Uusivuosi ilman bileitä ja ystäviä!

Meidän piti mennä vuoden viimeiseksi illaksi ystäville kylään. Oli jaettu jo perunasalaatti- ja nakkinakit ja mietitty yökylähommat. Sitten iski ystäville vatsatauti ja meille pelko persiisiin – Edessä olisi vuoden eka viikko, aika monella tapaa tärkeä sellainen, joten päätettiin vältellä pöpöjä, vaikka oksentaminen kyläpaikassa olikin laantunut. Jäätiin kotiin. Ihan vaan meidän kesken. 

Vaikka harmitti, ettei voitukaan nähdä ystäviä, joita nähdään ihan liian harvoin, oli hyvä olla näin. Tuntuu nimittäin sille, että joskus on hyvä pysähtyä. Varsinkin lomilla ja juhlapyhinä, jossa sinkoillaan kyliin ja tehdään kaikkea spesiaalia. Vielä kun lapsellakin on kaksi päämajaa ja niissä lukuisia ja taas lukuisia mummoloita, sukulaisia, ystäviä ja serkkuja, voi se olla välillä myös vähän rankkaa. Siitäkin huolimatta, että kaikki tuollainen sosiaalinen toiminta on kivaa.

Siksi tuntuikin sille, että – lopulta – ihan vaan kolmistaan hissukseen (oikeasti ei hissukseen, koska meistä lähtee aina ihan kauhea mökä) oleminen oli varmasti meille kaikille aika tervetullutta. Kun vietettiin vanhan vuoden vika ja uuden vuoden eka päivä ihan vaan kotona ilman pakattuja laukkuja, erityisiä ohjelmanumeroita ja kymmeniä muita ihmisiä, saattoi se lopulta olla juuri oikea tapa viettää vuodenvaihde.

Niinpä käytiin luistelemassa (helkkarinmoisen ”onko pakko laittaa kypärä -taiston” jälkeen), sytytettiin tähtisädetikkuja, paistettiin omatekoisia nugetteja ja pihviä, syötiin uudessa lempparikahvilassamme peräti kaksi kertaa yhden päivän aikana ja pelattiin joululahjaksi saatua Monopolia. Katsottiin Ihmeperhettä, kirjoitettiin kirjeet itsellemme luettavaksi 31.12.2019 ja juoksenneltiin pitkin asuntoa eri ikkunoiden välillä, kun katsottiin niin kaupungin kuin muidenkin poksauttelemia ilotulituksia. Lapsi simahti kympiltä. Juotiin lasit viiniä, pussattiin oppikirjan mukaan miehen kanssa klo 00.00. Minä nukahdin kainaloon kesken Netflixin katselun.

-Karoliina-