Kolmistaan

Kuinka onnistuu kauneudenhoito vauva-arjessa?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

*kampaamopalvelu, josta tekstissä puhutaan, on saatu blogin kautta 

Mä juttelin pari viikkoa sitten (?) Instagramissa siitä, miten mulle tulee tosi paljon parempi olo, kun jaksan aamulla meikata ja vähän edes laittaa mun hiuksia. Olen laskenut, että sellaiseen perussettiin menee n. 20 minuuttia aamupesuineen kaikkineen, mutta tänään selviydyin esimerkiksi koko hommasta vartissa. Toisin sanoen aika pieni ajallinen vaiva siitä, ettei tunne itseään koko päivää vaeltavaksi haamuksi.

Mä olen saanut jo pienen maistiaisen siinä mielessä kotiäidin (vitsi, mikä termi, mutta ei keksi muutakaan) elämästä jo nyt, kun olen tehnyt töitä pääsääntöisesti kotoa käsin, eikä ihmisten ilmoille lähteminen ole varsinaisesti ”pakottanut” laittautumaan millään tavalla. Ja samalla taas muistanut, että pääosin kotona hengailussa pätee vähän eri säännöt, kun töihin mennessä. Esimerkiksi kotiaamuina olen paljon hitaampi laittautuja (jos en siis anna itselleni jotain aikarajaa), kun perustyöaamuina. Samoin vaikkapa vaatteiden valinta menee eri pohjalta. Töissä ja kaupungilla tykkään farkuista, mutta kotona en voisi kuvitellakaan käyttäväni niitä.

Nyt olenkin yrittänyt miettiä sitä, mitä haluaisin vauva-arjelta oman puunaukseni suhteen. Tiedän, että jo yhden vauvan kanssa äidin naama on viimeinen asia, mitä ehtii miettimään, joten kahden kanssa tilanne on varmasti vielä haastavampi. Toisaalta – ja muistan tämän F:n vauva-ajasta – ne aamut, jolloin pystyin aloittamaan aamun hiusten harjaamisella ja edes hitusella meikkiä olivat henkisesti helpompia kuin se, että piti lähteä rähjäisenä liikenteeseen. (Ja nyt en siis tarkoita, että kaikki meikkaamattomat ihmiset ovat rähjäisiä, mutta MINÄ koen itseni usein epäsiistiksi, jos en ole edes vähän meikannut.).

Niinpä olen nyt vähän etukäteen miettinyt, millaisia asioita toivoisin aamuisin voivani hoitaa oman itseni suhteen. Ja missä asioissa voin yrittää oikaista verrattuna nykyisiin rutiineihini.

Ensinnäkin olen ajatellut, että varmasti seuraavan puolen vuoden aikana ainakaan mulla ei ole juuri mahdollisuutta käydä – ainakaan mitenkään kovin ennustettavasti – esimerkiksi kampaajalla. Siksi me päätettiin nyt Primen Hairin Umpun kanssa*, että multa poistetaan Balmain Double Hair -tuuhennukset, koska A)niiden huolto on tehtävä kuitenkin tasaisin väliajoin, enkä nyt syksyllä tiedä, miten kampaajalle ehdin ja  B) mulla tuskin on enää aikaa juuri kotona kuivata hiuksiani suihkun jälkeen. Tuuhennuksilla kun ei saa mennä suoraan suihkun jälkeen unille, vaan ne on kuivattava ensin.

Toisaalta mun oma, luomuvärinen tukka on kasvanut nyt sitä tahtia, ettei tuuhennuksen ja oman tukan välinen pituusero ole enää kovinkaan suuri, joten tuuhennukset ei ole enää ”pakolliset”. Ihan hurjaa muuten, miten tumma tuo mun oma väri ihan oikeasti on. Olen tiennyt olevani tumma, mutta en muistanut, että ihan tämän värinen. Väriä laitettiin viime viikolla Primessä ehkä enää vain noin 1/4 osaan hiuksia, aivan vaan tuonne latvoihin.

Tottakai mä haaveilen edelleenkin megapitkästä kuontalosta, ja jos vaikka hormonit vie hiusten kasvua ja jossakin vaiheessa voin taas sitoutua tuuhennusten/pidennysten hoitoon, miksipä en niin tekisi. Mutta tähän tilanteeseen tuntuu nyt paremmalle, että tukka voi käytännössä olla koko ajan luonnontilassa ilman muotoiluraudan tai kuivaimen käyttöä.

Toisekseen mä olen kokenut tosi helpoksi sen, että olen viime aikoina vahauttanut kulmakarvani Beautiful You:ssa. Kun ne otetaan kerran kuussa – kynsihuollon yhteydessä – siisteiksi, on niiden ylläpito kotona paljon helpompaa. Mulla kun on aika paksut ja tummat kulmat, jotka itsepintaisesti sojottavat sinne tänne.

Mä myös mietin etukäteen jo sitä, että pitäisikö mun ottaa vauva-ajaksi ripsipidennykset, jottei tarvitsisi olleenkaan meikata silmiä, mutta en ole tullut tuon asian suhteen juuri mihinkään lopputulokseen. Toisaalta olen niin iloinen siitä, että olen päässyt tekoripsistä eroon. Toisaalta tiedän, miten paljon hyvät ripset helpottavat aamuja (ja aamulla peiliin katsomista). Ehkä kuitenkin odotan ensin sitä hetkeä, kun saan alkaa käyttää taas ripsiseerumia. Ja mietin sitten, kun tiedän todellisuudessa kuinka kaaosta mun aamut tulevat olemaan, miten kannattaa tehdä.

Ainoa kauneudenhoitotoimenpide, joka vaatii säännöllistä huoltoa, ja jonka aion pitää jatkossakin, on mun kestolakkaukset kynsissä. Mä olen maailman laiskin kynsien laittaja itse, joten se 40-45 minuutin vaiva, joka huollosta koituu, on sen arvoista. Ja toisin kuin vaikkapa oma tukka, omat kynteni ilman käsittelyä ovat todella hauraat. Pieni lakka päälle tekee siis kynsille ja koko käsille hyvää, koska olen varsinkin talvisin huomannut, että ilman kestolakkausta mun kynnet imevät kaiken kosteuden muualtakin mun käsistä. 

Musta olisi kiva kuulla, millaisia kauneusrutiineja – vauva-arjessa tai ei – te pidätte oman hyvinvointinne kannalta tärkeinä? Vai liittyvätkö kauneudenhoitoasiat ja hyvinvointi teillä edes mitenkään yhteen?

-Karoliina-

Lue myös

X