Kolmistaan

Ei enää niin kipakka, mutta sitäkin herkempi nainen. Raskausviikot 16 ja 17.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Viikolla 16 mulla on kuvaukset, joissa häärin siis takamiehenä eli hienommin sanottuna tuottajana, en onneksi kameran edessä. Saan klaarattua päivän läpi, mutta illalla iskee aivan kauhea olo. En jaksa tehdä yhtään mitään. Loput viikon työjutuista, kuten palaveripäivät Helsinkiin, hoida Skypen kautta. Olen huomannut, että entisten 8-10 tuntisten työpäivien sijaan jaksan tehdä töitä maksimissaan 5 tuntia päivässä.

Viikon 16 alussa vauvojen tarkkailu siirretään Hatanpäästä suoraan TAYSin äitipolille. Ilmeisesti käytäntö, joka ainakin identtisten kaksosten (ehkä erimunaistenkin?) kanssa suoritetaan näillä viikoilla. Tästä eteenpäin TAYSissä käydään ainakin joka toinen viikko, vaikka kaikki olisikin kunnossa.

Samaan rytäkkään käydään ekaa kertaa myös Pirkanmaan monikkoperheiden valmennuksessa. Ollaan liikkeellä tosi aikaisin, koska muut ovat jo reippaasti yli 20 viikon. Toisaalta hyvä, koska tähän päivään mennessä ei olla saatu mentyä toiselle kerralle. Hämmästelen muiden mahoja ja kuuntelen silmät ymmyrkäisinä jo kokeneiden kaksosvanhempien vinkkejä. Hauska nähdä, miten eri tavoin kaksosmenon voi händältä. Toiset täysimettää, toiset ei ollenkaan. Kirjataan A:n kanssa parhaat tärpit kännykänmuistiin.

Muiden kaksosvanhempien juttuja kuunnellessa alan ekan kerran oikeasti pohtia, miten voin tehdä töitä loppuraskaudesta tai vauva-aikana. Joka paikassa painotetaan, että kaksostenodottajat jäävät sairauslomalle töistä viimeistään viikolla 28, mutta itselläni on tarkoitus tehdä töitä (toki kevennetysti) koko raskauden ja myös vauvojen synnyttyä. Alan miettiä, miten homma oikeasti onnistuu.

Viikolla 17 on eka sokerirasituskoe. Olen varautunut huonoon oloon, mutta en siihen, ettei FimLabin tiloissa ole YHTÄNÄÄN tilaa/sohvaa, jossa voisi maata. Minua alkaa pyörryttää ja oksettaa, mutta päätän, etten oksenna, jotta testi saadaan vedettyä loppuun. Hoitaja kasaa minulle tuoleista ”sängyn” ja saan kun saankin vedettyä homman suosiolla loppuun. 10 viikon päästä uudelleen. Jihaa! Illalla mies ei ole kotona, ja teen pitkästä aikaa ruokaa. Jauhelihan paiston välissä makaan väliajat keittiön lattialla vaakatasossa. Voin jo syödä hyvin, mutta ruuan valmistus öllöttää.

Raskaus on tehnyt minusta rauhallisemman (lue: vähemmän vittumaisen ja kipakan), mutta herkemmän. Kun Rimakauhua ja rakkautta -sarjassa edes mainitaan Rachelin nimi (tietäjät tietää), alan vollottaa.

-Karoliina-

Lue myös

X