A star is born. Ja miksi mietin elokuvaa vieläkin iltaisin?
Me käytiin katsomassa lauantaina joka paikassa hehkutettu A star is born. Oli pakko päästä hetkeksi kodin sairastuvasta pois. Vaikkakin sitten vaan istumaan leffateatterin penkkiin.
Vaikka öitä on leffan jälkeen nukuttu jo useita, musta tuntuu, että palaan elokuvan tapahtumiin – tai paremminkin – sen tunnelmaan, koko ajan. Kuuntelen sound trackiä ja etsin haastatteluja leffan takaa.
A star is born kertoo Jackistä (Bradley Cooper), pitkän uran luoneesta laulaja-lauluntekijästä, jota piina korvan tinnitys ja päihteet. Erään kostean keikkasetin jälkeen Jack päätyy baariin, jossa Ally (Lady Gaga) aloittaa juuri sopivasti oman lauluosuutensa lavalla. Katseet kohtaavat ja sen jälkeen – kuten arvata saattaa – tapahtumat etenevät kuin parhaimmassa prinesessasadussa: Ally jättää paskatyönsä, matkustaa yksityiskoneella Jackin keikalle ja lopulta he päätyvät yhdessä tuhatpäisen yleisön eteen duetoimaan rakkauslauluja. Kuulostaa kornille, vai mitä? Ja sitähän se onkin. Mutta kaiken lisäksi paljon muuta.
Minulle Lady Gaga oli ennen tätä elokuvaa ainoastaan joku Hollywoodin epäaito karikatyyrihahmo. Ei todellinen ihminen, vaan ennemminkin robotti, joka pukeutui outoihin avaruusasuihin ja pekoniin. Bradley Cooper taas se Sinkkuelämän limanuljaska, Kauhean kankkusen mitäänsanomaton kaunispoika.
Elokuvan ensikohtauksesta lähtien kaikki nuo ennakko-oletukseni kuitenkin unohtuivat ja eteen piirtyi kaksi ihmistä. Niin samaistuttavaa, vähän rikki olevaa, bad hair daylla varustettua yksilöä, joiden tarinaa ei voinut olla uskomatta. Tuntui aivan sille, kuin mitään elokuvassa ei olisi näytelty. Kaikki oli oikeaa. Jopa kaikista suoraviivaisimmat juonenkäänteet ja höpsöimmät etenemiset näyttäytyivät sille, kuin olisi itsestään selvää, että juuri niin tulee tapahtumaan. Koska – näin romantikkona – tiedän myös sen, että kaikkein ihanimmat ja satumaisimmat tapahtumat ovat sitä oikeaa elämää. Harva osaa edes käsikirjoittaa niin sydäntä riipiviä ja pakahduttavia hetkiä, mitä tosi elämässä tapahtuu koko ajan. Aina jollekin meistä tai ainakin kaverin kaverille. Ihmiset oikeasti kompastuvat toistensa eteen, löytävät suuren rakkauden leskien tukiryhmästä tai istuutuvat junassa vierekkäin. Vähän kuin elokuvan Jack ja Ally. Oli sattumaa, että Jackin auto pysähtyi juuri Allyn baarin eteen.
Näinä aikoina, kun moni elokuva tai muu taiteen lajia haluaa (toki ihan syystä!) ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, on todella virkistävää nähdä elokuva ihan vain rakkaudesta. A star is born olisi voinut hyvin keskittyä taitelijaparin julkisuuspaineeseen tai johonkin muuhun trendikkääseen seikkaan. Se kuitenkin näytti ihmiset lavalta ja sen takaa. Kuvasi suurta rakkautta ja sitä, kuinka – edelleen – moni meistä on valmis luopumaan kaikesta rakkauden vuoksi.
Allyn hahmoa esittävä Lady Gaga oli kaiken lisäksi niin täydellinen tähän elokuvaan. Täydellinen juuri siksi, että on niin epätäydellinen. Bradley Cooperin, joka näytti käsikirjamaiselle rentturakastajalle jopa kuset kirjaimellisesti housussa, pariksi kun olisi voitu valita joku mitäänsanomaton tusinakaunotar, jota ei olisi edes tunnistanut toisesta samanlaisen näköiseksi muokatusta Hollywood-naisesta. Mutta hänen vierellään loistikin persoonallinen Gaga isoine (onko muka edes iso?) nenineen ja hikisine naamoineen. Vielä kun näkee unelmavävynnäköisen näyttelijän laulavan perusperttiasusssaan rokki-Gagan vierellä elokuvan promoissa, tekee mieli kirkua innosta: Juuri noin! Ei naisen tarvitse olla mikään miehen korrekti jatke vaan oikea ”duetto” voi syntyä myös hyvin epäsopivannäköisen parin kesken. Ja tässä myös nainen saa olla se, jolla on himppu verran enemmän nenää, lateksia ja asennetta.
Jollakin tapaa A star is bornin päänäyttelijöiden, kuvauksen ja musiikin suhde sai aikaan ihan omanlaisensa maailmansa, josta oli vaikea päästää irti. Kolmen kombo toi esiin sellaisia tunteita ja aatoksia, mihin harva elokuva pystyy. Niin kuin myös siihenkään, että elokuvateatterin sali oli tismalleen puolillaan niin miehiä kuin naisiakin. Mikä muu elokuva pystyy samaan? En keksi toista.
-Karoliina-
Kuva ja traileri: Elokuvan promomateriaalia
Kommentit (4)
Samaa mieltä! Olin vähän yllättynyt, ettet ottanit alkoholiasiaa esille postauksessa, itseä se(kin) kosketti kovasti. Itselle hyvin runsaasti alkoholia käyttävien vanhempien (en uskalla käyttää sanaa alkoholisti vaikka haluaisinkin) lapsena tuo alkoholistin kanssa elämisen tunnelma oli myös jotenkin niin käsinkosketeltava. Aloin jopa ymmärtää paremmin äitiäni, joka on kaikki nämä vuodet elänyt isäni rinnalla. Rakkaus voi olla jotain niin suurta. Mutta elokuvan tunnelma tosiaan, siinä oli taikaa hyvin monesta näkökulmasta.
Suosittelen myös katsomaan Netflixistä Lady Gaga dokumentin, siitä saa tämän saman hyvän fiiliksen hänestä.
Itselläni meni myös elokuvasta pää pyörälle vaikken useimpia leffoja jaksa katsoa, romanttisista nyt puhumattakaan. Menin kaverini pyynnöstä sen katsomaan ja odotin kauhulla yli 2 tuntia kestävää romanttista huttua. Olin varma, että tulisin nukahtamaan. Mutta mitä vielä! Tosiaan aivan mielettömän upea elokuva ja niin täynnä talenttia että!
Minullekin tuo alkoholiasia oli rakkauden ohella elokuvan tärkeimpiä pointteja. Mutta luulen, että jos ei ole alkoholistin kanssa elänyt ei välttämättä sitä pysty elokuvasta niin hyvin poimimaan. Siis toki jokainen elokuvan nähnyt tietää, että kyse on päihteiden väärinkäytöstä mutta ne pienet vivahteet eleissä ja ilmeissä näkee vain asian läheltä kokenut. Ja ne pienet vivahteet ainakin saivat minulla kyyneleet silmiin ja tunteet pintaan.
Viikon verran minäkin olen Soundtrackia pyörättänyt ja yhä vaan nousee fiilikset pintaan.
Huikea leffa!
Ja vielä pakko lisätä, että voi luoja miten kaunis on Lady Gaga! En ole sitä nimittäin niiden mainitsemiesi pekonipukujen takaa ikinä näin hyvin bongannut 😀
Se on juuri näin: Elokuvasta nappaa varmasti ne itselleen läheisimmät teemat. Lady Gaga oli kerrassaan ihana, kaunis, Aito ja ja ja. Ihana elokuva!
Tämä on niin totta: Koska itselleni ei ole kosketuspintaa alkoholismiin, en varmasti nähnyt ja ymmärtänyt kaikkia elämän näitä aspekteja. Hauska, miten sama leffa voi antaa niin paljon erilaisia oivalluksia ja fiiliksiä!