kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 21.02.2019

5 x asiaa, jotka Konmari-opissa tökkii!

Teksti
Karoliina Pentikäinen

Mä olen inventoinut meidän kaappeja kaappi toisensa jälkeen tässä viime viikkojen aikana. Vaikka innon karsia tavarapaljoutta ja siistiä kaapit antoikin Netflixin Konmari-sarja, olen huomannut, että marittamisessa on myös monta juttua, joita en allekirjoita sellaisenaan.

 

AIHEALUEKARSIMINEN EI TOIMI, JOS AIKAA EI OLE PALJON.

Ensinnäkin en kannata sitä, että koti räjäytetään aihealue kerrallaan. Konmari-metodissahan esimerkiksi joka ikinen vaate laitetaan yhteen kasaan, yhdellä kertaa, ja sitten valinta lähtevistä ja jäävistä tehdään siinä hetkessä. Tämä metodi sopii minusta tosi hyvin, jos kaappien läpikäyntiin on todella paljon aikaa. Esimerkiksi lomalla marittaminen onnistuisi. Mutta jos meinaat saada kaapit kuosiin päivätöiden ja muun elämän ohella. Käyttäen hommaan iltaisin aikaa tunnin sieltä, toisen täältä, ei noin suuri räjäytys vaan yksinkertaisesti onnistu. Tai siis minulta ei ainakaan onnistu. Olen yrittänyt. Aihealueräjäytysten sijaan suosin enneminkin vanhanaikaista kaappien raivaamista ja tyhjentämistä kaappi kerrallaan. Tai vaikka hylly kerrallaan, jos aikaa on vain puoli tuntia illassa.

 

KANNATTAAKO HYPÄTÄ SUORAAN SYVÄÄN PÄÄHÄN? EIHÄN SE TOIMI LIIKUNNASSAKAAN. 

Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Esimerkiksi urheilun aloittamisestahan sanotaan usein, että se tulee aloittaa porrastetusti ja kasvattaa työmäärää asteittain. Sama neuvo annetaan vaikka terveellisissä elämäntavoissa tai laihduttamisessa. Harva opas kertoo, että pitsa-bisseviikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa uusi elämä juomalla pelkästään vihersmoothieita, syömällä rahkaa ja käymällä salilla 7 kertaa viikossa. Syy tähän on tietysti se, että muutoksen on oltava aito. Sellainen, johon ihminen pääsee itse todellisuudessa mukaan ja jonka arvoihin tämä voi sitoutua. Usein aito sitoutuminen tapahtuu vaihe vaiheelta.

Olen huomannut, että pari kertaa ”aidosti marittaneena” mun ongelmaksi kovan alkuinnon jälkeen on muodostunut useasti se, että innostus on lopahtanut todella nopeasti. Koska aidossa marituksessa työtaakka on kova, ja aihealueräjäyttely on kovaa –  aikaa ja hermoja vievää – puuhaa, tulee ainakin itselleni vääjäämättä turnausväsymys.

Mä olen huomannut, että mulle sopii paljon paremmin hivuttautuva metodi. Sellainen, jossa koko vaateongelmaa ei tarvitse ratkaista kerralla, vaan voin edetä huone tai alue kerrallaan.

Tämmöisestä saa myös pontta jatkaa, koska jo pienellä ponnistelulla kotiin saa ainakin muutama kohdetta, jossa asiat ovat kauniisti ja järjestyksessä. Ja jos ahdistu alkaa iskea muista kodin paikoista, voi hetkeksi mennä tuijottamaan sitä jo siistittyä vessan hyllyä tai sukkalaatikkoa. Motivoi kummasti!

 

PYSTYVIIKKAUKSEN IDEA?

Tätä mä ne ole vaan tajunnut. Okei. Totta on, että pystyviikattuna tavarat näkee paremmin. Mutta siihen se sitten jääkin. Esimerkiksi vaatehuollollisesti pystyviikkaus on minusta vaikeaa: Mä taittelen (tai mies) vaatteet aina pinoihin suoraan pyykkitelineen vieressä niin, että jokaisella perheenjäsenelle on sitten oma pino, joka kannetaan sylissä hyllyyn. Miten ne pystyviikatu voi kuljetella enää minnekään? Tuntuu, että viikkaus on tapahduttava aivan laatikon välittömässä läheisyydessä, jotta työntäminen vaatteen omalle paikalle onnistuu. Vai oletteko onnistuneet kanniskelemaan pystyviikkauspinoja? Miten?

 

MITES TOI KIERRÄTYS?

Konmarituksessa yksi ongelma on minusta kierrätyksessä. Toki kierrätys on myös asia, joka muuttuu maiden (ja vuosienkin) välissä, mutta itse kaipaisi apua siihen, miten kaiken ei-pirskahtelevan voisi hävittää. Olisi hauska vaikkapa vähän mehustella sillä, miten hyviä vaatteita ja tavaroita voi lahjoittaa niitä tarvitseville. Ja saada näin itselleen hyvän mielen. Toisaalta jotkut kirppislaskelmatkin olisi aika hauska juttu. Kyllä minua inspiroi tieto siitä, että viimeksi saatiin kaappien siivoamisen jälkeen kirppismyynnillä ensi kevään reissuliput ostettua.

 

OIKEAT SÄILYTYSRATKAISUT ON TÄRKEÄ POINTTI

Konmarin ekassa kirjassahan taidettiin sanoa jotenkin niin, että ihmisille myydään kauheat kasat säilytysratkaisuja, kun oikea ongelma on siinä, että tavaraa on vaan liikaa (ja huonossa järjestyksessä). Olen tässä samaa mieltä, mutta vain osittain. Nimittäin olen huomannut, että oikeat säilytysratkaisut inspiroivat karsimaan, järjestämään ja pitämään pitkällä tähtäimellä kaapit siisteinä paremmin, kuin mikään muu keino! Sitä paitsi, kun säilytysratkaisu on tarkoitukseen oikea, pysyy se melkein itsestään siistinä. En tarkoita sitä, että koko kotia tulisi vuorata kaapeilla, mutta esimerkiksi kylpyhuoneen purnukat on paljon helpompi laittaa oikeille paikoilleen, jos hyllyt ovat purkeille oikean kokoiset. Silloin purkit on helppo saada, mutta ennen kaikkea myös palauttaa. Jos kaappi on taas vääränlainen omiin tarpeisiin, räjähtää se käsiin – ainakin minulla – aivan heti. Joihin kaappeihin Marie Kondon suosimat söpöt pahvilootat ovat ihan omiaan, mutta ainakin tällaisen semi-boheemin ihmisen pelastus on Inariat, Elfat ja Orthexit.

 

Mitä ongelmia ja toisaalta oivalluksia olet kohdannut marittamisessa? Mä kerron omat maritus-fanitukseni myöhemmin. Ja puhun vähän myös muista tavarataito-oppaista.

-Karoliina-

Kommentit (1)

Varoitus, romaanikommentti 😀

Karsimisen ei ole tarkoituskaan olla nopea ja helppo prosessi. Aihealuekarsimisen etu on se, että kun kaikki saman kategorian tavarat kasataan yhteen, näkee kuinka paljon tavaraa oikeasti omistaa. Ainakin itselläni tämä avasi silmät sille, kuinka paljon rompetta on tullut hillottua kaappien perällä ja kuinka paljon saman asian ajavia tavaroita omistan. Tämä on auttanut hirvittävästi oman tavarasuhteen kehittymistä ja sitä, että nykyisin mietin ennen ostamista paljon tarkemmin, tarvitsenko oikeasti uutta. Nautin siitä, että kodista löytyy vain niitä lemppareimpia juttuja, ja osaan ihastella esineen kauneutta tuntematta halua tuoda sitä kotiin, mikäli sille ei ole jo käyttötarvetta ja paikkaa. Aiemmat ”kaappi kerrallaan”-karsimiset eivät ole avanneet silmiä samalla tavalla, kun tavaraa on lähinnä tullut liikuteltua paikasta toiseen.
Toki jos ei ole aikaa ja halua kohdata koko tavarapaljoutta kerralla, voi totta kai järjestellä ja karsia jollain muulla kuin KonMari-metodilla

Alkuinnostuksessa on totta kai usein tullut tehtyä enemmän ja nopeammin, mutta kyseessä ei tosiaan ole mikään pikaopas autuuteen, vaan prosessissa voi mennä aikaa. Itse aloitin marituksen reilu vuosi sitten, ja kävin tavaroita läpi pari kuukautta, kunnes homma jäi tauolle. Alkuvuodesta aloitin uudestaan tavararyhmistä, jotka viimeksi jätin käymättä läpi, ja esimerkiksi paperiroskan kanssa meinasi motivaatio loppua, kun sitä vain riitti ja riitti. Nyt on taas pieni taukokausi, ja enää pari kategoriaa käymättä läpi!

Meillä mies säilyttää vaatteensa edelleen pinossa, itse olen pystyviikannut kestokassikoreihin. Viikkaan vaatteet pystyviikkaustyylillä pyykkikoriin (siis sellainen pieni kanniskeltava, jolla kannan myös likapyykin yläkerrasta alakerran kodinhoitohuoneeseen), josta nostan ne sitten omiin koreihinsa. Sylissä kanniskelu voi tosiaan olla haasteellisempaa, en ole kokeillut kun meillä on tosiaan jo ennen omia pystyrivejäni ollut käytössä tuo kori pyykin kanniskeluun.

Itse olen myös kierrättänyt kaiken pois laittamani. Jos kyse on rikkinäisestä tavarasta niin tietysti kierrätysohjeiden mukaan, muutoin olen myynyt Facebookissa, pihamyyjäisissä ja kirpparilla, lahjoittanut Facebookissa ja hyväntekeväisyyskirppareilla ja osan keittiön tavarasta toin työpaikalle missä oli pulaa astioista.

Säilytyskalusteiden osalta pointti on siinä, että ensin pitäisi saada tavaramäärä kuntoon, ja sitten miettiä miten se säilötään. Jos tavarapaljouden hallitsemiseksi hankitaan aina vain uusia säilytysratkaisuja sen sijaan että mietittäisi onko tavaranpaljoudessa kenties myös sellaista mistä voisi luopua, mennään metsään.

Suosittelen lukemaan kirjat jos metodi lainkaan kiinnostaa, sarjan perusteella tuosta saa melko suppean kuvan.

Itselleni tuo kategoria-ajattelu tosiaan avasi silmät kotona pesivälle tavaramäärälle, ja nykyisin en koe enää samanlaista halua ostaa kuin aiemmin. Näin rahaakin säästyy niihin oikeasti mieluisiin esineisiin joita en ennen olisi raaskinut ostaa hinnan vuoksi. Ajattelu on tosiaan muuttunut täysin ”laatu korvaa määrän” -puolelle, ja ”laatukaan ei merkitse, jos tarvetta ei oikeasti ole”. Iso tavaramäärä sai myös miettimään, kuinka paljon luonnonvaroja turhan sälän haaliminen on kuluttanut, ja sitä myötä olen alkanut lahjoittamaan (sitä turhasta ostelusta säästyvää) rahaa mm. luonnonperintäsäätiölle ja jouluna joulupuukeräys sai meikäläiseltä tuplamäärän paketteja edellisvuosiin verraten.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X