, että kirjoitan blogia tiistaina ja hoidan omaa projektinhallintaani perjantaisin, tuntuu sille, että homma on hallinnassa. Ja kun homma on hallinnassa, pysyy mun mieli hyvänä.

ÄLÄ AIKATAULUTA VAPAAPÄIVIÄ. Mä tarvitsen strukturoidun arjen vastapainoksi lötköpäiviä. Viikonloppuja, jolloin ei ole mitään tekemistä. Tai ainakaan mitään ennalta sovittua. Sellaiset leijuvat hetket antavat aivoille aikaa palautua.

NUKU. No tämä osa-alue ei minulla mene parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta faktahan on se, että uni palauttaa ja auttaa jaksamaan. Ihan oikeasti pitäisi nukkua – ainakin minun – 8-9 tuntia yössä. Oikeasti nukun sellaiset vajaat 7 tuntia.

KERÄÄ ENERGIAA. Nukkumisen lisäksi on tehtävä asioita, jotka auttavat jaksamaan. Toisille energiaa tuo lukeminen, jollekin toiselle hikilenkki tai ystävien näkeminen. Tässä suosittelisin katsomaan omaa elämää rehellisesti. Mitkä onkaan ne jutut, josta energiaa saa aidosti? Eikä vain ne, joita kuuluu tehdä.

NEUVOTTELE JA USKALLA. Mun suurin oivallus on ollut se, että pomotkin ovat ihmisiä, jotka harvoin haluavat, että työntekijä väsyy. Mä olen (puntit vapisten) opetellut neuvottelemaan mun asiakkaiden ja työnantajien kanssa siitä, että saisin tarpeeksi vapaata tai kevyemmän työtaakan. Esimerkiksi tällä viikolla sovin Lilyn ja Trendin päätoimittaja Marin kanssa palaverin siitä, että pyysin mun sopimuksen yksityiskohtien uusimista.  Samoin olen muokannut mun asiakkaiden kanssa tämän syksyn aikana sitä, tarvitseeko mun matkustaa niin paljon töiden vuoksi, kuinka voin jakaa työpäiväni ja miten lomailla. Ja kaikki tämä on onnistunut, kun vastassa on ollut järkevä ja inhimillinen esimies ja olen toisaalta osannut perustella pyyntöni.

SOVI ITSELLESI LOMAT. Katso edellinen. Mulla on vuoden aikana ollut 2 lomapäivää pääsiäisenä ja yksi viikon loma häämatkalla. Se on liian vähän ja tämä on asia, johon halusin muutoksen. Yritän jatkossa lomailla enemmän.

DELEGOI, JAA VASTUUTA. Mun vika on ollut se, että olen yrittänyt tehdä kaiken itse. Nyt olen ymmärtänyt, että asioita voi delegoida, ihmisiä palkata ja tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi Sidosteen hommissa – kiitos toimitusjohtajan – meillä on nyt assari. Noora on mun oikea käsi kuvaushommissa, Laura tekee kuvitusta ja yhteen tulevaan projektiin olen ottamassa assaria itselleni. Tuntuu ihanalle, että oma duuni työllistää – ainakin välillä – myös muita.

HELPOTA MYÖS MUUTA ARKEASI. Sen lisäksi, että ihmiset haluavat suorittaa töissä, suorittaa moni usein myös kotioloissa. Tähän pätee mulla sama kuin töissä: Kaikkea ei tarvitse jaksaa, eikä osata itse. Voi ostaa ulkopuolisen siivoajan, tilata kauppakassin, jakaa perheen aikuisten vastuualueita ja sitä rataa.

ÄLÄ PATSASTELE GLOORIASSA. Oma vikani on ollut se, että olen halunnut kiitosta, titteleitä ja palkintoja. Tai ainakin nyt hyvän työntekijän maineen. Edelleenkin mulle on tärkeää, että teen duunini hyvin. Mutta nyt tajuan myös sen, että hyvä työntekijä laittaa myös omat rajansa. En tarvitse martyyripalkitoa siitä, että asun töissä. Haluan olla toki hyvä duunissani, mutta myös jaksava puoliso, äiti ja ystävä. Ja sellainen ei voi olla, jos uhraa kaiken itsestään työlle. En tee leppakovuoroa, enkä duuneja liian pienellä aikataululla.

MIETI, MIKÄ ON TÄRKEINTÄ. RAHA, AIKA VAI JOKU MUU? Mulle tärkeintä on perhe. Vaikka raha mahdollistaa monta asiaa ja työstä on saatava palkka, mutta en halua uhrata perheaikaa työlle.

LOPETA JOSSAIN VAIHEESSA. Jos joku duuni (tai harrastus tai parisuhde tai ystävyyssuhde) kuormittaa liikaa, vaikka olisit tehnyt kaikki kevennykset ja helpotukset, mieti, olisiko aika lopettaa koko homma siihen. Joskus fiksuutta on iskeä luukku kiinni ja etsiä ihan uusi suunta.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: neule, Lindex // pipo, Samsoe&Samsoe (INCH Store) // farkut, H&M // kengät, Converse 

Kommentit (2)

Hyviä pointteja, kiitos! Vaikka itse olen saanut monesti kehuja ”aikatauluttamisestani” ja kalenterin käytöstäni. Niin tällä hetkellä suunta on vähän hukasssa sillä saralla. Opintoni ovat pääsääntöisesti etä/verkko-opiskelua ja rästejä on jäänyt niin organisointi on  vähän pettänyt… Joten petraus siihen! 🙂

Kiitos, että jaoit loistavat vinkkisi uupumisen estämiseen! <3

T. Toimitus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X