Kolmistaan

Viikko kotona

Teksti: Karoliina Pentikäinen

 

Lauantaina tuli viikko täyteen kotona olemista vauvojen kanssa. Samalla, kun uuteen arkeen totuttelu tuntuu vielä tosiaankin opettelulle, ei osaa toisaalta kuvitella muunlaista elämää. Ihan kun pienet tytöt olisi ollut meillä ihan aina.

Kahden vauvan ja yhden koululaisen kanssa elämä tuntuu täydelle. Sellaiselle, että koko ajan saa olla menossa ja tekemässä, vaikka toisaalta välillä tuntuu sille, ettei ehdi tehdä juuri mitään. Itse asiassa tunnen, että kroppa ikään kuin hyrrää koko ajan extrakierroksilla. On jatkuva nälkä ja jano, ja vain vähän hetkiä, kun ehtii todellisuudessa syödä. Aina, kun puolison naama alkaa muuttua valkoiseksi muistutellaan A:n kanssa toisiamme siitä, että nyt olisi viimeistään  aika nostaa vähän verensokereita.

Vaikka A onkin isyyslomalla ja ollaan oltu todella paljon koko perheen voimin, olemme olleet molemmat myös yksin kaikkien kolmen tytön kanssa. Ja ne hetket ovat menneet hyvin. Tuntuu helpottavalle, että me molemmat pärjäämme myös yksin, eikä vauvat tee touhusta mahdotonta.

Mä olen päästänyt taas järjestelmällisen puoleni esille. On ollut ihanaa, kun viime vuosina kotiasiat on voinut hoitaa paljon liberaalimmin, mutta toisaalta mun luonne ja työjutut on antanut valmiuden tehdä asiat myös tällä tavalla  suunnitellusti. Musta tuntuukin, että toimitaan A:n kanssa nyt koko ajan mentaliteetillä ”tuo tullessasi, vie mennessä”. Tiskit, pyykit, vaipat, pullot ja kaikki kun hoidetaan muiden töiden lomassa, eikä niitä ole oikein mahdollisuus lykätä, koska jos niin tekisi, kohta olisi täyskaaos päällä.

Ehkä mua eniten A:n töihin menossa (viikon päästä) mietityttääkin se, miten saan pidettyä kotia jotenkin paketissa. En (ainakaan tässä vaiheessa, tyttöjen tämänhetkisellä näytöllä) pelkää sitä, ettenkö selviäisi tyttöjen kanssa. Mutta miten saan itselleni päälle ja tiskit koneeseen. Siinä varmasri tulee olemaan haasteita.

Sellaisia aatoksia uuteen viikkoon! Hauska nähdä, miten tästä elämä alkaa rullata ja uusi ihmeellinen tilanne normalisoitua niin, että ajatuksia jää muuhunkin.

-Karoliina-

 

Lue myös

X