Vauvauutisen julkaiseminen. Ja raskauden parhaat viikot? Raskausviikot 18-20.
Viikolla 18 se sitten vihdoin tapahtuu. MeNaisten juttu tulee ulos ja mä kerron blogissa olevani raskaana. Kun vielä kuviteltiin odottavamme yhtä vauvaa, ajateltiin A:n kanssa, että asiasta ei kerrota isossa mittakaavassa – todellakaan – ennen viikon 20 ultraa. Maha alkoi kuitenkin kasvaa niin hurjaa vauhtia, että jo viikolle 18 odottelukin tuntui aika haastavalle. Varsinkin, kun työhön kuuluu olla esillä tapahtumissa ja kuvissa.
Julkistuspäivä (kuulostaapa mahtipontiselle) oli kyllä aivan kreisi. Tottakai mä entuudestani tiesin, että viestejä tulisi ja eipä tuo MeNaisten kansi nyt mikään matalaprofiilisin paikka ollut asiasta ilmoittaa. Silti päivän mylly yllätti. Olin sopinut päivälle kaksi työpalaveria ja kasan hoidettavia hommia, mutta mun kaikki viestikanavat ja puhelin lauloi aamusta ihan iltamyöhään asti. Ihan sitä luokkaa, että töiden teko oli päivän aikana melkein mahdotonta.
Olin varautunut kaikenlaisiin viesteihin, mutta outoa kyllä, en saanut yhtään kurjaa viestiä edes blogin alle, jonne yleensä ne kaikista kurjimmat tulee. Inboxiin ihmiset laittavat yleensä vain kivoja viestejä. Toki sitä en tiedä, käytiinkö keskustelua jossain Vauva.fi:ssä (vai ollaankohan siellä nykyisin enää?) tai Jodelissa, mutta joka tapauksessa olin yllättynyt, että viestien sävy oli aidosti onnitteleva.
Viikkoja 18-20 kuvaa se, että niistä ei ole juuri mitään erityistä raskauskerrottavaa. Olo oli hyvä (paitsi ehkä pitkillä matkoilla ja julkisissa kulkuneuvoissa), joten pystyin elämään todella normaalia ja energistä aikaa. Kevään taukojen jälkeen pystyin tekemään töitä hyvin. Matkustin Nooran kanssa Ivana Helsingin vieraaksi Helsinkiin ja seuraavalla viikolla palaveriin Jyväskylään. Kävin koko päivän kestäneessä koulutuksessa Helsingissä ja buukkasin Sidosteelle tuplakuvauspäiviä. Kaiken kaikkiaan olo oli todella jees.
Ainoa uusi raskausoire oli hengästyminen. Ensin ihmettelin oireita, mutta sitten selvisi, että kyseessä oli hemoglobiinin nopea lasku. Mä en ole koskaan kärsinyt mistään raudanpuutteista, enkä edes F:ää odottaessa syönyt lisärautaa, vaikka se taitaa olla aika yleistä naisten keskuudessa. Neuvolasta oltiin ensin sitä mieltä, että lisärautaa ei tarvitse aloittaa (arvo taisi olla joku 122), mutta sairaalan äitipolilta oltiin ehdottomasti toista mieltä. Kaksosraskaus kuulemma kuluttaa rautavaroja erityisen paljon ja kaiken lisäksi kaksossynnytyksessä usein verta hupenee enemmän (öhöm). Aloitin siis raudat.
Kaiken kaikkiaan siis upea kesäkuun alku ja vielä kepeä olo. Kuten lääkäri ultrassa noilla viikoilla sanoi (ja nyt sen jo tiedän): ”Nauti nyt tästä, koska kohta tulee tukalat ajat!”
-Karoliina-
Kommentit (4)
On varmaan aika erilaista olla ns. julkisesti raskaana. Itse vietin rauhallisen raskausajan ja työyhteisössä kertominenkin hieman jännitti. Miten asiaan suhtaudutaan. Onneksi hyvin eikä tarvinnut tuntea syyllisyyttä 😊
Moikka! Tuli mieleen sellainen postausidea, että miten raskauden julkaiseminen on vaikuttanut siihen paljonko sulle tarjotaan töitä? Siis uusia yhteistyöjuttuja? Olet kertonut suoraan, että raskauden vuoksi olet joutunut perumaan/siirtämään paljon tapaamisia yms.. Onko ymmahdolliset yhteistyökumppanit vähentyneet siinä pelossa, että et pystyisikään niitä hoitamaan vai onko käynyt päinvastoin, että kaikki lastenvaate- ja tarvike liikkeet haluaisi tehdä sun kanssa yhteistyötä nyt?
Kiitos ideasta ❤️ nopsasti vastattua jo tässä, tällä alalla käy kyllä raskausuutisten kanssa väistämättä niin, että yhteistyökumppanit lisääntyy. Kerran yksi bloggaaja vitsillä heittikin, että pitäisikö raskauta, niin homma lähtisi uuteen nousuun 😅
Alkuraskaudesta oli haasteellista. En halunnut, että asia on julkista ennen kun ollaan itse siihen valmiita. Mutta uskoisin, että samaa pohtii – juurikin just työpaikoilla jne – moni muukin raskaana oleva.