Oi että! Kun sain viestin kesän alussa mun Hipu-siskolta: ”sun baby showerit on 11.8”, olin melko skeptinen, että noinkohan on. Ensinnäkin mietin, miten musta on enää vauvasuihkuilemaan elokuussa (huomaatte ilomielisen luonteeni). Toisekseen mietin, että Baby Showereiden takana on niin juonikas porukka, että voivatko he tosiaan ilmoittaa etukäteen oikean päivän. Muistatte ehkä, millaisella superyllärillä mut jymäytettiin omissa polttareissani?
Kun aloin sitten pari viikkoa sitten selvittää siskoltani, ovatko he kysyneet A:lta, onko F varmasti kotosalla kutsujen aikaan, Hipu oli kummissaan. Hehän olivat jo ilmoittaneet päivämäärän minulle aikaisemmin, niin kai olin itse katsonut, että tuleva isosisko oli myös pääsemässä kemuihin. Siis mitä ihmettä? He siis TODELLA aikoivat järkätä kemut silloin, kun olivat ilmoittaneet. Mikä helpotus! Tähän olotilaan en olisikaan toivonut mitään yllärirepimistä sängystä tai muita nopeita käänteitä.
Mun siskot kysyivät multa jo heti raskauden alussa, haluaisinko vauvakutsut. Sanoin, että tosi mielelläni kyllä, mutta haluaisin välttää kaiken maailman soseidenmaistelukisoja ja pelejä. Ne kun ei tunnu juurikaan mun jutulle, varsinkin, jos olen niissä itse jollain tapaa keskiössä. (Samoin vaikka meidän häissä ei ollut yhtään peliä tai kisaa ja sanoin, että hirtän sen tyypin, joka alkaa järkätä morsiamenryöstöä). Muiden juhlissa osallistun tietysti vaikka mihinkä kisailuihin.
Mulla ei ollut mitään toivelistaa kutsuttavista, mutta pyysin, että F pääsisi mukaan juhliin. Niin ja mainitsin, että vaippakakkuun ei tarvitsisi energiaa käyttää. Olen tehnyt ja antanut montakin kakkusta kyllä itse, mutta jotenkin omalla kohdallani konsepti tuntuu vähän sellaiselle liian siirappiselle. Eikös se nyt vaan enemmänkin ärsytä ensin säilyttää hehtaarin kokoinen, vaivalla tehty komeus ja sitten purkaa se pala palalta niin, että A) vaipat ovat aivan rullalla ja B) sellofanit ja muut tykötarpeet täytyy änkeä roskiin.
Näiden toiveiden pohjalta mä sitten sain eilen aivan ihanan, aidon, lämminhenkisen ja kotoisan vauvakutsupäivän. Summeri soi – kuten oli kerrottu – kello 11.15, ja minua ja F:ää odotti alaovella Noora ja kuskiksi värvätty Matti. Autossa soi Baby-aiheinen musa ja molemmilla oli päällä myös teeman mukaisesti vaaleanpunaista. Kuvittelin, että huristelisimme mun Hipu-siskon ja tämän miehen kotiin kaupungin toiselle laidalle, mutta kurvasimmekin Fazerille. Siellä meitä odotti pieni ja erityisen rakas joukko naisia. Mun siskot, mun kaasot ja F:n kummitäti.
Mä olinkin alun perin miettinyt, minkähänlaisen rajauksen juhlien järjestäjät on tehnyt kutsuttujen suhteen. Mun elämään on siunaantunut nimittäin niin monta rakasta ja tärkeää naista, että mietin, että millä ilveellä heidät kaikki on saatu kasaan. Vaikka kaikkia heitä olisi ollut ihana nähdä – tietysti – musta oli myös todella ilo nähdä, miten osuvan tiivistyksen juhlien järjestäjät olivat tällä kertaa kutsuvieraslistaan tehneet. Perustelivat vieläpä päivän aikana valintaa niin, että juurihan me vasta vietettiin isolla porukalla polttareita ja häitä, ja kaiken kukkuraksi mä en olisi enää varmasti jaksanut mitään ison luokan menoa. No en todellakaan olisi jaksanut! Ihanasti ajateltu.
Fazerin brunssin jälkeen me ajelimme Nooran ja Matin kotiin, jonne Noora oli tapansa mukaan koristellut kaikki paikat niin ihanasti! Mä ihailen tuollaista visuaalista kykyä laittaa. Multa puuttuu sellainen askarteluhenkisyys ja sommittelun taito. Päivä menikin siinä sitten yhdessä rupatellen, syöden lisää ja tehden mani- ja pedikyyrejä. Mun Auroora-sisko on kosmetologi, joten hän teki mulle jalkahoidon ja pedikyyrin. Taivas, miten ihanaa! Mähän en enää itse yltä leikkaamaan, saati lakkaamaan mun varpaankynsiä (uskotte ehkä, kun katsotte kuvaa), joten tällainen hemmottelu on jotain niin ihanaa. Noora oli kaiken lisäksi saanut Why Not PR:ltä kemuja varten kokonaisen kynsienhoitosetin Bohon ja Essencen lakkoineen ja Body Shopin jalkatuotteineen, joten olo oli kuin oikeassa kauneushoitolassa.
F täytti juhlien ajan tarroin, tekstein ja kuvin kirjaa, jonka sain mukaani kemuista Niin ja toimihan lapsonen myös virallisena Polaroid-kuvien ottajana. Vieraat saivat kirjoittaa tervehdyksensä kirjaan ja tämän lisäksi pelattiin yksi peli, vauva-aiheinen Alias. Sen hyväksyin, koska olen SUURI Alias-fani. Mutta en voi oikein koskaan pelata sitä kenenkään kanssa, koska se herättää niin suuria tunteita mussa. Toisin sanoen riidan. Tällä kertaa kuitenkin selvisimme naurulla.
Mä myös sain yllärikseni lahjoja. Jotenkin en yhtään ajatellut, että tarvitsisin mitään, mutta olihan nuo lahjukset nyt aivan huippuja. Sain muun muassa lahjakortin Beautiful You -kauneushoitolaan (jes!), aivan supersöpöjä Hicca-vauvanvaatteita, itse kudottuja tossuja ja jopa kolmen päivän (!) lahjakortin, jossa mun ystävä lupasi tulla auttamaan meidän arkea kaikin tavoin syksyllä. F:ääkään ei oltu unohdettu, joten isosiskon naama loisti lahjapussien äärellä.
Jos jotakin – taas kerran – mietin, niin sitä, miten hyvä onni mulla onkaan käynyt, kun ympärilläni on joukko maailman parhaita naisia. Sellaisia, jotka näkevät näin suuren vaivan ja jotka haluavat ilahduttaa. Sellaisia, joiden kanssa on aina yhtä mukava olla! Kuin kotiin tulisi.
Parasta on ollut huomata myös se, että kun he – eri elämänvaiheista ja kaupungeista – mukaan tulleet ystävät ovat alkaneet tutustua toisiinsa niin polttareissa, häissä kuin muissakin kemuissa, on heillekin alkanut muodostua jo omia juttujaan ja puheenaiheitaan lainkaan ilman minua. Tulee aina niin hyvä mieli, kun näen, miten he viihtyvät toisensa seurassa! Ja kun saan illalla viestejä ”sulla on sitten kivoja kavereita” tai ”ne on niin huippuja”, tulee fiilis, että tässä ollaan todellinen onnentyttö.
Kiitos päivästä kaikki rakkaat! Olen tosi kiitollinen teistä <3
-Karoliina-
P.S. Kuvista näkyy, millaisen vaippakakun lopulta sain 😀 Ehkä paras ikinä!
Kuvat: Noora Näppilä
Kommentit (2)
Aivan ihastuttava tuo tunikasi! Minkä merkin se on/mistä se on hankittu? 🙂
Ihania ystäviä siulla ❤️. Ensi reaktio nimittäin oli, että ei kai Suomessakin ole alettu järjestää showereita. Mutta on jotenkin aivan eri asia, kun ystävät haluavat tehdä jotakin näin ihanaa sinulle. En usko, että itse tulen saamaan baby showereita. Ystäväni eivät jotenkaan ole ollenkaan semmoisia vauvahurahtaneita eli jos haluaisin juhlat, tulisi ne itse järjestää ja se ois jotenkin mautonta.