Kuinka raha liittyy rakkauteen?
Kirjoitin viime viikolla meidän perheen ruokamenoista. Kommentointi oli taas vilkasta (ihanaa, koska välillä tuntuu, että blogikommentointi on kuollut niin omalta kuin lukijoidenkin osalta instan inboxin vuoksi). Yksi kommentti jäi kuitenkin erityisesti mieleeni, koska se muistutti minua aiheesta, josta minun on haluttu usein kirjoittavan. Nimittäin rahasta parisuhteessa.
Kommentissa nostettiin esille se, että mies syö meillä useammin ulkona ja oli juonut viikon aikana myös oluen. Muistutettiin siis siitä, että muistahan ottaa itsekin sitten takaisin ulkonasyömiset ja oluet. Viesti sai minut vielä myöhemminkin pohtimaan, mitä oikein ajattelen tuollaisesta tilien tasaamisesta. Konkreettisesti ja ei-konkreettisesti. Että täytyykö hyvässä parisuhteessa edes miettiä, saanko jotakin asiaa yhtä paljon, kun toinen saa. Elämä on kuitenkin vaiheita. Luonnollisesti vaikka se, joka on kotona, ei syö yhtä paljon ulkona kun se, joka käy töissä ja pitää lounastapaamisia.
Mä olen elänyt rahallisesti monenkinlaisissa parisuhteissa. Ja ymmärrän tosi hyvin, että joissain liitoissa – olipa sitten yhteistä lainaa, omaisuutta, lapsia, eläimiä tai mitä vaan – on pakko pitää kiinni omista pennosistaan. Tällaisia tilanteita voi olla vaikka se, että toinen hupuloi rahat muuten turhaan shoppailuun, alkoholiin, uhkapelaamiseen tai mihin vain. Tai kuten minun tilanteessani eräässä historian parisuhteessa: Toinen oletti, että maksan kaiken yhteiseksi kuuluvan, ja hän voi pitää oman palkkansa ikään kuin omana kuukausirahanaan, joka kuuluu kaikkeen kivaan hurvitteluun ja omiin ostoksiinsa.
Mä katselin silloin tuota menoa useamman vuoden, ja ajattelin, että ihan varmasti, jos toinen huomaa, miten yhteispeli toimii, hänkin muuttaa käytöstään. No ei muuttanut, ja lopulta tein kylmäpäisesti kuittien ja laskujen täydellisen puolituksen. Siis sellaisen teon, joka kuulostaa edelleen omaan korvaani kauhealle: Maksoin laskut ja tilitin puolet häneltä. Niin ja aloin pyytää ravintolasta myös järjestelmällisesti aina kaksi laskua.
Nyt kun mietin tuollaista parisuhteen ja rahan yhteispeliä, en pidä sitä ideaalina. (Silloin se tosin tuntui ihan luonnolliselle, vaikka kieltämättä lähipiirini asiaa välillä ihmettelikin.) Vaikka moni ajatteleekin, ettei raha liity rakkauteen, ja pitää esimerkiksi yhteisen rahapussin pareja typerinä haihattelijoina, minusta nuo asiat liittyvät mitä enimmässä määrin toisiinsa. Koska jos ei ole valmis luottamaan siihen, että yhteiseen kekoon kannettu ruokakassi tai ravintolaillallinen tasaantu ajan saatossa ja sataa molempien laariin, eikö silloin jo lähtökohtaisesti epäile suhteen kestävyyttä?
No. Miten meillä rahat menee nykyisin, multa kysytään usein? Meillä on yhteiset rahat. Ollut aivan ekasta päivästä lähtien varmasti. Yhteisillä tarkoitin sitä, että on aivan sama, kumpi maksaa sähkölaskut, ruokakassit, bensat, ravintolat tai lapsosten tarvikkeet. Se maksaa, kummalla on kortti esillä aikaisemmin tai parempi rahatilanne juuri siinä vaiheessa kuukautta.
Meillä on sekä yhteisiä tilejä ja lainoja, että erillisiä. Yhteinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toiselta pitäisi kysyä lupaa, jos haluaa ostaa oluen, ripsivärin, takin tai uuden mailan. Tätä toki helpottaa se, että ollaan hyvin samanlaisia rahankäyttäjiä. Ei törsätä menemään, mutta ei myöskään kitsastella. Ja jos toinen sanoo, että mä tarviisin uuden neulepaidan, ei kumpikaan ala siinä kohtaa kyseenalaista, onko osto tarpeellinen. Varmasti on, jos hän näin ajattelee.
Mulle on joskus sanottu, että varsinkin naisena ja naisyrittäjänä mun pitäisi tarkemmin pitää omaa säästötiliä ja kirjaa vaikka siitä, mitkä huonekalut juuri minä olen ostanut kotiin. Mä en kuitenkaan voi elää niin! Meidän vihkipappi sanoi puheessaan, että ainoa asia, jossa rakkaudessa saisi kilpailla on se, että kumpi tekee enemmän hyvää toisen puolesta. Ei siis itselleen! Ja vaikka raha on todella epäolennainen osanen rakkaansa hyvinvoinnin ylläpidossa, näen, että se on silti samalla janalla sen kanssa, silittääkö toiselle paidan, tekeekö toiselle valmiit voileivät, puhuuko kauniista tai hierooko toisen jalat ilahduttakseen toista. Jos kaikissa näissäkin aina miettisi, saanko nyt varmasti takaisin itselleni oman panokseni, ei suhde olisi mielestäni kovin toimiva.
Mitä itse ajattelet rahan ja rakkauden liitosta? Ja mikä on teille ollut toimiva tapa toimia? Tässä vaiheessa täytyy sanoa, kuten blogeissa aina tänä päivänä: Tapa, joka sopii meille, ei tietenkään toimi kaikille.
-Karoliina-
Kommentit
Ihanaa että teillä on kaikki niin tasa-arvoista niin kuin elämässä kuuluukin. Meillä ei kotona myöskään mitata töitä eikä rahaa, minusta(vaikka enemmän tienaankin) on ihana ajatella että kaikki on yhteistä perheen/parisuhteen omaisuutta.
Kommentit
Meillä kumpikin laittaa yhteiselle tilille tietyn summan, josta sitten maksetaan asuntolaina ja laskut sekä ruoka. Muuten sitten molemmilla on omat rahat, joita saa käyttää miten tykkää. Se on ollut hyvä ratkaisu meille. Itse olisin varmaan ihan stressaantunut, jos meillä olisi täysin yhteiset rahat, vaikka ei tuo toinen puoliskokaan mikään tuhlailija ole. Itse olen kuitenkin säästäväisempi meistä kahdesta.
Tää on mielenkiintoinen aihe ja tapoja ja käytäntöjä tuntuu olevan todella paljon erilaisia! Meillä on sekä yhteisiä että omia tilejä ja homma toimii niin sujuvasti. Periaatteessa voisi ollakin yhteiset rahat kun about saman verran tienataan mutta tämä käytäntö on ollut meillä aina ja varmaankin omista lapsuudenkodeista opittu tapa, niin vaikea kuvitella mitään muuta. Joka kuukausi siis kumpikin siirtää saman verran yhteiselle lasku ja lainanhoitotilille ja sieltä maksetaan kaikki asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut. Samoin ruokatilille, jolta maksetaan ruokaostokset vihreältä kortilta. Kolmen lapsen lapsilisät tulee mun tilille, joten minä hoidan lasten hankinnat ja siirrän osan säästötileille. Kaikki tästä ylimääräinen jää ”omaan käyttöön” ja esim. ulkona syömiset tai muut perheen menot maksaa se kumpi nyt sattuu ehtimään. Hyvin on toiminut meillä ja jotenkin kivempi että voi ihan omilla rahoilla ostaa vaikka sen 450€ maksavan untuvatakin, tai pihistää muutaman kuukauden ja siirtää säästötilille kaikki jäljelle jäävät 😉
Meillä täysin samanlainen suhtautuminen rahaan. Olemme olleet yhdessä 16vuotta. Alusta asti molemmille ollut selvää että rahat on yhteisiä kun samaa taloutta eletään. Lapsia kolme. Riitoja on, mutta yhtäkään riitaa ei ole ollut rahasta.
Juuri samoin meillä – jo kolmekymmentäseitsemän vuotta.
Kaikki on yhteistä, ollut alusta lähtien. Yhteinen asuntolaina, koti, auto, huonekalut, lapsi ja koko elämä. Yhdessä tätä eletään ja kaikki mikä on mun on myös hänen ja sama toisinpäin. Jotku jutut on toisen nimissä mutta silti kaikki on yhteistä. Mies tienaa enemmän kun minä ja oon tällä hetkellä äitiyslomalla vielä mutta silti kaikki rahat mitä talouteen tulee on yhteistä, isommista ostoksista sovitaan mutta normaaliin arkeen kuuluvia juttuja esim kahveja, lounaita ym ei tarvitse selitellä. Mies myös käy päivittäin lounaalla töissä mutta mitä sitten meillä on mahdollisuus syödä kotona hänellä ei☺️
Ajattelen parisuhteen raha-asioista täysin samalla tavalla kuin sinä! Tämä aiheuttaa ystäväpiirissäni järjestään hämmennystä ja ihmettelyä. Kiva kuulla, että on muitakin jotka ajattelevat rahasta samoin.
Meillä on yhteiset rahat ja tilit. Teimme tämän päätöksen ennen ensimmäistä lasta. Se tuntui helpoimmalta ajatukselta, että kaikki on yhteistä, sillä lähivuodet toinen vanhemmissa olisi lapsen ja lasten kanssa kotona ja tulot sen takia pienemmät. Tämä toimii koska olemme samanluontoisia ja käytämme samalla ajatuksella rahaa. Kummankaan ei tarvitse kysellä lupia ostoksiin ja kummallekin säästäminen on tärkeää. Sovimme myös silloin alussa, miten rahat jaetaan jos lähdemme omille teille.
Piheys ja itsekkyys ei sovi parisuhteeseen, sellaisen ihmisen kannattaa elellä ihan itsekseen. Ja usein eleleekin. Muutamaa tuntemaani (iki)sinkkumiestä yhdistää ’tarkan markan syndrooma’, jota he eivät itse edes välttämättä edes huomaa. Kun äiti on laittanut ruuan eteen jne. Siihen päälle vielä itsekäs luonne niin siinähän se, voi ihmetellä miksei naisystävää löydy.
Teidän systeemi on hyvä ja luonnollinen, kaikkea hyvää loppuraskauteen 😊
Ihan samalla tavalla täällä. Lähes 20 vuotta oltu yhdessä ja melkein yhtä kauan on ollut yhteiset rahat. Omat tilit meillä on edelleen, mutta rahat on yhteiset. En muista yhtä ainutta kertaa, että oltais riidelty rahasta tai vaikka toisen tekemistä otoksista, ulkonasyömisistä yms. Tämä siitäkin huolimatta, että meillä on opiskelujen jälkeen aina ollut eri tulotaso. On lapsia, lainoja jne. mutta raha-asiat on aina hoituneet helposti. Ei todellakaan pidetä kirjaa kuka on ostanut ja maksanut mitäkin. Yhdessä tässä eletään ja yhteiseen hyvään se kaikki lopulta menee.
Meillä on kaikki rahat yhteisiä, ollut aina (kohta 17v naimisissa). Kaikki (palkat, lapsilisät) tulee samalle yhteiselle tilille, johon molemmilla on kortit ja sieltä sitten maksellaan. Myös yhteinen säästötilinon olemassa. En osaa kuvitellakaan, että olis mitenkään toisin. Ei oo koskaan tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin kun kaikki on yhteistä.
Yhteiset rahat ollut alusta lähtien ja yhteinen tili jo 13 vuotta. Täysin erisuuruiset tulot ja vuorollamme ollaan oltu lasten kanssa kotona. Kummallakin on terve käsitys mihin on varaa ja mihin ei. Ilmoitetaan kyllä jos jotain isompaa ollaan hankkimassa, mutta kumpikaan ei toisen menoja laske tai kysele. Todella vaikea oli kuvitella muunlaista järjestelyä. Rahasta ei olla tapeltu koskaan, vaikka välillä sitä on ollut niukasti. Esim. Lomareissua varten säästettäessä sovitaan mistä tingitään ja yleensä se on ulkona syöminen ja eväiden töissä kantaminen (ei niin usein lounaita ulkona).
Ihanaa että teillä on kaikki niin tasa-arvoista niin kuin elämässä kuuluukin. Meillä ei kotona myöskään mitata töitä eikä rahaa, minusta(vaikka enemmän tienaankin) on ihana ajatella että kaikki on yhteistä perheen/parisuhteen omaisuutta.
Meillä on yhteinen tili, johon laitetaan sovittu summa rahaa kuukaudessa. Sillä hoidellaan asuntolaina (yhteinen), ruuat, vastike, yhteiset laskut ja lasten jutut, lapsilisä tulee myös tälle tilille. Kummallakin on oma tili, jolle tulee palkka. Kun nuo yhteiset kulut on hoidettu, niin oman tilin rahoja voi käytellä ihan rauhassa siihen mihin lystää, säästöön tai tuhlata. Meillä myös yhteinen lomasäästötili, jolle kumpikin laittaa sovitun summan rahaa kuussa.
Meillä kummankin vanhemmilla on yhteinen tili, jolle kummankin eläkkeet/palkat menevät ja sieltä maksetaan kaikki, ja osa säästöön. Kummankin vanhemmat ovat sitä mieltä, että meidän systeemi on erikoinen, että kummallakin omat henk.koht palkkatilit, ja rahoja, jotka eivät ole yhteisiä.
Ehkä se rahan kanssa on tärkeintä, että sen käytöstä on keskusteltu ja sovittu kummallekin sopivat säännöt. Yhteisten rahojen käyttö vaatii sitä, että on samantyyppiset rahankäyttö tottumukset.
Meillä on vielä omat rahat. Olemme olleet yhdessä noin vuoden verran. Mies maksaa vuokran ja minä siirrän oman osuuteni siitä hänelle kerran kuussa. Laskut maksetaan puoliksi, esim. Minä maksoin edellisen sähkölaskun, hän maksaa seuraavan. Kauppalaskut maksetaan myös siten, että vuoroviikoin maksetaan ne. Isommat hankinnat puoliksi (esim. Ostettiin juuri uusi sänky, joka meni 50/50). Meillä ei ole lapsia ja tienataan suunnilleen saman verran. Asiat varmasti muuttuu, jos saadaan perheenlisäystä ja ostetaan oma asunto. Sitten pohditaan uudestaan, mutta tuntuu kivalta, että rahasta on voitu alusta asti puhua rehellisesti (esim. Palkka- ja velka-asiat).
Kiva kuulla, että on muitakin, jotka ovat järjestäneet raha-asiat, kuten me. Luulin, että se on harvinaista. Meillä on ollut yhteiset rahat ja tilit koko 30 avioliittovuotta, ja uskon, että se on säästänyt monelta riidalta. On ollut vaiheita, jolloin toinen opiskelee, toinen on lasten kanssa kotona jne. Ja aina kaikki rahat on laitettu yhteiseen kasaan, josta maksettu yhteiset ja omat hankinnat. Riitaa syntyy parisuhteessa monesta asiasta muutenkin, turha riidellä rahasta!
Hei olisi muuten mielenkiintoista kuulla millä tavalla opetatte tyttärellesi raha-asioiden hoitoa, onko hänellä viikkorahaa ja miten hän yleensäkin käyttää tai säästää rahaa? Meillä olisi ajankohtaista alkaa pikkuhiljaa harkitsemaan lapsille (8 ja 10 v) jonkinlaista viikko- tai kuukausirahaa ja opettamaan rahankäyttöä ja säästämistä.
Meillä on yhteinen ruokatili johon molemmat siirtävä saman verran rahaa, yhteiset laskut maksetaan suurin piirtein puoliksi ja omat laskut esim. Puhelinlaskut omista rahoista. loput jäljelle jäävät rahat molemmat saavat käyttää kuten haluaa. Meillä mies polttaa tupakkaa ja mielestäni olisi kohtuutonta että tupakat ostettaiisin yhteisistä rahoista. Tämä järjestely toimii meillä hyvin
Omat rahat on meillä. Yhdessä jaetaan menot mutta ihan itse tienaan ja maksan omat huvitukseni joita en mieheltä kysele.
Olen ollut mieheni kanssa nyt yhdessä vuoden verran ja olemme asuneet yhdessä virallisesti noin 6kk. Molemmilla takana pitkät parisuhteet, yli 10 vuotta. Alusta asti oli selvää, että samaan hiileen puhalletaan ja kaikki mitä tulee on yhteiseen hyvään. Molemmat tienaamme ihan hyvin ja tuloeroa on sen verran, että bruttona mies tienaa 200-500 euroa enemmän kuussa, riippuen vähän kuukaudesta ja vuorotyön lisistä.
Laskut maksamme omilta tileiltämme tai siirrämme yhteiselle tilille ja sieltä toinen maksaa kaikki laskut. Ruokakaupassa mies maksaa useimmiten, jos minä käyn yksin kaupassa niin minä toki silloin maksan ihan omalta tililtäni. Säästämme yhteiselle s-tilille ja sieltä joskus ostetaan ruokaa tai tankataan autoa. Toinen huolehtii toisen auton kuluista ja toinen toisen auton, sekään ei ole niin tarkkaa, jos toisella on käytössä paljon enemmän rahaa juuri silloin kun auton huolto on. Ravintolassa mieheni haluaa maksaa aina, sen hän ilmoitti jo heti alussa hänelle tärkeäksi asiaksi, että saa tarjota. Matkustaminen maksetaan yhdessä, liput ja hotellit maksetaan puoliksi.
Meillä molemmilla on lapsia edellisistä liitoista, heidän menojaan maksellaan yhdessä mitenkään laskematta. Minä maksan omien, pienempien lasten päivähoidosta tietysti ja mieheni ei. Mies maksaa oman lapsensa skootterin sen käytöstä aiheutuvat kulut. Näin tämä meillä toimii. Jotain voi sopia mutta täytyy muistaa, että asioista voi kuitenkin joustaa tarvittaessa molemmin puolin. Emme ole kertaakaan riidelleen rahasta. Luottamus ja avoimuus on avainasemassa. Pitää myös osata sanoa, jos ei ole tarpeeksi rahaa maksaa jotakin tai jos toisen rahan kulutuksessa jokin asia vaivaa.
Säästäminen meillä menee niin, että s-tilille säästämme matkarahastoa, jos joskus ei ole varaa maksaa matkoja sillä hetkellä käytössä olevista tuloista niin maksamme tältä tililtä.
Toiselle yhteiselle tilille säästämme arjen kuluihin rahaa, käytämme sitä myös vain silloin kun on pakko.
Tämän lisäksi minä säästän 50-200 euroa kuukaudesta riippuen omiin säästökohteisiini, tilille, rahastoihin tms. Mies on myös tietoinen säästämisestäni. Mieheni ei ole niin kiinnostunut itselleen säästämisestä.
Yli 10 vuotta yhdessä ja naimisissa yli puolet siitä. Yhteinen tili josta maksetaan ruoka ja lapsen päivähoito sekä matkoilla yhteiset ruokailut. Muuten molemmilla täysin omat rahat. Minua ahdistaisi suuresti jos en voisi käyttää rahojani juuri kuten haluan. Ostan kalliita vaatteita sekä laukkuja ja hemmottelen muutenkin itseäni. Parisuhteessamme molemmat huolehtivat itsestään rahallisesti ja hemmottelemme toisiamme rakkaudella. Siihen ei rahaa tarvita…
Samaa mieltä kuin Ninnis_82: mun mielestä rahat ja rakkaus ei kuulu yhteen. Musta on jotenkin outoa, että automaattisesti ajatellaan rahojen olevan yhteisiä jos ollaan naimisissa tai asutaan yhdessä. Toki yhteiset kulut maksetaan puoliksi, mutta molemmilla omat rahat mitä näiden jälkeen jää. Musta olisi esim outoa ostaa puolisolle lahja yhteisillä rahoilla!
Meillä on myös alusta saakka ollut yhteinen tili ja yhteiset rahat ja lainat.Ikinä koskaan ei ole keskustelua käyty siitä,käykö toinen vaikkapa enemmän ulkona syömässä kuin toinen tai saako toinen ostaa vaikkapa sen neuleen ilman toisen lupaa.Toki oikein kalliit hankinnat sovitaan/tehdään yhdessä. Tosin emme laske myöskään esim.sitä,kumpi on vaikkapa laittanut useammin lapset nukkumaan tai siivonnut viimeksi.Meillä on yhteinen elämä,yhteinen tahtotila,vahva keskinäinen rakkaus ja luottamus,joten tuntuisi erikoiselta,ettei myös talous olisi yhteinen. Toimii meillä,mutta jokainen toimikoon tyylillään.