Ivana Helsinki -silmälasit. Voiko olla enempää mun juttu?
// Kaupallinen yhteistyö: Specsavers //
Jos mä kuvailisin mun tyyliä ja minua ulkoisesti, vilahtelisi tuossa listassa varmasti tennarit, farkut, Ivana Helsingin tyttömäiset mekot, pitkä tumma (vihdoin taas!) tukka, lyhyet kynnet, huomaamattomat korut, luottohajuveteni, aina hukassa olevat hanskat ja silmälasien ja/tai piilolinssien varma liitto (koska ilmankaan en pärjää sekuntiakaan).
Kun sitten Specsavers julkaisi Ivana Helsinki -silmälasimalliston, oli aika selvää kauraa, että tuo juttu olisi todellinen mun juttu. Siinä kun yhdistyi kaksi itselleni läheistä asiaa: Toisaalta se ihana Ivana-tyyli, jota olen rakastanut jo vuosia. Toisaalta taas se elämäni pakollinen paha, eli rillit, joita ilman en vaan voi elää.
Olen kirjoittanut silmälaseista usein, koska aihe on ollut mulle ajankohtainen jo 29 vuoden ajan. Olen kertonut, miten silmälasien käyttö saa edelleen – tämän ikäisen – tuntemaan itseni rumaksi nörtiksi. Ja kuinka olen yrittänyt sinnikkäästi myös päästä tästä päänsisäisestä möröstäni myös irti. Kotona vetelen illat pitkät rilliräiskäleenä, mutta julkisille paikoille astuminen ei ole tuntunut kivalle. Sanoin joskus A:lle, että olen rilleillä hänen edessä vasta, kun ollaan naimisissa. En pitänyt tietenkään sanoistani kiinni, mutta ehkä se kuvaa paljon sitä, kuinka paljon silmälaisen käyttö multa vaatii. (Tämän ääneen sanominen kuulostaa muuten todella typerälle, koska luulisi, ettei kyseessä ole niin iso asia!)
Kun Specsavers sitten toi Ivana Helsinki -lasit myyntiin, päätin kokeilla rillien käyttöä (julkisilla paikoilla, huom!)nyt niin sanotusti pehmeällä laskulla. Päätin, että tällä kertaa ottaisin ns. pärstäkerroinrillit, joihin linsseihin ei laitettaisi vahvuuksia, vaan pitäisin niitä piilolinssien kanssa. Mitä järkeä, ehkä mietit? No minäpä kerron:
Minullehan silmälasikammoa on aiheuttanut se, että rillieni linssit pienentävät niin paljon silmääni. Jos lasketaan hajataitot ja kaikki muut yhteen, viimeisimmissä tarkastuksessa selvisi, että näköni vastaa kokonaisuudessaan -7:n näköä. Voi siis sanoa, etten ole mikään haukansilmä. Ja koska näkökykyni on niin heikko, näkyy se myös jo itse silmälasilinsseissä merkittävästi. Toisin sanoen silmäni pienenee linssien vaikutuksesta huomattavasti.
Itse silmälasikehyksiä olen silti rakastanut aina. Joten niinpä päätin, että nyt opettelisin olemaan rillipöllö taas uudelleen. Mutta niin, ettei tarvitsisi heti sukeltaa syvään päähän. Voisin pitää silmälaseja säilyttäen kuitenkin normaalin silmien kokoni ja esimerkiksi sen, etten jaksa arkipäivänä laittaa ripsaria kummoisempaa meikkiä.
Kyselin Koskikeskuksen Specsaversin Sannalta, olenko maailmankaikkeuden ainoa ihminen, joka tekee näin pöhkön tuplavalinnan. Mutta yllätyksekseni hän kertoi, että minunlaisiani piilolinssit+silmälasit -yhdistelijöitä on yllättävän paljon.
Olette kyselleet näistä mun uusista laseista jo instassa hirmuisesti, mutta tässä vielä linkki kehyssivuille. Tykkään ihan kauheasti Ivana-malliston retrolookista. Se kun on jotenkin yhtä aikaa tosi klassinen ja ajankohtainen. Ja esimerkiksi nuo pilottilasit eivät olisi onnistuneet mulla koskaan omilla vahvuuksilla, koska vaikka linssien hionnat ovat kehittyneet valtavasti, ei meikäläisen miinuksia olisi saanut liitettyä noin ohuisiin kehyksiin.
Kuten varmaan arvaatte, ruusukultaiset lasit ovat tosi kevyet käytössä. Mulla ei ole ollut koskaan noin ohutsankaisia laseja (paitsi ne 2000-luvun alun ”näkymättömät”, jos muistatte tämän trendin), ja ohutsankaisuuden kyllä huomaa käyttömukavuudessa.
Kun olin sovittamssa laseja liikkeessä, arvoin kahden pyöreän, vähän paksumpisankaisen mallin, väliltä. Nämä kuvissa nähdyt istuivat kuitenkin niin hyvin jo ihan luonnostaan – ennen yksiäkään säätöjä – päähäni, että päätin Sannan kannustuksella valita juuri nämä. Kun on pitänyt lähes koko ikänsä rillejä, huomaa kyllä, mitkä lasit tuntuvat sille, etteivät ne tunnu päässä ollenkaan. Niissä olo on kotoisa.
Jos iski silmälasihimo, klikkaile rillikaupoille tästä!
-Karoliina-
Kuvat: Noora Näppilä
Asu x 2: Ivana Helsinki
Kommentit (27)
Hei.
Saisitko apua silmien laserleikkauksesta? Olen kuullut pelkkää hyvää heiltä, joilta huono näkö on pystytty sillä korjaamaan.
Miten noista laseista näkyy ivana helsingin ominainen tyyli?
No ei mitenkään, mutta koska yhteistyöpostaus, niin.. Aina kannattaa yrittää 😀
Kahteen edelliseen: Millaiset olisi teistä Ivana Helsingin tyyliset silmälasit, jos nämä eivät? Mä koen, että näissä on paljon yhtymäkohtia. Tietty persoonallisuus, retrohenkisyys ja tyttömäisyyden kautta tuotu naisellisuus. Muotokieli on pehmeää, kuten mekoissakin. Ja esimerkiksi ruusukultaisten rillien värisävy on täysin sama, kun viime vuoden paljettieläinkuosissa. Itse asiaa käytin kyseistä laukkua viime viikolla kemuissa juuri näiden rillien parina.
Tuntuu vähän kurjalta nämä sinun ”rilliräiskäle” ja ”ruma nörtti” -puheet. En ymmärrä miksi hanki jopa kahdet silmälasit käyttääksesi niiden kanssa piilareita? Tosi omituista, eikä edes järin ekologista hankkia täysin hyödyttömät silmälasit kun tarve voimakkuuksille kuitenkin olisi. Etenkin nuo mustasankaiset käy sinulle tosi hyvin, ei käy jakeluun mikset olisi teettänyt niustä voimakkuuksilla silmälaseja, joista on oikeasti sinulle apua?
Taisin vastata kysymyksiisi jo postauksessa. Hankin vahvuuksettomat, koska yritän näin totutella silmälasien käyttöön, kun yksi ongelmakohta — linssien pienentämisefekti – on poissa. Ruusukultaisia ei voisi käytännössä edes tehdä vahvuuksiini ja tummempisankaiset taas näyttäisivät erilaiselle tositoimissa vahvuuksilla, koska tosiaan linssi muuttaa silmän ulkonäköä. Jokainen ostettu uusi tavara on toki ekologisuuden kannalta huonoa. En kuitenkaan koe, että silmälasit ovat hiilijalanjäljen kannalta suurin ongelma. Vertaisin niitä tarkoin valittuihin koruihin.
Niin joo, ehkä siinä mielessä on pointtia, jos mustasankaisiin voi jälkikäteen vaihtaa vahvuukselliset linssit jos opit niitä tällä metodilla käyttämään?
Ehkä tähän kokemukseesi vaan on vaikea samaistua: itselläni on voimakkaat miinuslinssit ja olen opetellut meikkaamaan niin, että silmät tulee rillienkin kanssa paremmin esiin.
Tavallaan koru-vertaus on vähän huono, koska kerrot postauksessa syvästä inhostasi rillejä kohtaan ja niiden rumentavasta vaikutuksesta ulkonäköösi. Sillä pohjalla ei tule fiilis että ihania koruja nämä. Toki sinänsä ihan hauska tuo ajatus että siedätät näin itseäsi, mutta eihän tuo sitä silmien ulkonäön muuttumista auta mitenkään -sinänsä siis kuulostaa oudolta hankinnalta tässä kontekstissa.
Taisin kertoa tuossa, että inhoan silmälaseja niiden linssien pienentävän efektin vuoksi, mutta kehyksiä puolestaan rakastan. Kehykset ovat se tyylillinen osa, ja itse ajattelen, että ikään kuin asuste tai koru.
Ihana, jos koet, että sua miinuslinssit ei haittaa. Toivoisin, että voisin ajatella samoin. Ehkä vielä seuraavat 29 vuottaa opettelua tekevät tulosta täälläkin 🙂
Hei, nyt vähän ehkä hassu kysymys. Miksi on niin tärkeää ettei silmät saa näyttää yhtään pienemmiltä, se on kuitenkin vaan pintaa. Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta itse kokisin raskaanakin jos ihan koko ajan täytyy jotenkin vähän petrata ulkonäköään, pitäisikö tässä maailmassa enemmänkin vähän laskea ulkonäkö rimaa ja ajatella että on riittävän nätti vaikka esim. ne silmät vähän pienemmiltä näyttävätkin? Juu ja mun kommentiin saa ja pitääkin olla erimieltä 🙂 Mutta kivat lasit, varsinkin nuo pyöreät
Totta on, että silmälasilinkkit, värit, vaatteet, sisustus, hiukset, hymyn leveys ja kaikki tuollainen on pintaa. Ja se, minkälaisia asioita me pidämme kauniina ja toisaalta millaisen arvon me niille annamme, on subjektiivista.
Mä en koe, että mä itse asiassa petraan ulkonäköäni, kun en halua silmieni näyttävän pienemmille vahvojen linssien vuoksi. Itse asiassa rillittömyys ja jopa vahvuuksettomat lasit ovat mulle enemmän luonnollinen. Luojan luoma muoto, kuin se, että eteen laitetaan pienentävät linssit, vai kuinka? ”
Mutta ymmärrän hyvin pointtisi: Vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että ulkoiset asiat voivat saada olon sisäisestikin hyväksi, eikä sitä siksi sovi vähätellä, täytyy jokaisen varmasti miettiä omalla kohdallaan, mitkä ovat ne asiat, joihin haluaa kiinnittää huomion. Mun mielestä tuo termi ”riittävän” on aivan loistava <3 Voi kun jokainen meistä muistaisi, että riittää, kun on riittävän nätti, ahkera, viisas, nopea jne.
Hei, mulla on lähes saman vahvuiset miinuslasit, eli sellaiset -7-8 plus hajataitot päälle. En kuitenkaan koe, että mun silmät pienenisivät linssien takana mitenkään merkittävästi (käytän myös piilareita välillä). Voisiko asia siis olla ihan vaan korvien välissä..? Minusta näytät kauniilta lasit päässä:)
Ihan varmasti osin onkin <3 Olen tästä joskus kirjoittanutkin ja miettinyt, liittyykö kokemus ”rumuudesta” johonkin ala-asteen kiusauskokemukseen tms. Ihana, jos sulla on hyvä fiilis. Samaan pyritään!
Rilliräiskäle ja rillipöllö -ilmaisut vähän häiritsi minullakin :/ Onko ne susta ihan ok nimityksiä laseja käyttävälle? Mulla tulee ala-asteen haukkumasanat mieleen.
Onneksi muuten nykyään ei lapsia haukuta silmälaseista koulussa, ainakaan oman tyttäreni kokemuksen mukaan. Mutta onhan lastenkin lasit nykyään huikean paljon tyylikkäämpiä kuin 20v sitten. Ja yhä useammalla on lasit.
Mä en käyttäisi termiä muista, mutta itsestäni kylläkin. Koen, että se on sellaista itseironiaa, joka tosin pitää sisällään arvotuksen siitä, millaiseksi itse koen itseni vahvoissa laseissa. Itse asiassa nuo taitavat olla termit, joita musta ala-astella käytettiin. Tosin nykyisin perhe voi kutsua mua esim räiskäleeksi”, joka niissä tapauksissa on hellittelynimi.
Mun tytär esimerkiksi HALUAISI silmälasit. Toivoi niitä jopa joululahjaksi viime vuonna, mutta ei saanut, kun tarvetta ei ole. Mutta tosiaan. Onneksi asia ei ole nykyisin enää kuten 90-luvun alussa!
En ihan ymmärrä tätä hypeä, kun olet aiemmin julistanut käyttäväsi hinnalla millä hyvänsä piilareita, että nyt hankit _kahdet_ lasit ilman vahvuuksia. Kiva että yrität totutella laseihin, mutta tuo ei vaikuta kovin kestävältä valinnalta. Totuttelua saattaisi myös auttaa se, ettet puhuisi silmälasipäisestä Karoliinasta rumilla lapsuuden haukkumasanoilla, koska myös itselle ja itsestä kannattaa puhua kauniisti. Käyttämämme kieli on todellisuutta.
Lisäksi ihmetyttää että lasit ovat Specsaverilta, kun Tampereella on oma luotto-optikkonasi ylistämäsi kotimainen Heiniö? Minusta on vähän lukijoiden aliarviointia kirjoitella ”voisiko mikään olla enempää minua” -tyylisiä juttuja, kun aiempien tekstiesi perusteella silmälasien käyttö ja halpaketjut eivät todellakaan ole ”sinua”.
Tykkään blogistasi kovasti, mutta nämä jatkuvat yhteistyöpostaukset, joissa pyörrät mielipiteesi, suosituksesi ja hylkäät ”lempparisi” alkavat vaikuttaa tosi teennäisiltä. Jos teet jonkin yhteistyön vain yhteistyön vuoksi, voisit suoraselkäisesti kertoa siitäkin, kun on ihan ok innostua ja kokeilla uusia juttuja. Toivottavasti kiinnität asiaan huomiota.
Kaunista talviaikaa! 🙂
Ihan totta: ItselleKIN kannattaa puhua kauniisti. Tämä on asia, jossa mulla on itse asiassa paljon opeteltavaa.
Kurja, jos tulkitset, että postaus aliarvioi sinua. Mä pidän monista toimijoista kaupan kentällä, enkä usko, että se tarkoittaa sitä, että toiset tulee sulkea pois, jos toisista pitää/tekee yhteistyön. Heiniö on edelleen ihana, ja niin on moni muukin. Mä en tiedä, tekevätkö muut kuluttajat niin, että valitsevat yhden liikkeen/merkin, ja käyttävät vain ja ainoastaan sitä hamaan tappiin, mutta itse en. Bloggaajana tai muutenkaan, vaikka toki sinne hyviin luottiksiin palaa uudelleen ja uudelleen.
Mä koen, että yhteistyö Ivanan lasien kanssa on luonteva, koska kuten sanottua, olen tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä taukoamatta usean vuoden ajan. Harmillista, jos koet toisin tai et ole tätä yhteyttä nähnyt jatkumona.
En kuitenkaan usko, että tälläkään saralla postausten kanssa voi kaikkia miellyttää, saati olla aukottomasti olla vain yhden merkin/tyylin edustaja. Koen, että bloggaajan tehtävä on osion myös tuoda esille uusia tuulia, vaikka oma tyyli onkin tärkeä muistaa.
Kuten sanottu, silmälaseja olen käyttänyt vuodesta 1989, joten voisin sanoa, että se ON mua, vaikka se ei blogin lukijoille kuvista toki usein välitykään. Toivottavasti tällaiset positiiviset kokemuset, kuten vaikka näiden rillien kanssa,vähentävät piilareiden käyttökammoani myös vahvuuksien kanssa ja silloin silmälasit näkyvät myös teille, jotka eivät minua kotioloissa katsele.
Kivaa pakkaspäivän iltaa!
Mä oon kyllä vähän samoilla linjoilla, kuin muutama muukin täällä. Tuntuu, että mielipiteesi muuttuu vähän sen mukaan kenen kanssa teet yhteistyötä. Eikä tämä toki ole ainoa blogi, jossa yhteistyöpostauksia on todella paljon ja niitä selitellään juuri sillä, kuinka ollaan nykypäivän vaikuttajia. Ikävä kyllä moni blogi muuttuu tylsäksi jatkuvien yhteistyöpostausten takia. Samalla kuitenkin esim. kommentteihin vastaaminen jää joiltakin pois, joka kyllä on mielestäni tympeää. Se myös vähentää intoa kommentoida yhtään mitään. Tästä vois jatkaa pidempäänkin, mutta jätämpä tähän…
Kommentteihin vastaaminen ontuu pahasti. Nytkin on useamman kuukauden ajalta vastailut hoitamatta ja näihin uusimpiin on aikaa vastailla, aiemmat jäävät siis taas kokonaan ilman vastausta. Kiva blogi, mutta minusta on epäkohteliasta hoitaa kommentointia aina silloin kun sitä sattumalta ehtii tehdä, eikä systemaattisesti niin että vastaisi järjestyksessä kaikkiin tulleisiin kommentteihin. En loukkaannu jos omiin (harvoihin) kommentteihin ei vastata, mutta on harmi että monesti kommenttiboksissa on mielenkiintoisia pointteja joista syntyisi hyvä ja asiallinenkin keskustelu.
Yhteistyöpostaukset ovat pääosin olleet hyviä ja mielenkiintoisia, mutta niitä on ollut viime aikoina hurjan paljon.
Kahteen edelliseen: Kiitos palautteesta 🙂 Pistetään muistiin.
Kiitos tästäkin kiinnostavasta kirjoituksesta.
Luen jokaisen kirjoituksesi, koska ne on musta kiinnostavia ja hyvin kirjoitettu.
Ystäväni on myös bloggaaja ja ymmärrän täysin yhteistyö-postaukset. Se kun on työtä josta saa ihan rahaa laskujen maksuun.
Vähemmän ymmärrän bloggaajan tekstien kritisointia. Siis se, että varsinaista blogin tyyliä ruoditaan. (Kuuluuko tämä bloggaajan repertuaariin, paljonko vastaa kommentteihin jne.) Jos ei kiinnosta, ei tarvii lukea.
Tekstin aiheesta päinvastoin on tosi mielenkiintoista keskustella.
(Vahvuuksettomien lasien pointti jne.)
Kiitos kun kirjoitat.
Eniten kiinnostaa uusioperheaihe, mutta ymmärrän täysin ettet ruodi aihetta avoimesti, koska se ei ole tyttösi etu.
Mun mielestä saa kyllä kritisoida. Just esim. tuo viesteihin kommentointi. En tiiä kuka tänne viitsii kommentoida, jos viesteihin ei saa mitään kommenttia takaisin. Tämä koskee yleisesti kaikkia blogeja, ei ainoastaan tätä.
Juuri näin. Miksi ei saisi kritisoida? Esim ilmastoraportti-postaukseen tuli kasapäin hyviä kommentteja ja kysymyksiä
mutta tämä ammattivaikuttaja ei vaivautunut vastaamaan yhteenkään 🙁 Jos tämä kerran on ihan oikea työ niin miksi sitä ei myös hoideta kuten oikeaa työtä?
On harmillista, että aina ei ehdi. Olen samaa mieltä, että ihannetilanteessa kaikkiin kommentteihin tulisi vastata. Toivottavasti jatkossa ehdin kommentoida useammin. Hyvin huomattu, että tosiaan viime viikosta asti olen yrittänyt asiaan saada muutosta.
Lasit sopivat sulle kivasti ja ovat mielestäni tosi sun tyyliin sopivat.
Yhdistelet kauniisti rouheaa ja naisellista.
Käytän itse miinuslaseja päivittäin. Mulla on kahdet lasit joita vaihtelen, mutta olis kyl kiva jos olisi ainakin neljät.
Ennen pidin pääsääntöisesti piilolinssejä, mutta iriitin myötä silmäni ei enään kestä piilareissa kuin satunnaista juhla-käyttöä. Kuivuu ja ärtyy.
Se on kyllä suuri riski, kun piilareita pitää paljon! Vaihtelu lasien välillä varmasti auttaa, ettei tylsisty, jos lasit ovat jokapäiväisessä käytössä 🙂
Huomaan ihan saman ilmiön itsessäni, vaikka en ihan noin kovasti miinuslukemille pääsekään. Itse olen ollut silmälasienkäyttäjä jo melkein 20 vuotta, mutta en edelleenkään ole tottunut niihin. Ne eivät vaan istu naamaani kunnolla, painavat, eivät pysy urheillessa mukana jne.
– lista on loputon. Lasit laitan päähäni vasta kun pääsen kotisohvalle.
Haaveilen silti edelleen omistavani silmälasit, joita haluaisin päivittäin käyttää julkisellakin paikalla ja joiden pitäminen olisi yhtä vaivatonta ja mukavaa kuin piilareiden. Ehkä käyn testaamassa näitä mainostamiasi laseja itsekin 🙂
Mulla on tutkittu silmät leikkauksen varalle. Ja periaatteessa avun sillä voisi saada. Ei ole siis lääketieteellistä estettä. En jotenkin haluaisi tomenpiteisiin niin kauan, kun siihen ei ole pakko. Ja koska selviän tosi hyvin rillien ja piilareiden kanssa, en koe, että leikkausta juuri nyt tarvitsisin. Pelkään mm sitä, että silmät alkaa kuivua (kuten monilla leikkauksen jälkeen).