Kun Tampere oli vielä tuntematon!

Mä katselin viime viikolla meidän kotitaloa vähän eri suunnasta, kun yleensä sitä katselin. Tulin kotiin päinvastaisesta suunnasta ja silloin koko talo ja kotikulmat näyttivät ihan erilaisille. Tuntemattomille ja uusille. Samalla mieleeni alkoi tulvia ne ekat kerrat Tampereella, kun koko kaupunki oli täysin vieras ja ihmeellinen.

Mun eka muisto Tampereelta on joskus yläasteelta. Me oltiin perheen kanssa hotellomalla Tampereella, koulu oli alkamassa muutaman viikon päästä. Juuri ennen lähtöä löysin ihanat matalapohjaiset saappaat jostakin Hämeenkadun kenkäliikkeestä. Jäin kuitenkin empimään kenkiä, istuttiin autoon ja kaasutettiin pois. Kunnes nähdessäni kengät vielä uudelleen näyteikkunassa ajettuamme liikkeen ohi, parahdin, että haluan ne sittenkin. Iskä veti u-käännökseen ja koko perhe oli mulle aivan hiilenä. Mentiin kauppaan uudelleen, sain kengät ja sisko pilasi ne seuraavana jouluna, kun lainasi niitä ja meni potkimaan saappailla isojen ulkoroihujen steariineja.

Toinen muisto liittyy niin ikää samaan siskoon. Hipu oli asunut Tampereella jo tovin, kun minä ja F tulimme Hipulle ja tämän miehelle kylään. Matkasimme F:n kanssa Tampereelle Onnibussilla. Hipun mies oli meitä vastassa, koska Hipu oli vielä töissä. Käveltiin pitkin Sorsapuistoa, syötiin Minetin jädeä ja nautittiin sen kesän ainoista hellepäivistä. Myöhemmin haettiin sisko töistä ja kun F oli mennyt illalla unille, istuttiin siskon ja tämän miehen kanssaan heidän parvekkeellaan ja katseltiin kesäistä Kalevaa. Silloin taisin ensi kerran sanoa, että tässä kaupungissa olisi ihana asua. Kaikki tuntui olevan niin kohdallaan siinä näyssä ja fiiliksessä.

Kolmas muisto liittyy niihin hetkiin, kun oli juuri tavannut A:n. Koska hän oli lähdössä melkein heti tapaamisemme jälkeen ulkomaille, vietimme vikat viikot lähes koko ajan yhdessä. Näiltä ajoilta Tampere alkoi näyttäytyä uudessa valossa. Jotenkin erityisen ihana oli minusta Kirkkopuisto. Tuntui niin käsittämättömälle, että sen läpi käveltyä oli jo Hämeenkadun päässä, eli aivan keskustassa. Hesassa välimatkat olivat paljon mutkikkaampia ja pidempiä, joten sellaiset helpon lyhyet matkat olivat ihmeellisiä. Tampere oli ihmeellinen laivaravintoloineen, katukahviloineen, Tammerfesteineen ja ihmisineen, jotka tuntuivat tervehtivän joka käänteessä. Hassua, mutta oli ihan sellainen olo, kuin olisi ollut ulkomailla. 

Neljäs ja viimeinen muisto niin sanotusta tuntemattomasta Tampereesta liittyi näihin kemuihin. A oli vielä ulkomailla, mutta minä ja kaverini päätimme pitää A:n asuntoa etkopaikkanamme ennen Gatsby-bileitä. Muistan, kuinka jännittynyt olin, osaanko jäädä oikeassa paikassa pois bussista. Voin edelleenkin piirtää mieleeni sen hetken, kun seisoin pimeällä bussipysäkillä vain parinkymmenen metrin päästä nykyisestä kodistamme, mutta silloin piti laittaa google maps päälle, jotta osasin suunnistaa oikealle ovelle. Itse asiassa eksyin tässä korttelissa monta kertaa alussa, joka nyt tuntuu todella hassulle.

Sellaisia Tampere-juttuja tähän aamuun! Hauska nähdä, miltä tämä kaupunki vaikuttaa esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Ja kuinka lapsi kokee Tampereen sitten, kun on aikuinen. Tuo samainen Helsingin Kallioon syntynyt tenava, joka kirjoitti kesäiseen kauppalistaan tuoArejuusto. 

-Karoliina-

Kuva: Krista Puskala