Raskausviikot 5-6. Ekat äitiyshousut ja oksentelua.

Viikon 5 alussa minulle ei mahdu enää yhdetkään omat farkkuni jalkaan. Maha on turvonnut palloksi, joka tuntuu täysin hullulle, kun vasta viikko sitten on saatu tietää koko raskaudesta. On pakko marssia H&M:lle ja ostaa kahdet äitysjeggarit. Toivon koko reissun, ettei kukaan näe minua ostoksilla. Lähetän kuitenkin epäuskoisia ”mahakuvia” raskaudesta jo tietäville ystäville pukukopista.

Pidetään pitkä kuvauspäivä Hotelli Tornissa omille asiakkailleni ja loppupäivästä myös blogiini. Asiakkaiden kuvausten aikana minulla on voimia ja draivia niin paljon, että ihan alan epäillä, voinko edes olla raskaana. Omien kuvien haaste tulee olemaan tässä vaiheessa jo mahan kanssa. Valitaan löysiä paitoja ja leikataan kuvia poikki vatsan kohdalta. Jostain syystä näissä housuissa maha alkaa pömpöttää nyt jo näkyvästi. Puolet kuvista on pakko jättää julkaisematta. 

Viikonloppuna saan ensimmäiset maistiaiset pahoinvoinnista. Noora tulee meille aamupalalle ja kuvailemaan ja yhtäkkiä olo onkin heikko. Samaan aikaan olen riemuissani ja kauhuissani. Toisaalta pahoinvointi tekee raskaudesta konkreettisempaa, toisaalta alan pelätä sitä, jos alankin voida yhtä pahoin kuin F:ää odottaessa.

Maanantaina menen luennoimaan TAMK:iin Sidosteen some-markkinoinnista. Olen viikonlopun aikana keksinyt, että saan pidettyä pahoinvointia kurissa, jos syön vähän väliä. Keino toimii niin hyvin, että alan olla varma siitä, että esikoista odottaessa pahoinvointi oli vaan omaa vikaa: Ehkä en osannut syödä oikein. Tunnin luennon aikana ehdin vetää 2 smoothieta ja 1/3 pussia karkkia.

Viikon loppupuolella lähdemme työkaverin kanssa töihin Helsinkiin kuuden junalla. Aamuherääminen alkaa tuntua pahalle. Eväitä on niin paljon, että osa niistä on jaettava Pinjan kassiin. Ehdin syödä aamun aikana kahdeksan pientä aamupalaa ja puputan koko Helsingin nelituntisen luennon ajan jotain. Silti pahoinvointi alkaa vyöryä päälle.

Henkinen olo on kuitenkin innostunut. Vaikka viikkoja on vähän, tuntuu niin vahvasti raskaana olevalle, että olo on jännällä tapaa varma.

Ensimmäinen henkinen takaisku tulee viikon 6 lopulla. Minun pitäisi kirjoittaa ihka ensimmäinen kolumni MeNaisiin ja yhtäkkiä alankin oksentaa päivätolkulla. Hommat lykkääntyvät ja paine alkaa kasvaa. Ekan kolumnin pitäisi olla näytön paikka, ja nyt en saa kirjoitettua ensimmäistäkään kappaletta kasaan niin, etten oksentaisi.

Nöyrryn ja laitan toimitukseen viestin oloistani ja raskaudesta. Ärsyttää, että työt ei ole kunnolla edes alkanut ja alan vaatia itselleni huojennuksia. Päätetään, että ensimmäinen kolumnini lehteen tulee olemaan testikolumnini, jonka kirjoitin MeNaisiin silloin, kun alettiin kolumnipaikasta neuvotella.

Oksentelu ja pahoinvointi tuntuvat täyttävän jokaisen hetken. Samalla mieli on kuitenkin – vielä – iloinen. Kylläpä sitä nyt sitten ollaankin raskaana ihan tosissaan.

-Karoliina-

Kuva (ilman tekstiä): Laura Ikonen