kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 14.08.2019

Asioita, joita en tajunnut ennen tätä raskautta.

Teksti
Karoliina Pentikäinen
8 kommenttia

Miksi ihmeessä raskaana olevien pitää koko ajan vilautella paljasta mahanahkaansa housunkauluksen ja paidan välissä. Jotkut siveyssäännöt hei!

No ensinnäkin. Laardi lisääntyy sitä tahtia, että on mahdoton ennustaa, mahtuuko paita, joka vielä viime viikolla mahtui päälle, tänään. Ja jos se on kuitenkin parhaiten päälle mahtuva kolttu, on pukeuduttava siihen, vaikka vilautusvaara olisikin. Toisekseen ihon vilauttelua ei enää rekisteröi. En tiedä, onko kyse tuntoaistin heikkenemisestä vai I don’t give a shit – asenteesta, mutta en edes enää huomaa, vilautanko vai ei.

Voisiko niillä raskaan olevilla olla edes puhtaat vaatteet?

Voisi. Aamulla sen max 20minuuttia. Tämän jälkeen mahan ja tissit on ehtinyt törkkiä jo niin moneen paikkaan, että paitaa on mahdoton pitää puhtaana. Maha osuu ensimmäisenä likaisiin pöydänkulmiin ja koska ruokapöydissä ei pääse tarpeeksi lähelle enää pöytää tai hampaita pestessä tarpeeksi lähelle lavuaaria, on sotkun välttäminen miltei mahdotonta. Aluksi vaihdoin paidan kolme kertaa päivässä, nyt en kerta kaikkiaan enää viitsi vaivautua.

 

Miksi raskaana olevien tyylikin muuttuu ihan erilaiseksi, kuin millainen staili naisella on aikaisemmin ollut?

Koska tämä. 

Tarvitseeko sitä mahaa koko ajan sivakoida ja silitellä? Kyllä täällä on muutenkin huomattu, että sä olet raskaana.

Niin. Paitsi että mahan silittelyyn liittyy paljon muutakin kuin vain vauvojen paijaaminen (joka sekin on aivan ok ja ihanaa). Itse ainakin julkisilla paikoilla silittelen mahaa yksinkertaisesti siksi, että yritän saada vatsani rentoutumaan supistuksesta tai mylläävät lapset rauhoittumaan niin, etten lkaisi kiroilla. 

 

Mistä juonta juurensa tämä ”Oi olen niin raskaana -kävelytyyli”? Eikö voi vaan edetä, kuten ennekin.

Ei oikein voi, koska jokainen askel sattuu, liitoskivut vaivaa ja maha roikkuu niin alhaalla, että jalkoja ei enää saa pidettyä yhtä lähellä toisiaan, kuin ennen. 

Onks siitä raskaudesta pakko puhua koko ajan?

On.

 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (8)

Loistava! Kaikki tippuu mahan päälle kun syö kun on metri matkaa pöytään 😀
Mahan ”pitely” on myös siksi tärkeää että kun sen mittasuhteita ei hahmota, kädet turvaavat pahimmilta kolhuilta.

Käytin koko kaksosraskauteni lopun yhtä ja samaa maksimekkoa. Se oli ainoa joka meni päälle enään loppuvaiheessa. Parin päivän välein laitoin sen pesuun ja odotin mekon kuivumista bikinit päällä. Onneksi oli kesä 😂

Vinkiksi, vatsan silittely saa pikemminkin kohtulihaksen supistumaan, kun päinvastoin.

Mä odotin kaksosiani 25-vuotiaana. Mulle tuli about 20 kg lisää painoa (oon kuitenkin vaan 162 cm pitkä) vaikka tytöt joutuivat syntymään jo viikolla 34 ja olivat tosi pieniä. Että on siinä varmaan kävelytyyli vähän muuttunut 😀 Kilot kyllä lähti tosi nopeesti, turvotusta onneksi vaan. Mutta enpä kyllä tiedä miten, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, tuota enää kestäisin…

Minulla oli kaksosraskaudessa tukivyö, joka laitettiin pitkällään sängyssä mahaa tukemaan. Sen piti auttaa, etten lirauta koko ajan, mutta pissaa tuli kuitenkin. Muistan sen väsymyksen, nukuin joka välissä, laitoin lapset kouluun, ennen illallisen laittoa jne. Silloin tuntui, että on vain se aika ja nyt ei edes muista. 😊

Niin voin samaistua fiiliksiin! Aina on jotkut hammastahnat paidalla ja vaappuu menemään kuin ankka. Ja vauhti ei todellakaan enää päätä huimaa vaikka kuinka yrittäisi kipittää menemään 😅 Ja voin luvata ettei olo todellakaan helpotu siitä 😊 (koska muistetaan, että kaikki nää ihanat vaivat kuuluvat asiaan, vai mitä? 😉 >>ja kyllä, myös minä olen lopen kyllästynyt kuulemaan tuota kommenttia🙋‍♀️)
nimimerkillä rv34 ja kaksosia odottaen

Itse muistan hauskan havaintoni ison raskausmahan hyödystä. Kun seisoi, niin oli näppärä pitää kädet levossa mahan päällä. Tuota mahan silittelyä julkisesti harrastin paljon.

Toivottavasti kaikki raskaanaolevat löytävät ympärilleen ihmisiä, jotka jaksavat puhua vain raskaudesta. Itselle aihe on kipeä lapsettomuuden pelosta kärsivänä, vaikka kuinka haluaisin ja toivoisin kaikkea hyvää heille.

Viimeinen kommentti oli (ehkä?) vitsi, mutta siinä on varmasti totuuden siemen ja se tuntuu yleisenä ajatuksena kurjalta (ei siis sinun sanomana minulle, en ajatellut sitä niin.) Ehkä vika ei olekaan aina siinä että minä en lapsettomana jaksa kuunnella raskaudesta ja lapsista, ehkä toinenkaan lapsellinen osapuoli ei jaksa tulla yhtään vastaan ja kiinnostua minun kuulumisistani.

Tsemppiä joka tapauksessa loppuraskauteen ka kaikkea hyvää teille.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X