Täydellistä elämää! Terveisiä Espanjasta, osa 2.

Kun vielä eilisessä postauksessa ihan vähän sapetti, tänään (ja eilen) olen leijunut yläilmoissa.  Kaikki on ollut – niin hölmölle kuin se kuulostaakin – täydellistä. Aurinko paistaa, altailla on lämmin, ei ole kiire minnekään.

Me (aikuiset) nukuimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä vain viisi tuntia yölennon vuoksi. Lapset osasivat nukkua koko lennon, joten pelkäsin, että eka päivä menee intoa puhkuvien lasten ja aivan rättiväsyneiden aikuisten välimaastossa. Ihmetykseksemme olimme kaikki maanantaiaamuna täynnä virtaa, eikä ketään unettanut.

Maanantaina suoritettiin ruokaostoksia (vitsi miten halpaa täällä verrattuna Suomen kauppalaskuun) ja makoiltiin vaan ”omalla” altaalla. Lapsen ensin arastelivat hyistä allasvettä, mutta lopulta uivat siellä yhtäsoittoa ainakin neljä tuntia.

Viiden aikaan tultiin sisälle ja alettiin valmistaa iltaruokaa. Lapset kävivät suihkussa ja kaivautuvat peiton alle kirjoittamaan uusia päiväkirjojaan puoleksitoista (!) tunniksi.

Olen joka kerta äimänä, miten elämä on muuttunut näin helpoksi! Nyt varsinkin, kun F:llä on kaveri mukana, molemmat ovat loistavia uimareita ja omatoimisia, loma tuntuu oikeasti jo LOMALLE! Siinä voi lukea miehen kanssa kirjaa ja keskustella parhaista otteita ja ajatuksista, joita kirjat herättivät. Täytyy sanoa, että vielä pari vuotta sitten tämä olisi tuntunut utopialle. Niin ne kasvaa, ihmeellistä. 

Okei. Olikohan tässä tarpeeksi suitsutusta ja ylisanoja. Itseäni alkaa niin ällöttää tämä happy life -puhe, että tulee siirappi jo korvista ulos. Palaan omaan sarkastiseen ja ankeaan tyyliini pian, lupaan.

-Karoliina-