Kolmistaan

Itkua ja tukisukkia. Raskausviikot 23-25.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Raskausviikko 23 alkaa hyvissä fiiliksissä, koska ultrasta kuului hyviä uutisia. Pari viikkoa sitten epäilty vika B-vauvan sydämessä olikin mitä todennäköisemmin vain huonosta näkyvyydestä johtunut harha, joten kaikki vauvoilla oli siis tällä tietämyksellä ihan hyvin.

Unettomuus kuitenkin vaivaa edelleen, ja se vaikuttaa tietysti myös muuhun jaksamiseen ja mielialaan. Minulta kysytään joka ikinen kerta äitipolilla, kuinka voin, ja joka kerta tähän asti olen voinut sanoa, että ihan hyvin. Viikon 24 ultrassa kuitenkin alan avautua mahavaivoista ja unesta ja hengästymisestä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun toivoisin vähän jotain tsemppausta tai pieni apuja, mutta juuri tällä kerralla lääkäri onkin minulle vieras. Hän kuuntelee hetken jorinoitani, keskeyttää lauseeni aivan keskeltä ja osoittaa tutkimuspöytää: ”Jos nyt tutkittaisiin, kerran sitä varten tänne olette tulleet.”

Ihan ymmärrettävä kommentti sairaalan kiireisessä arjessa ja tottakai tyttöjen hyvinvointi on tärkein, mutta itselleni – rättiväsyneenä – tuo kommentti ei ole paras mahdollinen. Pistää vihaksi, että juuri kun tällä kerralla olisin toivonut jonkinlaista apua myös omaan olooni, sitä en saa. Maha ultrataan syvässä hiljaisuudessa, kätilö ja A yrittävät keventää kivasti tunnelmaa, mutta minulta jää small talk tällä kertaa aika vähäiseksi. Lapsilla kaikki hyvin. Kiitos ja näkemiin! Purskahdan itkuun heti oven ulkopuolella ja kun labrahoitaja tulee hakemaan minua verikokeeseen, naamani on aivan punainen ja nenä vuotaa.

No. Tästä väsyneestä päivästä selvitään ja lomakausi rullaa. Helteet leijuvat Suomen yllä ja ensi kerran elämässäni INHOAN kuumuutta. En ole ennen oikein ”uskonut” sitä, että lämpötila voi vaikuttaa niin paljon oloihin, mutta nyt huomaan selvän notkahduksen yleisessä voinnissani. Jalat turpoavat, minua alkaa taas oksettaa ja kerta kaikkiaan kroppa on aivan lötkö. Onneksi voin sentään uida, eikä vesi aiheuta supistuksia. Rakastan lillua järvivedessä ja saada oloa hetkellisesti ainakin elinvoimaiseksi ja vilpoiseksi. Päivät meidän molempien perheiden mökeillä on kesän parhaita.

Vaikka tavallaan tiedän, että olotilani johtuu helteestä, alan samalla jo pohtia, tuleeko oloni olemaan yhtä tukala tästä eteenpäin koko loppu raskauden. Tutustun ekan kerran elämässäni oikein kunnolla tukisukkiin. Ei tule yhtään mummo-olo (eipä)!

Enpä tiedäkään, että heti seuraavalla viikolla sokerirasituskokeessa odottaa epämiellyttävä ylläri.

-Karoliina-

Lue myös

X