Kolmistaan

70m², 5hlö. Eteisaula. Osa 2.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Kaupallinen yhteistö: Inaria

Aloitin teidän toiveista maanantaina postaussarjan, jossa esittelen meidän kodin tilaratkaisuja ja elämää pienessä kerrostalokodissa kohta viiden hengen voimin. Maanantain sai kunnian aloittaa meidän vessa-kylppäri, nyt on luvassa eteisaula.

Kuten olen kertonut ja kuten olette varmasti panneet merkille, asumme vanhassa kerrostalossa. Täällä on kauniit ikkunalaudat, hyvä tunnelma, paljon huonekorkeutta, mutta vastapainoksi myös se helkkarin pieni vessa, todella vähän valmista säilytystilaa ja hassuja tilasyöppöjä. Kuten esimerkiksi eteisen jälkeinen eteisaula, joka on isompi kuin F:n huone, mutta jolla ei juuri ole mitään omaa virkaansa.

Kun muutimme F:n kanssa tähän kotiin, A:lla taisi olla tuossa aulassa vain pelkkä yksi nojatuoli. Minä olen siihen vuosien saatossa koitellut erilaisia ratkaisuja. On tuntunut typerälle pitää tuollaista ei-mitään-virkaa huonetta, kun varsinaisessa eteisessä säilytystilaa on puolestaan ollut kolmelle hengelle aivan liian vähän. Välillä nojatuolin parina oli 50-luvun liinavaatekaappi (ja siellä F:n vaatteet), välillä nojatuoli taas sai siirtyä makuuhuoneeseen ja tilalle tuli vanha perintökaappi.

Kun vauvat ilmoittivat tulostaan, ehdotin heti, että ottaisimme eteisaulan neliöt – ja erityisesti kuutioit – parempaan käyttöön. Ja koska Inaria on kulkenut mun mukana useassa kaupungissa, useassa kodissa ja monenmoisessa huoneessa ja tarpeessa, oli selvää, että ratkaisu löytyi tälläkin kertaa Inariasta.

Mä kerroin jo tässä postauksessa vähän aikaa sitten, mitä kaikkia hurjia toiveita me esitimme Tampereen Inaria Studion Jaanalle. Ja nyt pääsette näkemään, miltä lopputulos eteisaulan osalta näyttää.

Me aloimme suunnitella Jaanan kanssa eteisen kaappia niin, että halusimme käyttää tilan korkeuden – aivan kuten F:nkin kaapissa, mahdollisimman hyvin hyödyksemme. Päädyimme siis maksimittaiseen Inaria-kaappiin.

Sen jälkeen Jaana alkoi järjestellä toivehyllyjä ja -koreja kaapissa oikeille paikoille. Halusimme ensinnäkin kolosen, jonne voimme laittaa aivan pian kotiimme rantautuvan kuivausrummun. Kerron tästä lisää sitten, kun olemme käytännössä käyttäneet rumpua, mutta kuten ehkä arvaatte, on sen paikka tuossa oikeassa alakulmassa. Kolosen koko ja kaapin leveys laskettiin niin, että kuivuri mahtuu varmasti sen sisään.

Yksi toiveistamme oli saada kaapin sisään vaipanvaihtopiste vähän samaan tyyliin kuin F:llä on kirjoituspöytä oman kaappinsa sisällä. Ja kun lopputulosta katsoo, on se minusta niin paljon mukavampi, kuin osasin edes odottaa! Koska kerroin wc-postauksessa omia sisustusteesejäni (Marko Paanasen tyyliin), voisi tässä kai sanoa, että yksi teesini on se, että mitä enemmän toimintoja ja säilytystä saa kaapin ovien sisään, sitä siistimpi ja rauhallisempi kodin yleisilme on. Meille ei olisi mahtunut järkevästi vaipanvaihtopistettä minnekään muualle, ja avonainen vaipanvaihtopaikka eteisessä olisi taas minusta näyttänyt vähän hassulle. Kuitenkin näin ovien takana se toimii minusta mainiosti. Varsinkin, kun A) vessa a.k.a vesipiste on aivan vieressä ja B) myöhemmin tuolla tasolla voi viikata pyykit ja voisin ostaa siihen jopa kauan himoitsemani mankelin.

Vaipanvaihtopaikan ja kuivausrummun lisäksi toivoimme hyllyt molempien vauvojen turvakaukaloille ja vaunukopille/yhdistelmärattaiden istuimille. Koska taloyhtiössämme ei ole fiksua taloyhtiön vaunuvarastoa, ja koska asumme ylimmässä kerroksessa, tulee vauvat roudata koppien/kaukaloiden kanssa asuntoon asti kantovälineissään. En kuitenkaan halunnut, että eteisemme pursuilee koppia ja kaukaloita tuplasti. Siksipä nuo vasemman ylähyllyn kolot on tarkoitettu vaunukopille ja alahyllyt puolestaan turvakaukaloille. Joku voisi pitää haastavana kiipeillä aina tuonne kaapin yläosaan, mutta me olemme tainneet tottua siihen jo aika hyvin, koska jokaisessa muussa huoneessa säilytystilaa on katon rajaan asti. Tässä voisinkin sanoa pienen tilan vinkiksi sen, että käyttäkää kuutiot hyväksenne. Ei kannata aina tuijottaa lattiapinta-alaa, vaan kuutiot voivat olla vielä tärkeämpiä.

Kolmas vinkki tuota kaappia katsoessa tulee mieleen, on se, että kun lähtee suunnittelemaan säilytysratkaisua, kannattaa miettiä aivan konkreettisesti ja tavaratasolla sen, mitä kaapissa meinaa säilyttää. Me esimerkiksi pyysimme Vaunuaitasta kantokoppien ja kaukaloiden mitata jo etukäteen, vaikkei tilaus ollutkaan vielä ehtinyt meille siihen mennessä. Sitten kaapin kolot ja hyllyt suunniteltiin tismalleen oikean kokoisiksi. Ei hukkatilaa, mutta ei kuitenkaan myöskään ikäviä ylläreitä! Jos siis haluat laittaa hyllylle vaikka luistimet, kannattaa mitata, tarvitaanko koloon 37 vai koon 47 luistinten verran tilaa.

Näiden toiveiden lisäksi kaappiin mahdutettiin vielä hyllyt pyöräilykypärille, luistimille, aurinkolaseille, sateenvarjoille, heijasinpurnukalle, ja taisipa tuo oikeanpuoleinen ylähylly jäädä kokonaan ”kulkeutuu joskus jonnekin -sälän” hallintaan. Nyt tuolla hyllyllä odottaa kestokasseissa koon 62 ja 68 vauvanvaatteet, joita en halunnut vielä laittaa pienten omaan kaappiin tässä vaiheessa. Myöhemmin samainen hylly tulee todennäköisesti toimimaan tehtävässä: ”Nämä säkit ovat menossa kirpparille”.

Verkkokoreihin mahdutimme meidän perheen pyykit (vitsi nuo korit vetävät paljon vaatteita), kaikki minun laukut iltalaukuista reppuihin, pienten ulkotamineet (toisessa haalarit, toisessa pipot yms), sekä WC:n käsipyyhkeet.

Kun tätä tavaramäärää ja sekalaista listaa katsoo, ihan ihmettelen, miten ollaan selvitty ilman tätä kapinetta näinkin kauan. Ja vaikka kuinka Inarian laadun ja kaappien vetoisuuden tiedän, joka kerta sitä kummastelen, miten paljon hyvin suunnitellut säilytysratkaisut imevätkään kampetta sisäänsä. Yksi pienen tilan vinkkini onkin se, että hanki kulloiseenkin tilaan ja tarpeeseen oikeanlaiset säilytysratkaisut. Mittatilaus tuotteet on – kuten näette – tässä ihan ehdoton juttu. Ja ammattilaisen arviointikyky ja suunnittelutaito! Tässä paikalla oli ennen JULMETUN KAUNIS vanha kaappi (jonka haluan vielä joskus jonnekin toiseen kotiin), mutta sen sisään ei mahtunut juuri mitään. Nyt tämä nykyinen kaappi vie lattiapinta-alaa suurin piirtein saman verran, ja kaapin vetoisuus on jotain aivan muuta.

Niin ja itsestään selvä vinkki tässä vielä loppuun: Peilit! Vaikka mun assosiaatio peiliovista vie 80-luvulle, on se vaan fakta, että tuollaiset isot peiliovet hämäävät niin hyvin, että tila vaikuttaa suuremmalle ja vähemmän ahtaalle kuin vaikkapa umpinaisten, tummien ovien kanssa. Vinkkaisinkin siis käyttämään peilejä rohkeasti. (Meillähän on mm. peili jopa keittiössäkin, mutta se on sitten jo toinen sisustustarina ja -postaus).

Sellaisia aatoksia täältä tähän iltaa! Jos mittatilauskaapit, -ovet, -säilytyssängyt tai mitkä tahansa mittatilaussäilytysratkaisut kiinnostaa, kannattaa suunnata Inariaan. 

-Karoliina- 

Kuvat: Suurin osa, Noora Näppilä

 

 

Lue myös

X