Kolmistaan

Kuinka raha liittyy rakkauteen?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Kirjoitin viime viikolla meidän perheen ruokamenoista. Kommentointi oli taas vilkasta (ihanaa, koska välillä tuntuu, että blogikommentointi on kuollut niin omalta kuin lukijoidenkin osalta instan inboxin vuoksi). Yksi kommentti jäi kuitenkin erityisesti mieleeni, koska se muistutti minua aiheesta, josta minun on haluttu usein kirjoittavan. Nimittäin rahasta parisuhteessa.

Kommentissa nostettiin esille se, että mies syö meillä useammin ulkona ja oli juonut viikon aikana myös oluen. Muistutettiin siis siitä, että muistahan ottaa itsekin sitten takaisin ulkonasyömiset ja oluet. Viesti sai minut vielä myöhemminkin pohtimaan, mitä oikein ajattelen tuollaisesta tilien tasaamisesta. Konkreettisesti ja ei-konkreettisesti. Että täytyykö hyvässä parisuhteessa edes miettiä, saanko jotakin asiaa yhtä paljon, kun toinen saa. Elämä on kuitenkin vaiheita. Luonnollisesti vaikka se, joka on kotona, ei syö yhtä paljon ulkona kun se, joka käy töissä ja pitää lounastapaamisia.

Mä olen elänyt rahallisesti monenkinlaisissa parisuhteissa. Ja ymmärrän tosi hyvin, että joissain liitoissa – olipa sitten yhteistä lainaa, omaisuutta, lapsia, eläimiä tai mitä vaan – on pakko pitää kiinni omista pennosistaan. Tällaisia tilanteita voi olla vaikka se, että toinen hupuloi rahat muuten turhaan shoppailuun, alkoholiin, uhkapelaamiseen tai mihin vain. Tai kuten minun tilanteessani eräässä historian parisuhteessa: Toinen oletti, että maksan kaiken yhteiseksi kuuluvan, ja hän voi pitää oman palkkansa ikään kuin omana kuukausirahanaan, joka kuuluu kaikkeen kivaan hurvitteluun ja omiin ostoksiinsa.

Mä katselin silloin tuota menoa useamman vuoden, ja ajattelin, että ihan varmasti, jos toinen huomaa, miten yhteispeli toimii, hänkin muuttaa käytöstään. No ei muuttanut, ja lopulta tein kylmäpäisesti kuittien ja laskujen täydellisen puolituksen. Siis sellaisen teon, joka kuulostaa edelleen omaan korvaani kauhealle: Maksoin laskut ja tilitin puolet häneltä. Niin ja aloin pyytää ravintolasta myös  järjestelmällisesti aina kaksi laskua.

Nyt kun mietin tuollaista parisuhteen ja rahan yhteispeliä, en pidä sitä ideaalina. (Silloin se tosin tuntui ihan luonnolliselle, vaikka kieltämättä lähipiirini asiaa välillä ihmettelikin.) Vaikka moni ajatteleekin, ettei raha liity rakkauteen, ja pitää esimerkiksi yhteisen rahapussin pareja typerinä haihattelijoina, minusta nuo asiat liittyvät mitä enimmässä määrin toisiinsa. Koska jos ei ole valmis luottamaan siihen, että yhteiseen kekoon kannettu ruokakassi tai ravintolaillallinen tasaantu ajan saatossa ja sataa molempien laariin, eikö silloin jo lähtökohtaisesti epäile suhteen kestävyyttä?

No. Miten meillä rahat menee nykyisin, multa kysytään usein? Meillä on yhteiset rahat. Ollut aivan ekasta päivästä lähtien varmasti. Yhteisillä tarkoitin sitä, että on aivan sama, kumpi maksaa sähkölaskut, ruokakassit, bensat, ravintolat tai lapsosten tarvikkeet. Se maksaa, kummalla on kortti esillä aikaisemmin tai parempi rahatilanne juuri siinä vaiheessa kuukautta.

Meillä on sekä yhteisiä tilejä ja lainoja, että erillisiä. Yhteinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toiselta pitäisi kysyä lupaa, jos haluaa ostaa oluen, ripsivärin, takin tai uuden mailan. Tätä toki helpottaa se, että ollaan hyvin samanlaisia rahankäyttäjiä. Ei törsätä menemään, mutta ei myöskään kitsastella. Ja jos toinen sanoo, että mä tarviisin uuden neulepaidan, ei kumpikaan ala siinä kohtaa kyseenalaista, onko osto tarpeellinen. Varmasti on, jos hän näin ajattelee.

Mulle on joskus sanottu, että varsinkin naisena ja naisyrittäjänä mun pitäisi tarkemmin pitää omaa säästötiliä ja kirjaa vaikka siitä, mitkä huonekalut juuri minä olen ostanut kotiin. Mä en kuitenkaan voi elää niin! Meidän vihkipappi sanoi puheessaan, että ainoa asia, jossa rakkaudessa saisi kilpailla on se, että kumpi tekee enemmän hyvää toisen puolesta. Ei siis itselleen! Ja vaikka raha on todella epäolennainen osanen rakkaansa hyvinvoinnin ylläpidossa, näen, että se on silti samalla janalla sen kanssa, silittääkö toiselle paidan, tekeekö toiselle valmiit voileivät, puhuuko kauniista tai hierooko toisen jalat ilahduttakseen toista. Jos kaikissa näissäkin aina miettisi, saanko nyt varmasti takaisin itselleni oman panokseni, ei suhde olisi mielestäni kovin toimiva.

Mitä itse ajattelet rahan ja rakkauden liitosta? Ja mikä on teille ollut toimiva tapa toimia? Tässä vaiheessa täytyy sanoa, kuten blogeissa aina tänä päivänä: Tapa, joka sopii meille, ei tietenkään toimi kaikille. 

-Karoliina-

 

Lue myös

X