Viime vuonna mä tein lupauksen siitä, että ostaisin vain kotimaisia tekstiilejä vuoden 2018 aikana. Ja pidin lupaukseni, vaikkei vuosi tältä(kään) osin ollut ihan sellainen, kun ajattelin sen olevan. Kirjoitin vuoden yhteenvedosta jo täällä ja täällä ja niin sanotut loppusanat ovat tulossa vielä ensi viikolla.
Mietin kauan, millaisia isoja lupauksia tekisin tälle vuodelle. Koittaisinko elää vuoden vain luonnonkosmetiikalla? Lopettaisinko valkoisen sokerin syönnin kokonaan vuodeksi vai mitä tekisin?
Kun tarkastelin tätä asiaa yhtenä iltana, aloin miettiä, miksi ihmeessä minun täytyy kilvoitella aina ja koko ajan itseni kanssa. Miksi asetan itseäni jatkuvasti tilanteisiin, joissa täytyy olla ahtaalla? Täytyy olla jollakin tapaa hieman masokistinen luonne.
Siksi päätin, että vuosi 2019 tulee olemaan minulle niin sanottu pehmeyden vuosi. Ja joo: On ihan totta, että elämässä on laitettava itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle vaikkapa näissä ympäristöasioissa ja vaikka (välillä) ihmissuhteissa. Mutta itsensä suhteen yritän olla jatkossa armollisempi. Siitäkin huolimatta, että asetan itselleni isoja tavoitteita ja haaveilen muutoksista. Orjapiiskuroinnin toivoisin olevan kuitenkin taakse jäänyttä elämää.
Tällä ajatusmaailmalla olen tehnyt myös uudenvuodenlupaukseni.
PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI LEMPEÄSTI. Mä täytän 34. Ja kuten olen tässä kirjoitellut, en ole enää nuori. Viime vuoden terveysrempat ja lektiinitien puutos -diagnoosi herättelivät minua entisestään. Vaikka syönkin jo ihan hyvin ja liikunkin, toivon, että terveellisistä elämäntavoista tulee vieläkin luontevampi osa elämääni. Haluan, ettei ole ainakaan omista toimistani kiinni, etten voi hyvin. Toisaalta haluan tässäkin asiassa olla itselleni lempeä. Syödä suklaata, jos siltä tuntuu. Juoda viiniä, jos huvittaa. Pitää liikuntatauko ja nukkua, jos se on sinä aamuna parempi ratkaisu.
OSTA VÄHEMMÄN TAVARAA. SÄÄSTÄ. JA KUN OSTAT, OSTA ILOLLA. Mua on innostanut Juliaihmisen-kaltaisten naisten rahapuheet. Päätin, että vuonna 2019 katson tarkemmin, mitä ostan. Ja säästän enemmän. Mutta kun ostan, ostan ilolla, enkä kadu tai pode huonoa omatuntoa. Vaikka kuluttamista tuleekin tarkastella, on alkanut myös ketuttaa ostamisen kriminalisointi. Totaalisten kieltojen sijaan mua kiinnostaa enemminkin karsia omasta mielestäni turhat ostot ja toisaalta nauttia siitä, mitä voi ostaa. Esim. viikkosiivouksen ostaminen tai kauniit kengät saavat olla ilon aihe tänä vuonna. Silloin, kun ne ovat tarpeen syystä tai toisesta.
PIDÄ LOMAA. Mä hurahdin yrittäjyyteen niin, etten ole lomaillut vuonna 2018 hääviikon ja häämatkan lisäksi kuin ehkä 6 päivää. Kun mä kerroin ystävälle, että mulla oli viime viikolla lapsi- ja miesvapaa lauantai, ja kun kerroin, että se menee tehden töitä, ystävä kysyi, enkö kaipaa ihan vaan olemista. Aloin miettiä, etten oikeastaan osaa edes olla tekemättä enää mitään. Ja vaikka nyt on ihanaa kirjoittaa ja ideoida, olen varma, että loma pitää työnteon mielekkäämpänä vielä tulevina ja tulevinakin vuosina. Siksi on tärkeää ottaa nytkin pausseja. Pistää sähköposti välillä hiljaiselle, postata harvemmin ja ottaa lomapäiviä.
KÄYTÄ PUHELINTA VÄHEMMÄN. Vaikka rakastan nettiä ja se mahdollistaa kaikki mun työt, roikun mä netissä puhelimella ihan liikaa muutenkin. Haluaisin vierottua puhelinkoukusta ja käyttää luuria vain silloin, kun se on tarpeellista. Tässäkin toivoisin, että muutos tapahtuisi jotenkin luontevasti, eikä esim. millään ruutuaikaäpillä, joka ”pakottaa” luopumaan luurista.
ELÄ TÄSSÄ, NYT. Mun vika on siinä, että koska kaikki työ, jota teen, liittyy oman pääkopan kanssa pohdiskeluun, vaivun usein käsillä olevasta hetkestä pään sisäisiin maailmoihini. Mä mietin menneitä ja analysoin niitä. Haaveilen tulevasta ja mietin sinne erilaisia toimintamalleja. Pyörittelen aatoksia ja silloin välillä unohdan, mitä mulla on juuri tässä edessäni. Olen kuitenkin viime vuoden aikana nähnyt ihan lähelläkin, ettei elämän jatkuminen ole mikään itsestäänselvyys. Enkä tosiaan halua olla niitä ihmisiä, jotka alkavat nauttia hetkestä vasta sitten, kun tietävät hetkiä olevan enää jäljellä muutaman.
En siis lupaa muuttuvani vegaaniksi, urheilevani viidesti viikossa tai lopettavani sokerin syöntiä. Lupaan kuitenkin kuunnella itseäni ja läheisiäni enemmän. Esimerkiksi marras-joulukuussa olin kuusi viikkoa ilman sokeria. Tuosta vaan ilman sen suurempia kommervenkkejä. Ja tiedättekö mitä? Se oli niin paljon helpompaa kuin vuosi sitten, kun tein isoakin isomman keissin pääni sisällä sokerittomuudestani.
Mitä sinä lupasit?
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä
Kommentit (4)
Ajattelin käyttää ahkerasti lahjaksi saamaani museokorttia ja käydä 12 museossa, jossa en ole aikaisemmin käynyt.
Mä en tehnyt uudenvuodenlupauksia mutta lähdin innolla mukaan niinikään vegaanihaasteeseen. Haasteen myötä ei ole tehnyt (vielä) mieli karkkia, mutta tiedän sen ajan tulevan kun takaisin töihin pääsee. Otan myös lomaa aiempaa herkemmin koska oma hyvinvointi on tärkeä.
Toi puhelimen käytön vähentäminen olis kanssa ajankohtaista. Yritän virkata enemmän, mutta sekin on huono selälle. Liikunta on samalla tavalla elämässäni kuin aiemmin.
Hyvää uutta vuotta!
Kuulostaa hyvän olo tavoitteille 🙂 Ihanaa uutta vuotta!
Oi ! Loistavaa! Yksi museo kuukaudessa on hieno tavoite.