Katselin ja luin eilen illalla uutisia. Ykkösaiheena tietysti mäkilegenda Matti Nykänen. Oli kuvaa Matin nuoruusvuosista, haastattelupätkiä, lentävien lauseiden kooste ja paljon muuta.
Tuijotin lapsuuteni idolia tv-ruututäydeltä ja tunsin oloni vähän surulliseksi. Tuli mieleen 80-lukulainen lapsuus ja mäkihyppykisastudiot meillä kotona. Niin ja toisaalta ne teinivuosien rankat Nykänen-Tapola –”vitsit” ja pöyristyminen mäkikotkan uran jälkeisistä ammattisuuntauksista. Miten yhden miehen elämään mahtuikaan niin monta hienoa, mutta samalla kauheaa kohtaa?
Vaikka Matti Nykäsestä voikin olla montaa mieltä, koen, että median takinkääntö Nykäs-keissistä on aivan pöyrisyttävä. Sama mies, jolle on naureskeltu avoimesti kaksikymmentä vuotta onkin yhden yön jälkeen se sankari, jota muistellaan muka-kunnioittavasti. Nyt kaivellaan esiin mitalit ja pokaalit ja kerrotaan, miten kukaan nykyhyppääjä ei pysty samaan työmäärään kuin Nykänen. Nyt, vaikka vuosikymmeniä miehestä sai julkaista mitä tahansa. Ja se oli monen mielestä jopa oivaa viihdettä! Nykänen on katkolla, oikeudessa ja puukko kädessä. Hehheh.
Kun menin illalla nukkumaan, mietin, olisiko media voinut kääntää Nykäsen elämän suuntaa paremmaksi, jos olisi kirjoittanut näin kunnioittavasti siinä vaiheessa, kun urheilija oli vielä elossa. Silloin, kun tämä kamppaili oman identiteettinsä kanssa uran loputtua. Jos se ei olisikaan repinyt jo valmiiksi rikkinäistä miestä vaan ennemminkin tukenut tätä?
En hyväksy väkivaltaa, enkä sen hyssyttelyä. Kyse ei ole siitä, että mikään Nykäsen virheistä olisi hyväksyttävää tai vähäteltävissä. Mutta silti en voi olla miettimättä, miten ihmeessä media kehtaa tehdä tämän: Repiä rahaa, otsikoita ja nauruja toisen ihmisen tragedioilla vuosikaudet ja sen jälkeen –hautajaispuheissa – esittää sydänystävää. Se on ala-arvoista.
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Kommentit (15)
Aivan samaa mieltä, kiitos kun kirjoitit tämän!
Kaikilta varmaan löytyy mielipide Matti Nykäsestä, eikä siinä mitään. Mutta: mitä jos jätettäisiin nämä mielipiteet pois julkisuudesta? Annettaisiin omaisille rauha surra ja Matin levätä jo rauhassa? Kiitos.
Olet varmasti aivan oikeassa <3
Ymmärrän periaatteessa tämän pointin ja olen osittain samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä että kun joku henkilö kuolee, olisi tahditontakin alkaa silloin kaivella hänen epäonnistumisiaan ja vikojaan esiin, vaan on luonnollista keskittyä hänen positiivisiin puoliinsa ja muistella häntä kunnioittavassa hengessä.
Mutta en tiedä onko se ihan niin, että juuri media olisi aiemmin leiponut Matista kohujulkkiksen hänen tahtomattaan. Hänen luottotoimittansa Kai Merilä on kertonut, että Matista julkaistiin käytönnössä viikoittain Seiskassa juttuja, joita he itse Matin kanssa tehtailivat, Merilän mukaan usein ”kieli poskella”. Muistan itsekin edelleen jonkun ihan absurdin jutun, missä Matti esitteli jotain hevospilttuuta, jossa kertoi ”asuneensa”. Näinkö lienee. Merilähän kertoi myös, että Matille maksettiin jokaisesta jutusta. Hän siis itse sai vaikuttaa siihen, mitä hänestä kyseisessä lehdessä kirjoitettiin ja hänelle maksettiin siitä rahaa. Myös Iltasanomien (vai -lehden, en ole satavarma?) toimittaja kirjoitti tällä viikolla, että Matti oli hänen ystävänsä, ja usein Matti soitteli, että nyt tehdään juttua tästä ja tästä. Ja toisaalta, jos julkisuudesta tunnettu henkilö esimerkiksi tuomitaan vankilaan, niin kyllähän hänestä kirjoiteltaisiin, olisi kyseessä ihan kuka tahansa.
Ja onhan Matti saanut myös arvostusta elinaikaan. Esim vuonna 2017 hän oli linnan juhlissa ja Niinistö myönsi hänelle kunniamerkin. Jyväskylässä suurin hyppyrimäki on nimetty hänen mukaansa. Mielestäni hän on saanut arvostusta urheilunsa ansiosta myös eläessään, mutta hän on kaiken kaikkiaan ollut ristiriitainen henkilö eikä siitä voida syyttää vain mediaa. Surullinen elämänkohtalo kaiken kaikkiaan, ja uskon että hän olisi tarvinnut paljon tukea siirtyessään urheilu-uralta ”siviiliin”, ja tässä on epäonnistuttu.
Relevantteja pointteja. Enkä tosiaan ole mikään Nykäs-asiantuntija vaan kirjoitankin itsekin vain siltä pohjalta, miten tulkitsen asiat. Kai Merilä – luottotoimittaja vai hyväksikäyttäjä. En tiedä vastausta, mutta tätä olen joskus pohtinut.
Suomessa on Euroopan toiseksi väkivaltaisimmat perheet. Joka toinen suomalainen nainen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä lähisuhdeväkivaltaa. Meillä suunnitellaan valtiollisia hautajaisia Matti Nykäselle. Tämä on minusta pöyristyttävää.
Väkivalta on ehdottoman tuomittavaa! Se ei kuitenkaan poista sitä, miten media on Nykäsen kanssa vuosien saatossa toiminut. Eikä toisaalta myöskään hänen urheilullisia saavutuksiaan.
Nykänen oli julkisuudessa, koska halusi olla julkisuudessa ja en tiedä miten hänestä olisi pitänyt kirjoittaa. Hän oli sairas ihminen monella tapaa ja en tiedä miksi ei voinut itseään auttaa tai ottaa apua vastaan. Hyvin surullinen hahmo. Mielestäni urheilusaavutukset eivät nyt vain kompensoi kaikkea sitä muuta. Ehkä asiassa vain voitaisiin olla hiljaa ja antaa ihmisen jo olla. Kansallissankariksi nostaminen on kovin ristiriitaista samalla tavalla kuin kirjoittaa törkyjuttuja hänen eläessään ja kuoleman jälkeen nostaa jalustalle.
Mä ajattelen niin, että en voi mennä ketään julkisuuskuvan perusteella tuomistemaan tai nostamaan. Harva meistä tunsi häntä kuitenkaan henkilökohtaisesti. ”Halusi olla julkisuudessa” voi tietysti olla totta. Julkisuus on voinut myös olla ansa – esimerkiksi ainoa tulonlähde. Mutta kuten sanottu: Ristiriitainen henkilö. Jolle olisi toivonut kunnioittavamman kohtelun jo aikaisemmin.
Juuri näin! Niin kauan kuin muistan, media on pitänyt Mattia lähinnä vitsinä. Ja hänen elämänsä suuria ongelmia pelkkänä viihteenä. Nyt samat toimittajat ovat niiiin jalomielisiä että. Se on häpeällistä.
Juuri tätä ollaan miehen kanssa pärrätty kotona!
Minustakin se on häpeällistä!
Samaa mieltä. Tästä aiheesta oli just kympin uutisissa.
🙂
Kiitos, kun luit 🙂