kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 21.10.2019

Viikonloppu sairaalassa ennen vauvojen syntymää

Teksti
Karoliina Pentikäinen
6 kommenttia

Mulle oli varattu aika äitiyspoliklinikalle perjantaille, jolloin olin raskausviikolla 36+1. Tässä oli tarkoitus käydä läpi sektioasiat (kirjoitan varmaan myöhemmin enemmän sektiosta) ja sen ajankohta.

Olin kuitenkin koko kuluneen viikon kärsinyt jonkin verran kutinasta ja soittanut kaksi kertaakin sairaalan siitä. Kutina ei ollut kuitenkaan kovin pahaa, eikä tyypillisillä raskaushepatoosialueilla, eli kämmenissä ja jalkapohjissa.

Lääkärikäyntiä edeltävänä yönä kutina yltyi kuitenkin aivan karmeaksi. Edelleenkään ei tyypillisillä kohdilla, vaan ennemminkin päänahassa, käsivarsissa ja jaloissa. Raavin raapimistani ja en nukkunut ollenkaan. Vietin suihkussa kaksi tuntia, kun se oli ainoa paikka, jossa kutina vähän hellitti.

Vauvojen liikkeitä oli turha edes yrittää laskea, koska kahden kanssa se oli ainakin omalla kohdallani mahdotonta (en koskaan erottanut toisistaan, kun vaihtoivat paikkoja vikaan mahapäivään asti) ja toisaalta minua supisti monta viikkoa yöt putkeen, joten kova maha juuri kertonut mitään.

Aloin kuitenkin huolestua, kun vielä aamullakaan en tuntenut tyttöjen liikkuvan. En edes mehulasin tai keksin jälkeen. Ei tuntunut todellakaan sille, että voisin odottaa siinä tilassa klo 12 varsinaista lääkäriaikaa. Suosimme A:n kanssa asiat keskenämme ja kun saimme F:n ovesta ulos ennen kahdeksaa, säntäsimme suoraan autoon ja äitipolin päivystykseen. Emme halunneet, että F alkaa huolestua.

Päivystyksessä tyttöt piti ultrara, koska sydänääniä ei löytynyt aivan varmuudella kaksia. Kaksosten kanssa tämä on haaste, kun yksi ääni voi olla toisen kaiku jne. Tytöillä oli kuitenkin kaikki hyvin, mutta koska minä kutisin edelleen ja toinen hepatoosiarvoista oli koholla (toista ei voitu ottaa, koska olin syönyt), päätettiin, että jäisin sairaalaan yöksi tai kahdeksi.

Viikonloppu meni siis sairaalassa.. Otettiin lisää verikokeita, sain kutinalääkettä ja ihanaa: Unilääkettä! En ollut viikkoihin nukkunut kuin pienissä pätkissä. Tyttöjen sydänkäyrää otettiin monta kertaa päivässä ja lopulta sain kuulla, että lääkäri oli päättänyt papereideni perusteella leikkauspäiväksi maanantain, rv 36+4.

Mulle tuli superhyvä fiilis tästä. Enää ei tarvitsisi jännittää, missä ja koska synnytys alkaisi. Koska mun olo koheni ja tytöillä oli asiat hyvin, pääsin kotiin sairaalasta vielä sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi. Oli aivan ihanaa tulle kotiin ja pakata sairaalakassi uudelleen ja käydä kotisuihkussa. A meni illalla pelaamaan kiekkoa, F oli syysloman vietossa ja mulle tuli kaiken lisäksi kylään ystävä ja mun sisko. Syötiin pitsaa ja sitten ystävä lakkasi mun varpaankynnet ja sisko teki läpivetoletit, jotka säilyivät itse asiassa viisi päivää. Todellinen synnytykseen valmistautuminen!

Yöllä ei juuri uni maittanut, koska jännitti niin kovasti. Tuntui hassulle, että synnyttämään lähteminen näin epäsponttaanisti oli kuin olisi lähtenyt jollekin jännälle retkelle: Ihmiset soittelivat ja toivottivat onnea matkaan.

Kuva, joka tässä postauksessa on, on otettu 18 tuntia ennen kuin tytöt syntyivät.

-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (6)

Sulla sai olla sektiossa kynsilakkaa? Mulla reilu vuosi sitten tehty sektio ja kynsilakat piti poistaa ennen sektiota. Toki mulla niitä ei muutenkaan ollut kun en uskaltanut raskausaikana lakkailla kuin pari kertaa juhliin 😄

Kaisla T höpö, höpö. Kyllä se alatiesynnytys on turvallisin ja luonnollisin (sektio on aika iso leikkaus) kun poissuljetaan tietysti nämä oikeat syyt (liian pieni lantio yms joissa vaarantuu sekä äiti että vauva/t ) Pelkästään kaksoisraskaus ei ole syy sektioon.

Isot onnittelut sinulle ja perheellesi kaksosista! Olen seurannut blogiasi ihaillen tyyliäsi kirjoittaa arjen asioista sekä napakkaa ja ”maanläheistä” otettasi asioiden käsittelyyn. Siitä takuulla hyötyä nyt monilapsiperheen vanhempanakin. Tosi hienoa, että saitte suunnitellun sektion. Se on kuitenkin usein se kaksoisvauvoille turvallisin ja äidille armollisin maailmaantulotie (toki sairaalat Suomessa niitä viimeiseen saakka välttelevät jo ihan alatiesynnytystä suurempien kulujen ja siihen varattavien henkilöstöresurssien takia, mutta hyvä, että teille suotiin sektio näin terveydellisistä syistä). Meilläkin nuorimmat kaksoset ja myös muut lapset syntyneet suunnitellulla sektiolla (lantion ahtauden vuoksi, joka onneksi tuli esille jo yksösen kohdalla). Nauttikaahan yhteisestä alkuajasta!

Onnea, onnea!💕 Meidän tytöt syntyivät myös rv 36+4, 12 vuotta sitten! Voi sitä tuplaihanuutta, joka edelleen jatkuu!😊

Ihana kuva 😍. Tuossa vatsan koko näkyy selvästi. Vaatteet päällä otetuista kuvista oon monesti aatellu et no miulla taitaa olla isompi vatsa, vaikka raskausviikkoja vasta 26 ja yksi vauva vatsassa. Mutta tuon kuvan myötä voin todeta, että oma vatsa on vielä aivan pieni 🤣.

Mä kysyin sitä sairaalasta ja mulle sanottiin, että lakalla ei ole mitään merkitystä. Mulla tosin otettiin happisaturaatio raskauden aikana niin monta kertaa, että oli tiedossa, että menee läpi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X