Kolmistaan

Muistellaanpas hetki sitä, kun olin sinkku

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Iidan matkassa -blogin Iida kirjoitti tällä viikolla tosi mielenkiintoisen postauksen siitä, pitääkö deittiprofiiliassa – lähinna Tinderissä – kertoa, että on äiti.Tuon postauksen lukeminen sai mut muistelemaan omaa sinkku- ja Tinder-aikaani. Ylipäätään sitä, kuinka sinkkuvanhempana – sovelluksen kanssa tai ei – kerroin omasta elämäntilanteestaan uusille tutuille. 

Iida kävi tosi hyvin läpi sitä, mitä hyötyjä ja haittoja kertomisesta voi olla. Toisaalta kertomien alkumetreillä on rehtiä, toisaalta moni hyvä kontaktit voi jäädä saamatta, jos äiti-status (ainakin alkuun) pelottaa miestä. Uskon nämä väitteet molemmat ihan todeksi.

Toisaalta se, että Iida kirjoitti siitä, ettei äidit ole miesten mukaan ihan yleisen tiedon mukaan mitään kuuminta hottia deittimarkkinoilla, jäi mietityttämään. Että onko se ihan näinkään? Tämän oli tosin kertonut Iidalle miespuolinen ystävä, eli olettamus ei tullut itse Iidalta. 

Mä luulin, kun jäin sinkuksi, että olisin todellakin juuri tuollaista karmeaa sinkkumarkkinoiden pohjasakkia, koska olin äiti . Tyyppi, jota kukaan ei varmana enää huolisi. Siksi olinkin tosi yllättynyt, ettei asiat olleetkaan ehkä ihan niin. Tottakai en tiedä niitä, jotka swaippasivat ”väärään” suuntaan tai liukenivat live-tilanteesta pois juuri äitiyteni vuoksi, mutta itse jotenkin ajattelin, että tällaisiin tilanteisiin syy olisi voinut yhtä hyvin olla monessa muussakin syyssä minussa itsessäni, ei vain äitiydessä. 

Ehkä Iidan ja mun ajatukset tästä on siksi vähän erilaisia, että mä olin jo yli 30, kun erosin. Ja Iida on ollut raskauden alkumetreiltä asti nuori sinkku. Toisin sanoen miehet, joita Tinderissä ja muualla tapasin, olivatkin itsekin itseni ikäisiä tai jopa yli 10 vuotta vanhempia. Olisi varmasti eri tilanne olla parikymppisenä parikymppisten maailmassa.

Mutta siis. Mä tein sinkkuaikanani niin, että mun Tinder-profiilissa luki, että olen äiti. Ja samoin myös kerroin asian heti alkuunsa face-to-face, jotta jos jollekin ihmiselle asia olisi ollut ongelma, olisi meidän molempien kannalta aivan turha jutella tai tavata. Jotenkin ajattelin, että ne ihmiset, jotka hylkäisivät minut äitiyden vuoksi, eivät olisi muutenkaan arvomaailmaltaan sellaisia, joita tarvitsisin minun ja F:n elämään.

Mulla itse asiassa suurimmat ennakkoluulot olivat ehkä itselläni. Itsestäni! Ja esimerkiksi kun tapasin A:n ensimmäistä kertaa – tosin kyllä ihan kasvotusten livenä – täytyi mun varmistaa kesken keskustelun, oliko hän ymmärtänyt nyt aivan varmasti, että olen äiti. Hänen ilmeensä oli niin hauska, kun tenttasin asiasta niin ponnekkaasti . Oli kuulemma tajunnut sen jo ihan ekalla kertomalla.

Se, missä itse taas olin ennakkoluuloinen, oli lapsettomat miehet. Mä jotenkin ajattelin, että jos miehellä itsellään ei ole lapsia, hän ei voi ymmärtää, millaista lasten kanssa on, mitä lapsiperhe-elo vaatii, miten lapset menevät kaiken edelle, millaista kasvattaminen on
jne jne.

Tässä mun on kyllä myönnettävä, että olin ihan väärässä. Nyt kun uusperheskenestä on tullut tuttu. Ja kun tämä meidän kokemus ja ympärillä olevat muut uusperheet ovat opettaneet, ymmärrän, ettei uusperheen uusi aikuinen ole sen huonompi tai parempi, olipa tällä entuudestaan lapsia vai ei. Kaikki on kiinni persoonasta. Olen nähnyt loistavia uusperheen uusia jäseniä, vaikkeivat he ole eläneet päivääkään aikaisemmin lapsiperhe-elämää. Ja taas niitä valmiiksi  vanhempiaikuisia, joille uusperhe ei vaan sovi. Niin ja tottakai kaikkea tältä väliltä. 

Mä itse koen nyt tässä meidän tilanteessa, kun asioista on tullut enemmän kokemusta, ettei meille ole ollut mitään ongelmaa siinä, ettei A:lla ole entuudestaan ollut lapsia. Tottakai on ollut omat kipuvaiheet ja uudet vauvat tuo mukanaan uusia haasteita, mutta en kokisi niitä mitenkään sen vaikeimmiksi kuin ydinperhedynamiikan haasteita. Ne vaan ovat erilaisia. 

Ja ihme kyllä, tuntuu myös sille, että mä olen oppinut A:lta paljon vanhemmuudesta. Kasvanut itsekin vanhempana näiden vuosien aikana, kun asioita on tehty ja opeteltu yhdessä. Mä en siis ole ollut vain se opettaja hänelle, vaan oppia on tullut myös toisesta suunnasta. Se on tietysti sanottava lapsen eduksi, että ollaan kasvettu tietysti kolmestaan tähän tilanteeseen myös (joka tietysti kohta taas muuttuu ihan uudenlaiseksi ). Lapset kun sen parhaan opin ja vaikeimmat kysymykset antavat. 

Joten. Mun vinkki on sinkkumarkkinoiden lapsiasiassa avoimuus. Nimittäin vaikka vanhempi olisi kuinka parisuhdestatukseltaan sinkku, on hän aina ensisijaisesti vanhempi. Silloinkin, kun eteen sattuisi elämän suuri rakkaus. Siksi jyvät kannattaa erotella akanoista jo heti alkumetreillä. Jos toinen ei ole valmis näkemään sinua äitinä/isänä, eikä osaa sopeutua lapsiperhe-elämän vaatimuksiin, ei parisuhdekaan voi toimia lopulta.

Ihanaa sunnuntaita!

Yt. Karoliina

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: mekko ja sukkikset, H&M Mama // kengät, H&M

Tukka: Balmain Hair -tekohiusponnari. Saatu PrimeHairAndBeautyn kautta 

Lue myös

X