Sain syksyllä idean. Päätin varata A:lle ja mulle reissun Budapestiin. Ihan vaan yllärinä miehelle. Yhdistetty synttärilahja ja puolivuotishääpäivän juhlistus.
Maltoin pitää suuni kiinni reissusta noin kuukaudenpäivät, kunnes oli pakko lipsauttaa: ”Mä oon varannu meille reissun!” Sitten hakkasinkin päätäni käsiini miehen nauraessa vieressä. Mä en jumankekka vaan osaa pitää tällaisia kutkuttavia ylläreitä sisässäni.
Tänään tuo päivä sitten koittaa. Hyppäämme illalla Pirkkalasta koneeseen, lennämme Unkariin, suunnistamme jollakin ilveellä hotellille ja aloitamme uuden viikon uudessa maassa ja kaupungissa. Käsimatkatavarat mukana, kolmeksi yöksi pois arjesta.
Lapsi on vähintään yhtä onnellinen tästä viikosta, kuin mekin, koska hänkin pääsee lomalle. Mummolaan! Pappa on ottanut lomapäiviä töistä ja itsenäisyyspäivä katkaisee mummonkin työviikkoa niin, että lapsi varmasti saa oman osansa lomatunnelmista ja lököttelystä, vaikka opettajamummo varmasti pitääkin tiukkaa kotikoulua.
Mitä mä sitten odotan tältä reissulta? En yhtikäs mitään muuta kuin yhdessä olemista. Sitä, että saadaan jättää kaikki syksyn raskaat jutut taakse. Istua kahdestaan katukahviloissa ja jutella tai olla juttelematta, jos sille tuntuu. Meillä on mukana kirjat ja lököhousut, jos haluttaan vaan olla hotelilla. Niin ja monen monta ravintolavinkkiä, mutta ei niihinkään ole pakko suunnistaa Mapsin avulla, jos sille ei tunnu. Ehkä joulutorilla vähän glögiä ja tuliaiseksi F:lle jokin uusi koriste joulukuuseen.
Ihanaa ensimmäistä adventtia (ja tämän kirjoittaminen tuntuu ihan hullulle. Vastahan oli elokuu!)!
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Kommentit (38)
Hah, minulla on samat suunnitelmat. Otan siis kaikki hyvät ideat ilolla vastaan!
No huh mitä kommentointia nyt taas!
Mulla ihanassa ydinperheessä vanhemmat lähtivät kerran vuodessa parissa johonkin reissuun kahdestaan. Ei me lapset haluttu monesti edes lähteä mukaan, ei maltettu kun oli niin hyvät leikit kesken. Ihan parhaita muistoja on siltä ajalta, kun oltiin yötä naapurissa, missä asu meidän molempien parhaat ystävät. Ja tuliaisten saamisen riemun muistan vieläkin.
Tuliaisista on kyllä aina aika kovat paineet ;D
Ihanaa, että pääsette kahdestaan lomalle, nauttikaa ja ladatkaa akkuja <3
Meillä ydinperheessäkin vanhemmat ovat noin kerran vuodessa pidennetyn viikonlopun kahdestaan lomalla. Tekee meillä todella hyvää olla yhdessä ja aikuisessa seurassa. Tämän lisäksi toki kaikki pidemmät reissut, yli viikonmittaiset, tehdään koko perheen voimin.
Meillä kyllä keskustellaan lastenkin kanssa äidin ja isin yhteisistä reissuista ja kouluikäiset ymmärtävät, että on koko perheen etu, että vanhemmat pääsevät välillä kahdestaan reissuun.
Meillä lapsi ei edes kysynyt, miksi ei pääse. Minusta lapselle pitää olla selvää, että osa asioista on vanhempien yhteistä. Aivan samalla tavalla, kun minulla ja tyttärellä, sekä tyttärellä ja miehelläni on jotain yhteisiä juttuja, joihin sitä kolmatta perheenjäsentä ei oteta mukaan. Minä en esim pääse mukaan miehen ja lapsen pyörälenkeille. Eikä mies saa olla kotona, jos me vietämme ”tyttöjen iltaa” .
Mutta jokainen tavallaan <3
New York cafe on ehdoton käynti paikka Budapestissa
Kiitos vinkistä! Suosituksesi vuoksi kävimme sille <3 Oli kaunis!
Asioista ja eri mielipiteistä voi ja pitääkin keskustella. Mutta oman mielipiteensä voi tuoda julki hyvinkin monella eri tavalla, myös ystävällisellä. Siis esim sellaisella, että kerrotaan oma mielipide mutta ei tuomita toisen. Vaikka onkin eri mieltä toisen kanssa, miksi pitää yrittää lynkata sen toisen mielipide? Tätä en ymmärrä. Ja tätä täällä tapahtuu ajoittain. Mielipidehän on loppupelissä jokainen oma henkilökohtainen fiilis eikä siihen edes ole yhtä ainoaa oikeaa.
Ehkä tämä on luonnekysymys. Itse olen aika herkkänahkainen tyyppi ja se vaikuttaa myös siihen, miten toimin esim ystävien kanssa. En esim koskaan puhu tyyliin, josta tietäisin myös itse pahoittavani mieleni. Ja tarkennuksena, en siis tarkoita, että asioista ei saisi olla erimieltä. Sanon myös eriävän mielipiteen, jos minulla sellainen on. Mutta teen sen tuomitsematta toisen mielipidettä vääräksi. Peräänkuulutan sellaista peruskohteliaisuutta keskusteluun.
Seuraan monia blogeja ja pakko myöntää, että tässä blogissa tapahtuu ehkä kaikkein eniten bloggaajan omaan elämään liittyvien valintojen syyllistävää kommentointia.
Tämä viimeinen seikka voi toki johtua myös
bloggaajan tyylistä – ei pelkästään lukijoista 🙂
Häh? Ei syyllistävä kommentointi johdu bloggaajasta vaan ihan kommentin kirjoittajasta. Sinä itse valitset miten sinä kirjoitat; voi antaa kritiikkiä ja ilmaista oman mielipiteen myös ilman syyllistävää ja tuomitsevaa sävyä.
Kolmeen edelliseen: Koen, että en itse blogissa (enkä muutenkaan) tuomitse kenenkään muun tapaa olla ja elää. Siksi toinen kommentti ja sen sisältö hieman kummastuttavat minua. On harmi, jos näin on tulkittu! Toisaalta: Jos tuntemattomat ihmiset pahoittavat mielensä henkilökohtaisen elämäni valinnoista, en voi asialle juurikaan. Ja jos voisinkin, täytyy jokaisen meidän elää, kuten itse kokee parhaaksi. Toivon, etten jokainen meistä voi elää omannäköistään elämää niin, ettei anna muiden mielipiteiden ohjata omaa elämää liikaa. Koen, että vain niin voin olla onnellinen ja rehellinen itselleen <3 Ja niin myös itse toimin.
Mä en ehkä halua kommentoida siihen, että onko ”oikein” jättää lapsi mummolaan ja lähteä itse reissuun…minun arvojeni mukaisesti ei, meidän viisihenkinen perhe reissaa aina yhdessä. Tarkoitus oli tuota kolmen päivän pyrähdystä kommentoida ilmasto-omantunnon kannalta…ajatteletko Karoliina näitä yhtään? Varsinkin jos tarkoitus on vaan verkkareissa lojua hotellilla. Itse rakastan matkustelua, ja olen matkustanut viime vuosiin asti sen minkä ajalta ja rahalta olen pystynyt, mutta enää ei omatunto anna periksi lentoja varata. Viime kesänä teimme laiva/junamatkan Ranskaan. Toki aikaa se vie enemmän kuin lennähtäminen paikasta toiseen, mutta koska haluan jotain tästä planeetasta jättää lapsille ja lapsenlapsillenikin, en koe että minulla on oikeus parin päivän Eurooppalomiin. Ja tätä en sano ilkeillen, vaan haluaisin kuulla näkemyksesi ja mielipiteesi aiheeseen, joka on nyt niin pinnalla.
Hyvä näkökulma 🙂 On hyvä tehdä niin kuin omatunto sanoo ja mikä on omalle perheelle parhaaksi <3 reissunne kuulostaa kivalle!
Voi jestas taas näitä kommentteja! Kommentoitteko te tutuille ja ystävillekin näin heidän mahdollisista reissuista? Ja kyllä sitä taitaa ihan ”perinteisten perheidenkin” vanhemmat joskus reissata keskenään. En näe mitään eroa siihen, että kyseessä on uusperhe. Esim täällä on yksi ja tuttavapiiriini näitä kuuluu vaikka kuinka paljon. Kun lapset olivat pieniä, reissasimme sekä koko porukalla että miehen kanssa kaksin. Ja uskokaa pois, joskus muutama päivän mummon ja papan palvomana ja passatavana voi olla todellakin paljon kivempaa, kuin isän ja äidin kanssa reissaaminen. Saivatpa joskus muksut jopa valita ja isovanhemmat vetivät aina pidemmän korren.
Matkakohteita ja matkustustapoja on joka makuun ja jokaisella on tieoikeustenkin tehdä juuri niinkuin itsestä tuntuu hyvältä ja kivalta.
Täällä on usein todella kurjaa kommentointia ja en voi olla miettimättä, mihin on ystävällisyys kadonnut. En jaksa uskoa, että kukaan laukoo kenellekään vastaavanlaisia juttuja päin naamaa, mitä täällä blogissa usein tapahtuu.
Ensinnäkin tuohon ystäväasiaan. Kyllä, ainakin mun ystäväpiirissä keskustellaan asioista avoimesti, joskus tiukkasanaisestikin ja ollaan asioista eri mieltä. Puolin ja toisin tietysti. Esimerkiksi uusperheeseen hankkiutuneille ystävilleni olen kertonut omia kokemuksiani asiasta ja tuonut esille lapsen näkökulmaa. Tarkoitus ei ole ollut arvostella, vaan keskustella. Niin nytkin.
Ja mitä tulee tuohon, että bloggaajan kanssa pitäisi aina ole samaa mieltä ja kommentoida vain kiltisti / ylistävästi, olen siitäkin eri mieltä. Tämä(kin) bloggaaja kirjoittaa usein aiheista, joista ihmisillä on paljon sanottavaa. On siten luonnollista, että osa kommentoijista on eri mieltä bloggaajan kanssa. Sen saa ja pitääkin mielestäni sanoa. Mikäli ei sitä kestä, kannattaa harkita alanvaihtoa 🙂
Kahteen edelliseen:Mä en itse koe, että ketjun kommentoija tarkoitti, että ”bloggaajan kanssa pitää olla samaa mieltä”, vaan hän (ehkä) toi esille sitä, miten monesta asiasta bloggaajan kanssa VOI olla eri mieltä. Kiitän näkökulmista ja ajatuksenvaihdosta. Uskon, että teemme kuitenkin varmasti jatkossakin näitä aikuisten matkoja hyvällä omatunnolla 🙂
Välillä pieni irtiotto arjesta tekee hyvää, mutta jos loman tarkoitus on vain oleilla, levätä ja viettää ehkä aikaa hotellilla niin silloin minusta järkevintä olisi suunnata johonkin kotimaan kaupunkiin (ehkä sellaiseen missä ei ole aiemmin käynyt) kuin lentää ulkomaille. Varsinkin kylpylähotelli sopii hyvin tähän tarkoitukseen.
Eikä tarkoitus ole mitään jeesustella, koska itsekin olen joskus tehnyt lyhyitä reissuja Eurooppaan, mutta silloin tarkoitus on ollut myös tutustua kaupunkiin eikä vain levätä.
Minusta aikuisten loma on ihan ok ja miksipä lapsi ei viihtyisi mummolassa. 🙂
Ihan olet oikeassa tuossakin. Suomi on hyvä vaihtoehto. Mä olen vaan huomannut, että rentoudun parhaitsen ulkomailla. Suomessa on vaikea päästä irti töistä, vaikka kotona ei olisikaan.
Ei läppäriä mukaan ja puhelinta ei käytetä kuin jos on tärkeä puhelu läheiselle tms. Asenne ratkaisee, ei sijainti. 😉
Itse haluamme matkustamme aina koko perheen voimin, joten en osaa oikein ottaa kantaa näihin aikuisten reissuihin ja niiden tarpeellisuuteen, koska osa porukasta jää ns. rannalle jo vuosien perinteiden mukaisesti. Ylisanoin hehkutettu pakkohoitopaikkakaan ei tuota ikävää faktaa peitä. Mutta kuten itsekin usein toistelet, perheitä ja arvoja on erilaisia.
Kyllä se on juuri näin – arvoja ja perheitä on niin erilaisia. Itse uusperheessä kasvaneena tunnen aina syvän riipaisun, kun kuulen miten lapsi menee mummolaan kun äiti lähtee uuden miehensä kanssa reissuun. Toki mummola oli minullekin hyvin mieluinen paikka, mutta kyllä siitä todella paha mieli tuli joka kerta enkä ole niistä kokemuksista vieläkään ihan toipunut (vaikka aikaa on kulunut yli 20 vuotta). Lapsi ei välttämättä näytä suruaan tai ulkopuolisuuden tunnettaan noissa tilanteissa, mutta se ei silti tarkoita, ettei hän sellaisia tuntisi tai kokisi. Itsekin purin hammasta ja kestin tilanteen.
Ja tässä tapauksessa lapsi on kuitenkin isällään osan ajasta, joten sitä aikuisten kahdenkeskistä aikaa on ihan säännöllisesti muutoinkin. Taitaa olla sitäpaitsi ainakin jo toinen kahdenkeskeinen matka tälle vuodelle?
Oletko hankkinut apua? Siis ihan oikeasti, jos mummolassa hoidossa olemisesta 20v sitten ei ole toipunut, vaikka paikka on ollut mieluinen, niin keskusteluapua kannattaa hakea.
En siis tietenkään tarkoittanut tuota yksittäistä asiaa, vaan yleisesti uusperheessä elämiseen liittyneitä vaikeita kokemuksia, joista tuo ulkopuolisuuden tunne reissujen aikana oli vain yksi. Näitä asioita on ydinperheessä eläneiden vaikea ymmärtää, mutta nuo kuviot ovat lapsille todella kivuliaita – näyttivät he ulospäin miten iloista naamaa hyvänsä.
Mielestäni monenlaiset kokemukset – kivuliaatkin – kuuluvat elämään. Ja jos tarkoitit avulla terapiaa niin kyllä käyn ja suosittelen sitä aivan kaikille perhetaustasta riippumatta 🙂
Mutta oletko ajatellut, että kaikissa uusperheissä lapsi ei koe itseään ulkopuoliseksi? Silloinhan mummolaan hoitoon jääminen ei varmaankaan aiheuta mitään traumoja ja pahaa mieltä. Itsekin elin lapsuuteni uusperheessä, enkä koskaan kokenut oloani ulkopuoliseksi.
Tottakai olen ajatellut. Siksi kirjoitin ensimmäisen kommenttini alkuun, että ”perheet on erilaisia”. Kerroin vain oman kokemukseni uusperheessä eläneen lapsen näkökulmasta. Karoliina itse on todella perinteisestä ydinperheestä ja siksi näkökulman esille tuominen on mielestäni tärkeää.
Eilen oli vielä F:n syntymäpäivä ja hän vietti sen ilman molempia vanhempiaan.
Musta tuntuu, että sä nyt ihan turhaan heittäydyt uhriksi toisen puolesta?
Voi olla niinkin. Näkökulma sekin 🙂
Yllä olevaan viestiketjuun: Meillä matkataan monella tavalla: Perheenä, ilman lasta ja myös niin, että lapsi matkustaa esimerkiksi mummon ja papan kanssa. Tapoja on niin monia kuin perheitäkin 🙂
Eikö lapsi ollut mummon ja papan kanssa reissussa silloin kun olitte häämatkalla?
Me ollaan paljon reissaava perhe. On köyty lasyen kanssa useilla ulkomaan matkoilla ja thdään pieniä reissuja kotimaassakin silloin tällöin. Vuosi sitten jätettiin lapset (alakoululaisia) mummom hoiviin kokonaiseksi viikoksi ja mentiin kahdestaan rantalomalle. Ja voi pojat, suosittelen kyllä kaikille! Ja voin vannoa, että kenelläkään ei ollut paha mieli sen viikon vuoksi, ei meillä, ei mummolla, eikä lapsillakaan.
Me ei olla uusperhe, joten en tiedä onko tällainrn irtiotto sallitumpaa meille? Älkää ihmiset viitsikö ruikuttaa turhasta 🙂
Anteeksi kauheat typot, puhelimellani on ihan kamalan vaikea kirjoittaa :/
Kaikenlaiset lomat, kaikilla kokoonpanoilla tekee hyvää <3
Mun kaks sisarusta pääsi vanhempien kanssa reissuun, minut jätettiin kotiin, kun kukaan ei olis mua kestänyt(=kuulemma pysynyt perässä). Olin kotona ja minua tuli katsomaan milloin joku täti milloin joku serkku. Tuo reissumuoto tuntui jo lapsena oudolta. Itse reissaan nykyään joko ystävien tai kaikkien lasteni kanssa.. . T. Mama33vee, joo varmaan tarvis jottai terapiaa 😉 niinku puolet tämän blogin kommentoijista.
Itsekin muistan omasta lapsuudesta, että vanhemmat kävivät silloin tällöin kahden kesken aikuisten reissulla viikonlopun. Silloin parasta oli kun sai tuliaisia 😀 Kyllähän vanhemmat tarvitsevat myös kahdenkeskistä aikaa ja parhaiten usein saa rentouduttua muualla kuin kotona, kun ei ole tiskikoneet sun muut kotihommat mielessä. Meillä on nyt vuoden vanha tyttö ja toistaiseksi vielä reisst tehty koko porukalla. Mutta on meillekin selvää, että lapsen kasvaessa välillä voidaan ottaa pieni irtiotto ihan kahdestaankin.
Budapest on kyllä kiva kaupunki! Hyvää ruokaa todella edullisesti, joten nauttikaa! Me tykättiin muutaman vuoden takaisella reissulla hengailla linnavuorella ja syödä hyvin ympäri kaupunkia. Yhtään ravintolaa en vaan muista nimeltä. Yksi oli Pestin puolen vanhin ravintola, jossa oli todella lämminhenkinen tunnelma, hyvää ruokaa ja livemusiikkia.
New York cafe on kyllä myös testaamisen arvoinen paikka. Kannattaa laittaa vaan vähän siistimpää päälle, meitä hieman nolotti reissussa rähjääntynyt lookimme. Kylpylässä tuli hieman kulttuurishokki pukutiloissa, mutta nekin on niin historiallisia, että kannatti testata.
Budapest oli kyllä ihana. Samoilla huudella kierreltiin ja käveltiin niin paljon. Ja syötiin 🙂
Onhan se ihmeellistä, että lomat joihin lapsikin olisi mahtunut mukaan perutaan, mutta sitten pitää kahdestaan päästä ulkomaille asti makaamaan sängyssä. Saman ois voinu tehä täälläkin jossain hotellissa.
Mutta onhan se ihana päästä kehuskelemaan Suomessa mahtavalla parisuhteessa. Entisen vätyksen kanssa kun ei voinut lähteä edes ulkomaille. Mokoma kun ei osannut edes pakata omia tavaroitaan….
Mä olen vastannut sinulle tämäntyyppisiin viesteihin useaan eri postaukseen, joten minulla ei ole lisättävää edellisiin. Mukavaa itsenäisyyspäivää!
Pistetään korvan taakse 🙂