Okei. En tiedä mitä ajattelin, kun varasin TOISTAMISEEN vuoden sisällä lennon, jossa menee käytännössä yhden yön unet kokonaan ohi. Ja samalla se kumoaa koko lomalla kerätyn energian.
Viime kesänä me tultiin A:n kanssa häämatkalta Kroatiasta. Lento lähti joskus yhden aikaan yöllä. Sitä ennen oli parin tunnin bussimatka kentälle. Tarkoitus oli, että nukutaan jo bussissa. No ei nukuttu. Sitten ajateltiin, että nukutaan koneessa. Ei nukuttu.
Saavuimme neljän aikaa aamulla Helsinki-Vantaalle. Oli tarkoitus, että ajetaan nopsasti Manseen ja sitten unille. Kunnes: Matkan alussa meinattiin ajaa peuran kanssa kolari. Ja kun siitä oli selvitty säikähdyksellä, auto kirjaimellisesti hajosi Hämeenlinnan kohdalle. Auto jäi niille sijoilleen ja me tulimme taksilla kotiin. Halpaa kuin saippua.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Edellisiltana kotiin Rodokselta mummon ja papan kanssa meille jo isovanhempien kanssa kotiin palannut tytär heräsi meidän rymistellessä kuuden aikaan kotiin. Ei siis unta sittenkään, kun lapsella oli niin paljon kerrottavaa ja näytettävää.
Lomasta – tai siis sen paluusta – toipuminen kesti tuolloin tuhottoman kauan. Olisi siis luullut, että olin oppinut jotain. Mutta en tietenkään.
Nyt on sunnuntai-maanantaivälisen yön jälkeen ollut vähän samat olotilat vielä tänään tiistainakin. Sain unta Espanjassa sunnuntaina joskus puoli yhden aikaan yöllä ja herätyskello soikin sitten mukavasti jo kolmelta. En osaa nukkua istuen lentokoneessa, enkä autossa, joten univelka ehti kasvaa eilisen aikana aika mojovaksi. Eilinen olotila oli kuin olisi yhdistänyt krapulan ja humalan. Ja vaikka takana on jo yhdet +10-tuntiset unet, tuntuu sille, että kroppa on edelleen aivan raato.
Eikö siinä mitään. Välillä on väsymystä, mutta se ärsyttää, että lepoa ja rentoutusta olleen loman jälkeen – pelkän lennon ajankohdan vuoksi – oli on aivan jyränallejäänyt. Menee vähän se idea, jossa lomalta haetaan voimia arkeen.
Joten. Muistutus mulle. ÄLÄ KOSKAAN VARAA ENÄÄ YÖLENTOA! Se ei ole kätevä tapa, eikä sillä todellisuudessa säästä aikaa.
Kaiken lisäksi lentokonepenkissä väsyneenä alkaa kelailla sitä, mitä kaikkea karmeaa koneessa voikaan tapahtua. Niitä on kuulkaas pudonnut.
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä
Kommentit (3)
Tämä on niin totta!! Lennettiin New Yorkista kotiin suoralla lennolla yötä vasten, niin että Helsinki-Vantaalla oltiin joskus kahdeksan aikaa aamulla. Tällöin kello on yksi NY:ssa. En nukkunut silmällistäkään koneessa vaikka kuinka yritin. Aamupäivällä, kun olin kotona väsymys oli niin ylitsevuotava, että nukuin seuraavaan aamuun. Se sitten siitä viimeisestä lomapäivästä…
Voi eikä! Meidän perheelläni vähän samanlainen kokemus. Lomamatkalla Thaimaahan meillä oli toiseen suuntaan yölento ja toiseen ei. Olimme ajatellut etukäteen että yölento olisi ehdottomasti parempi. Nukumme noin 10h lennolla hyvät unet ja olemme virkeinä sen jälkeen. Noh osa nukkui muutaman tunnin ja osa ei oikeastaan ollenkaan. Itse nukuin jonkun tunnin, enkä ollut ihan rättiväsynyt. Mutta porukasta kaksi ei nukkunut juuri ollenkaan ja sanoivat että pimeässä koneessa on hankala tehdä mitään kun muut yrittävät nukkua. Joten tuumasimme, että varsinkin huonounisille päivä lento voi olla jopa parempi.
Entäpä se, kun varaa ne mahdollisimman halvat lennot… Vaihtovälit kentällä pitkät ja siinähän on sitten pakko syödä, juoda vielä kahvit ja jotakin muutakin. Lentokenttä hinnoilla tuokaan ei tule välttämättä kovin halvaksi ja oikeastaan on myös aika tylsää ”maleksia” kentällä, ja säästökin taitaa olla tässä vaiheessa plusmiinusnolla.
Tästä viisastuneena etsimme yhä edullisempia lentoja, mutta sopivampia lentoaikoja 😊