Kolmistaan

Raskausdiebetes! Raskausviikot 25-27.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Minulle on tehty jo yksi raskausdiabeteskoe aikaisemmilla raskausviikoilla sukurasitteen vuoksi, ja nyt tehdään sitten toinen. Kokemus ei ole herkkua, mutta ehdottomasti paljon helpompi kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin yleinen kuntoni oli niin paljon heikompi kuin nyt. Päivää myöhemmin saan puhelun: Paastoarvoni ovat hyvät, mutta tunnin ja kahden tunnin arvot selvästi kohollaan. Kuulen sanan ”raskausdiabetes” ja ohjeet siitä, että minun on tultava hakemaan neuvolasta sokerinmittauslaitteet, sekä ohjeet, kuinka raskausdiabetesta hoidetaan ruokavaliolla.

Vaikka raskausdiabetes ei ole mikään kuolemantuomio  ja riski saada se kaksosraskaudessa on suuri, otan tiedon yllättävän raskaasti. Jotenkin koen, että vika on ehdottomasti vain ja ainoastaan minun. Niin, etten ole onnistunut pitämään vauvojen kasvuympäristöä tarpeeksi terveenä.

Ruoka on minulle erityisen henkilökohtainen ja rakas alue (kuten ehkä olette huomanneet) ja yhtäkkiä alan epäillä itseäni ja toimintamallejani. Kun kuulen neuvolan terkan puhuvan kevytjuustoista ja rasvattomista maidoista, olen pökertyä. Ja ihanko totta jotain keinomakeutettuja light-tuotteita?  Onko mun oikeasti pakko alkaa syödä jotain prosessoitua margariinia ja rajoitettava jopa marjojen syöntiä? Ajatus tuntuu täysin absurdille ja oman terveyskäsitykseni vastaiselle.

Ensimmäinen testausviikko menee epätoivossa. Arvot kohoavat rajoille tai yli niiden pelkästä aamupuurosta tai kahdesta desistä (täysjyvä)makaronilaatikkoa salaatin ja raejuuston kaverina. Minulla on koko ajan vähän nälkä, koska en uskalla syödä mahaani täyteen, kun arvot nousevat rajoille vähemmästäkin. Kyttään ensimmäisen kerran elämässä ruokailujani tällä tapaa, ja se tuntuu ahdistavalle. Kaikki menot ja tulot on mietittävä kolmen tunnin ruokarytmin mukaan ja kirjaan arvoja ja syöntejäni maanisesti.

Tiedän, etten jaksa liikkua mitenkään erityisesti, koska kävely aiheuttaa niin paljon supisteluja, mutta silti tunnen piston sydämessä, kun jokaisessa diabetesohjeessa puhutaan liikunnan merkityksestä. En ole aikaisemmin elämässäni kokenut paineita liikkua tai syödä yhteiskunnan vaatimalla tavalla, mutta nyt jotenkin paine alkaa kasvaa. Ja samalla syyllisyys, kun homma ei menekään putkeen. Onko minussa jokin vika, kun en ole lenkkipolulla tai kuntosalilla? Olisiko sittenkin pitänyt yrittää vähän enemmän?

Vajaan parin viikon testaamisen ja kirjaamisen jälkeen arvot alkavat kuitenkin muuttua pikku hiljaa parempaan suuntaan. Enää ei tarvitsekaan kytätä hiilareita koko ajan tai syödä omaan nälkääni nähden liian vähän tulosten saavuttamiseksi. Ihan kuin testihenkilöksi olisikin muuttunut joku muu kuin minä, koska samat ruuat eivät enää aiheutakaan samanlaisia piikkejä kuin ennen. Olen totaalisen ihmeissäni. Neuvolan terkka varaa ajan äitipolin diabeteshoitajalle.

-Karoliina-

Lue myös

X