Kolmistaan

Äitirauhaa, kiitos!

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Me oltiin A:n kanssa viime viikolla käymässä Ratinassa sillä aikaa, kun meillä oli kaksi kotipalvelun työntekijää hoitamassa vauvoja. Ostettiin tytöille ristiäismekot ja syötiin lounas. Reissuun meni kaiken kaikkiaan tunti ja 13 minuuttia.

Postasin Ratinasta myös  instaan ja kuten arvata saattoi, kirvoitti se monen monta viestiä. Sain viestejä siitä, miten rohkea olin, kun uskalsin kertoa, että meillä käy kotipalvelu. Moni kertoi, että haluaisi myös kotipalvelun apua, mutta ei kehtaa, koska pelkää, että tällöin leimattaisiin huonoksi äidiksi. Joku jopa kertoi, että luopui hyvälle tuntuneesta avusta, koska syyllisyys asiasta oli niin kova.

Näiden viestin lisäksi sain viestejä myös siitä, miksi koin tarvetta jättää lapset hoitoon. Miksi haluaisin pois vauvakuplasta ja mikä sai minut jättämään lapset vieraiden hoidettavaksi. Annettiin ymmärtää, että se ei olisi oikein.

Mä itse en ole koskaan, edes F:n vauva-aikaan ymmärtänyt, miksi äidit, jotka lähtökohtaisesti ovat vauvassa kiinni niin raskauden kuin suurimman osan ensimmäisenä vuotena, eivät voisi välillä viettää myös omaa aikaa. Varsinkin, jos oma aika on tunti kauppakeskuksessa tai kaksi kampaajalla. Olipa sitten kotona ”vieras” hoitaja, saati lapsen oma isä (jota en pidä hoitajana lainkaan).

Mä toisaalta en koe tuomittavaksi sitä, jos toiset äidit haluavat toimia toisella tavalla. Äitejä, elämäntilanteita ja vauvoja kun on niin monenlaisia. Mulle pienet irtiotot tuo voimia ( ja ovat toisaalta melko pakollisia töiden vuoksi), mutta jollekin toiselle sellainen voisi olla todella ahdistavaa.

Eniten mua näissä kaikissa viesteissä, joita sain, mietitty taas se, kuinka paljon paineita ja muka-oikeita tapoja äitiyteen liitetään. Keskustelu kävi kevyellä tasolla siinä samassa hengessä, missä netissä jutellaan (kauniisti sanottuna) niin imetyksestä, pulloruokinnasta, alatiesynnytyksessä, sektiosta, perhepedistä, unikoulusta ja kaikesta muusta sellaisesta, joka liittyy kasvatukseen. Tai totta puhuen. Ei edes kasvatukseen, vaan siihen, kuinka hyväksi tai huonoksi kukin äiti (ei isä, tietenkään!) arvotetaan.

Mä tiedän, että kirjoitan paljon siitä (nyt ja jatkossa) millaisia valintoja mä haluan tehdä äitinä ja mitä mä pidän MEILLE oikeana. En kuitenkaan usko, että meidän tavat sopii kaikille. Enkä edes pyri siihen, että muuttaisin vaikkapa blogiteksteilläni jonkin toisen perheen tapoja. Haluan ainoastaan antaa ajateltavaa ja ennen kaikkea yhdenlaisen perheen ja äitiyden mallin monien muiden joukossa. Koska välillä tuntuu sille, että vaikka äitiyttä ja kasvatusta voi hoitaa miljoonilla tavoilla, julkiseen keskusteluun tuodaan yleensä vain yksi absoluuttinen totuus, jota joko kompataan tai sitten sitä vastaan esitetään täysin päinvastainen – absoluuttisesti oikea totuus sekin. Ja kaikki harmaat sävyt, saati ymmärrys itselle vieraita tapoja kohtaan, puuttuu tästä keskustelusta täysin.

Äitien nettiriidoista toisiaan kohtaan on puhuttu jo niin kauan, että toivoisin jo vähän muutosta. Siksi kannustan kaikkia äitejä ryhtymään kapinaan äitiysarvostelua vastaan. Tehdään #äitirauha, jossa kannustetaan ja tuetaan toisiamme, vaikka tapamme ei olisikaan samanlaisia.

Jos suakin kyllästyttää äitiyteen liittyä kurjahenkinen keskustelu, jaa omat positiiviset äitikohtaamiset #äitirauha – häsän kanssa someen. Tehdään talvesta 19/20 suvaitsevampi meille kaikille, erilaisille, äideille. 

-Karoliina-

Lue myös

X