Tätä on vanhempien välinen bondaus parhaimmillaan

Mä olen kertonut joskus, että kun F syntyi, en tietoisesi verkostoitunut toisten vanhempien kanssa. Jotenkin pidin niin tiukasti kiinni siitä, ettei minusta tulisi vain äiti, että ajattelin, etten tarvitse itselleni mammakavereita.

No se oli tietysti virhe, koska A) olisin tarvinnut vertaistukea ja seuraa pitkiksi päiviksi ja B) toiset vanhemmat eivät myöskään ole pääsääntöisesti ”vain” vanhempia, vaan heistä voi saada muillakin tasoilla vaikka kuinka kivaa seuraa. Olin siis ihan turhaan pelännyt ja jopa nolosti ylenkatsonut vanhempikaverit.

Onneksi olen korjannut virheeni lapsen kasvaessa ja tutustunut avoimin mielin F:n harrastus-, piha- ja koulukavereiden vanhempiin. Ja miten ihania ihmisiä sieltä onkaan löytynyt! Yhteenkin ystäväperheeseen tutustuttiin (A erikseen ja minä minun vientivuoroillani), kun istuskeltiin katsomassa lasten koristreenejä. Luokkakamujen vanhemmat ovat tulleet taas tutuiksi, kun tsätit ovat laulaneet läksy-, täi-, yökylä- ja ”saako lapset mennä yksin Ratinaan” -viestejä.

Parasta tässä koko touhussa on se, että vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen. Mun ultimaattisesti paras vanhempien välinen bondauskokemus on tältä talvelta, kun F ja hänen bestiksensä olivat toimineet iltapäivällä vastoin aikuisten ohjeita. Kyse oli vain lisäherkkujen ostosta ja syönnistä, mutta silti haluttiin katkaista tyttöjen hölmöily ja epärehellisyys kertalaakista. Tilanne eteni näin:

F:n kaverin äiti soitti ja sanoi, että tytöt salaavat varmasti jotain. Molemmissa kodeissa tentattiin tytöt, totuus saatiin ilmi ja puolessa tunnissa bestiksen äiti ja bestis olivat karauttaneet autolla meille. Siinä ne tytöt sitten nakottivat meidän sohvalla, kun kolme aikuista selvitti heidän kanssaan tilanteen juurta jaksaen.

Mä koen tällaiset tilanteet todella tärkeiksi siksi, että lapset näkevät, että aikuiset oikeasti pitävät yhtä ja hölmöilyistä ei selviä sillä, että ajattelee, ettei viesti kotien välissä kuitenkaan kulje. Vaikka nyt kyse oli niinkin viattomasta asiasta kuin karkkien syönnistä, etenee hölmöilyt lasten keskuudessa uusille leveleille todella nopeasti, jos niihin ei puututa. Kyllähän sen itsekin muistaa omasta teiniajastaan, että oli selkeästi tiedossa ne kavereiden vanhemmat, jotka eivät niin tarkasti seuranneet, tuliko teinit kotiin humalassa vai ei. (Mun vanhemmat – valitettavasti – eivät lukeutuneet tähän sokeaan sakkiin. Tai siis valitettavasti silloin. Nyt olen asiasta tietysti hyvin tyytyväinen.)

Sellaisia mietteitä vanhemmuudesta! Toiset vanhemmat on siis parasta, mitä lapsen kasvun kannalta voi ajatella. Koko kylä kasvattaa -fiilistä kun voi usein saada jo sillä, että on WhatsApp-ryhmä, jossa asioista voi jutella ja jossa voi mieltä askarruttavia asioita kysyä.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä