Miksi ihmeessä sektio?
Multa on kysytty monta kertaa sitä, miksi tytöt tulivat maailmaan sektiolla. Vastaus on yksinkertainen: Koska minusta se tuntui oikealle ratkaisulle.
Mä olen synnyttänyt esikoisen alateitse. Ja kuten olen kertonut, se meni oikein hyvin. Koko synnytys kesti kai 4-5 tuntia, sairaalassa ehdin olla vain kaksi, ja F oli jo maailmassa. Toivuin ilmeisen nopeasti (vaikka itsestä ei aina sille tuntunut), kipu oli synnytyksessä oletettua pienempi, eikä asiasta jäänyt traumoja.
Tämän raskauden alussakin ajattelin, että mulle ei ole väliä, miten tytöt tulevat maailmaan. Mutta mitä pidemmälle raskaus kesti, mitä heikommaksi mun fyysinen kunto tuli ja mitä enemmän luin kaksossynnytyksistä, aloin toivoa leikkausta. Asiasta juteltiin tietysti myös sairaalassa, ja periaatteessa alatiesynnytys olisi voinutkin onnistua (koska A-vauva raivotarjonnassa), mutta mulle tuli vahva tunne siitä, että leikkaus olisi hyvä ratkaisu. Eniten siksi, että mä pelkäsin, että lopulta kävisi niin, että synnyttäisin A-vauvan alateitse ja B leikattaisiin. Ja sitten olisin kipeä joka paikasta. Pelkäsin myös sitä, että alatiesynnytys jouduttaisiin käynnistämään lääkkeillä. Siitä olen kuullut niin monta kauhutarinaa, ja koska tyttöjen ei olisi annettu mennä yli 37-38 viikon, oli käynnistys tietysti aika relevantti pelko.
Mä olen aina luottanut mun intuitioon todella vahvasti, ja itse asiassa metsään olen mennyt elämässä vain silloin, kun olen hiljentänyt mun sisäisen ääneen (syystä tai toisesta). Tällä kertaa halusin kuunnella mun omaa fiilistä ja mitä ihaninta, sairaalassa myös kunnioitettiin tätä toivetta. Totta kai juteltiin molempien synnytystapojen riskeistä ja eduista ennen tätä.
Aivan mutkitta maaliin ei kuitenkaan menty. Koska raskaushepatoosi alkoi nostaa päätään, aikaistui oletettu sektio hieman alkuperäisestä, vaikka leikkaus oli toki suunniteltu nytkin. Voi siis olla, että vaikka olisi valittu alunperin alatiesynnytyksen, olisi kutinan vuoksi päädytty leikkaamaan.
Moni varoitteli sektiosta, mutta mun on pakko sanoa, että mulla on leikkausta vain positiivista sanottavaa. Olen toipunut leikkauksesta todella nopeasti, en kokenut leikkauksesta johtuvia kipuja oikeastaan lainkaan ja muutenkin olo on ollut paljon kepeämpi ja vähemmän kipeä kuin perinteisen synnytystavan jälkeen. Ei, vaikka ekalla synnytyskerrallakin selvisin varmasti aika helpolla. Minun kohdallani ei siis pitänyt paikkaansa se väite, jonka niin usein kuulee sanottavan: ”leikkauksesta toipuu hitaammin kuin alatiesynnytyksestä”. Vaikka toki toipuminen kestää vielä tästä eteenpäinkin, tuntuu sille, että ratkaisu oli vain ja ainoastaan hyvä juuri meille. Niin ja hatunnosto kaikille niille monikko-odottajille, jotka alateitse synnyttävät. Olette kyllä rautaa!
Mukavaa alkavaa viikonloppua! F menee tänään naapuriin Halloween-kemuihin, huomenna toisen vauvan kummitäti perheineen tulee meille kylään, F kyläluutailee taas jälleen huomenna ja sunnuntainakin on vieraita luvassa.
-Karoliina-
Kuvat: Noora Näppilä
Asu: neuleet, Aarrekid (saatu) // jeggarit, H&M // kengät, Vamsko (saatu)
Kommentit
Mulla myös takana suunniteltu sektio ja aivan ihana kokemus! Päädyin itse siihen siksi, että se nyt on vauvalle turvallisempi vaihtoehto vaikkei kaikki sitä halua uskoa. En halua ikinä tilanteeseen jossa kätilö käskee ponnistaa tai vauva kuolee (jos vaikka voimat aivan lopussa), näitäkin olen kuullut. Ihana että puhut sektiosta suoraan ja jaat ihmisille jopa uutta tietoa 🙂
Kommentit
Moi! Ihana blogi sulla ❤️ heräsi ajatus tästä tekstistä, että jännä miten voi ihmiset pelätä just toisinpäin. Itsellä on nyt 1,5v kaksoset ja heidän lisäksi 5v esikoinen ja pelkäsin tosi paljon, että joudun sektioon. Olin kauhuissani ajatuksesta isosta leikkauksesta. Onneksi sain synnyttää alateitse ja homma oli nopea, 5h koko juttu! Ihanaa kun asiat menee synnytyksessä kuten itse toivoo 😊 toki aina terveys edellä, jos vauvojen vointi olisi vaatinut sektion, olisin sen tietenkin itsekin silloin halunnut. tsemppiä teille arkeen, kivaa lukea miten teillä sujuu ja saa samalla vertaistukea!
Moikka! Seuraan sinua lähinnä instassa ja vitsit miten hienosti kaikki on teillä mennyt. Kuinka hienoa. Niin monta kertaa aikanaan kun itse odotin omia kaksosia tai kun he oli vielä vauvoja sai monta kertaa vastailla ihmisille että kyllä se tuplaraskaus ja synnytys voi sujua ihan hyvin. Ettei se että odotat kaksosia ole aina tae siitä että kaikki menee päin helvettiä. Automaattisesti. Tosi hienoa. Vitsit kun olisi itsekin osannut silloin 10 vuotta sitten olla noin tyyni ja aikuinen mitä sinä nyt kahden pienen vauvan äitinä olet.
Mun synnytys oli katastrofaalinen ja B vauva sai hapenpuutteen.
Myös minä synnyttäisin nyt sektiolla kaksoset jos voisin kääntää aikaa 10 vuotta taaksepäin. Älä anna kenenkään vaivata sinun mieltäsi siitä että alatie olisi ainoa oikea vaihtoehto.
Teillä menee tosi hienosti!
Terkuin Heidi Pirkkalasta
Ensimmäinen tuli sektiolla, toinen alateitse. Ja olihan toipumisessa eroja: sektion jälkeen pääsin liikkeelle vuorokauden, alatiesynnytyksen jälkeen puolen tunnin päästä. Mutta enpä tiennyt sektion jälkeen, mitä alatiesynnytys tekee pidätyskyvylle ☺️
Sektio on ihan hyvä vaihtoehto varmasti, enkä oikein ymmärrä, miksi sitä pitäisi erityisesti muille perustella tai joutua puolustelemaan.
Sen verran voin toki sanoa, ettei synnytystapa ole ainoa asia, joka vaikuttaa äidin toipumiseen.
Olen synnyttänyt alateitse eri kokoisia vauvoja. Sen suurimman (tätähän aina myös pelätään, isoa vauvaa) jälkeen nousin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet ihan heti, istuinkin mukavasti samantien. Kokemusta on myös alatiesynnytyksestä, jonka jälkeen en istunut puolta tuntia vielä viikkojenkaan jälkeen. Sellaista se vaan on, erilaisia kaikki.
Itse päädyin hätäsektioon ja siitä toipuminen kävi mielestäni aika iisisti. Vaikkakaan alatiesynnytyksestä ei ole kokemusta. Toivottavasti pääsee senkin testaamaan joskus 😅
Itse en ole äiti mutta en käsitä miten ihmiset vielä tämä päivänä ns kyseenalaistavat synnytys tavan.
Sektiohan on vauvalle turvallisempi vaihtoehto, näin olen lukenut. Itse en ikinä suostuisi synnyttämään alateitse 😊
Nuo kauhutarinat. Niihin väkisin törmää kun asiat mietityttää ja jännittää. Itselläni kaksosia alakautta synnyttäessä oli pahin pelko b- vauvan kääntyminen. Ja sen ahdistuksen voimalla, ilmeisesti, kysyin melko pian ensimmäisen vauvan synnyttyä, joko voi ponnistaa. No jos jaksat, oli vastaus ja kummasti sitä jaksoi ja hyvin meni kaikki. Mutta voi sitä murehtimisen määrää etukäteen :/
1. ja 2. alatiesynnytys. Kaksoset sektio. 5. alatiesynnytys. Kaksoset on hyvä leikata. Imettää en osannut kaksosia, muut kyllä, maito vaan ei riittänyt. Onneksi korvike on keksitty 😊. Ihanaa, että arki on lähtenyt rullaamaan. Kaikkea hyvää pienille, siskolle, äidille ja isälle.
Minä en saanut sektiota, vaikka olen 2 kertaa synnyttänyt ja minulla on pahat rytmihäiriöt ja muitakin sairauksia. En minä ainakaan ole sektiota saanut.
Ihana sektio itsellä takana, jonka seuraus maailman ihanin poika https://arjen-suklaasuukkoja.blogspot.com/2019/10/synnytin-sektiolla-ja-…
Mulla myös takana suunniteltu sektio ja aivan ihana kokemus! Päädyin itse siihen siksi, että se nyt on vauvalle turvallisempi vaihtoehto vaikkei kaikki sitä halua uskoa. En halua ikinä tilanteeseen jossa kätilö käskee ponnistaa tai vauva kuolee (jos vaikka voimat aivan lopussa), näitäkin olen kuullut. Ihana että puhut sektiosta suoraan ja jaat ihmisille jopa uutta tietoa 🙂
Minulla on kaksi lasta ja molemmat on syntynyt sektiolla perätilan takia. Muistan, miten toista lasta odottaessa tunsin suunnatonta painostusta läheisiltä siihen, että minun täytyy synnyttää normaalilla tavalla koska heidän mielestä minun täytyy päästä kokemaan ”oikea synnytys”. Koin painoksen suunnattoman ahdistavana ja tämä varjosti raskausaikaani.
Kun itkin tätä asiaa neuvolakäynnillä niin vastassa oli ihana ymmärtäväinen terkkari. Muistan ikuisesti miten hän sanoi, että synnytys on aina oikea synnytys, tapahtui se miten tahansa. Ja tämähän on täysin totta!
Lopulta toinenkin lapsi kääntyi perätilaan, ja sain helpotuksekseni synnytysrauhan läheisiltä. Sektiossa havaittiin, että kohtu oli todella ohut ja oma fiilikseni alatiesynnytyksen riskistä oli ollut oikea.
Pointtini on siis se, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa synnyttää. Kaikki tavat on ihan yhtä oikeita. Ja kaikille raskaana oleville äitirauhaa näihinkin päätöksiin.
Kiitos Karoliina blogista, ihana seurata teidän elämää!
Todellakin sektio! Yksi alatie ja kaksi sektiota takana. Miksi pitäisi ehdointahdoin riskeerata vauva ja oma seksuaali terveys. Onneksi jokainen saa päättää synnytystavan. Itse paranin molemmista sektioista heti, ei kipuja tms, erkauma tsekattiin 2kk sektiosta eikä ollut jäljellä enää mitään. Alatiessä suuri verenhukka ja huono kunto pitkään, onneksi olin vadta 18 täyttänyt niin paikat palautui vaikka vauva olikin 5kg. Onnea teille suuresti vauvoista, seuraan blogiasi 5kk pojan kanssa 💙
Tässä sektio vs. alatiesynnytys -väittelyssä (toipumisen ja komplikaatioiden kannalta) täytyy muistaa se, ettei kummassakaan tapauksessa voi vedota yksittäistapaukseen. Nämä ei oo kriittisesti katsottuna samanarvoisia tieteellisten tutkimusten kanssa. Eli siis, on tieteellinen fakta, että sektioissa on enemmän komplikaatioita kuin alatiesynnytyksissä. Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö ihmisillä olisi myös hyviä kokemuksia sektiosta! Väestötasolla on kuitenkin todennäköisempää hankkia vakavia ongelmia sektiosta kuin alatiesynnytyksestä. Tämän vuoksi yritetäänkin yleensä suosia sitä alatiesynnytystä. Kukin kuitenkin tehköön niin kuin haluaa. Täytyy vain tiedostaa nämä riskit etukäteen. Koskaanhan ei silti tosiaan voi varmasti tietää, mitä tuleman pitää. ☺️
Itselläni 6 synnytystä, joista 4 alateitse, 1 hätäsektio ja viimeisin suunniteltu sektio. Kaikista olen toipunut yhtä nopeaan, ainoastaan sektioiden jälkeen ei saanut nostella painavia muutamaan viikkoon ja maidonnousu kesti päivän-pari pidempään. Suunniteltu sektio oli ihana kokemus ja näin jälkikäteen ajateltuna synnyttäisin kaikki vauvat suunnitellulla sektiolla. Toki siinäkin on riskinsä (veritulpat ym) niin kuin alatiesynnytyksessäkin mutta onneksi Suomessa synnytystavan saa äiti itse valita eikä ketään pakoteta synnyttämään alateitse.
Kommentoijalle Mary vastaisin, ettei synnytystapaa suinkaan saa kaikki Suomessa valita. Synnytyssairaala ei ole mikään valintatalo, jo ne marssia ja kertoa, millainen kombo olisi itselleen sopivin.
Toki on tilanteita, joissa snnyttäjän mielipidettä synnytystavasta kysytään, mutta onneksi lääkäri aina tekee sen lopullisen ratkaisun.
Terve äiti, jolla on takanaan normaalisti sujunut raskaus, ei siis saa noin vain sektiota, vaikka ”sattuisi tahtomaan”.
Minulle juuri neuvolassa sanottiin, että ketään ei pakoteta Suomessa alatiesynnyttämään ja sektion kyllä saa pyytämällä. Tietenkin tosin synnytystapa-arvion kautta, mutta siellä kyllä ”riittää” sektion ”tahtominen”
Puhuin muuten kerran synnytystavasta erään itävaltalaisen lääkärin kanssa ja hän sanoi aina ihmettelevänsä kansainvälisissä kokouksissa pohjoismaalaisten lähes hurmioituneen hysteeristä suhtautumista alatiesynnytykseen.
Voi kun ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja olit tyytyväinen sektioon. Olen itse synnyttänyt myös suunnitelulla sektiolla, ja kaikin puolin positiivinen kokemus. En voi verrata alatiesynnytykseen, koska sitä tuskin koskaan pääsen kokemaan, mutta toivuin mielestäni nopeasti ja mitään komplikaatioita ei ollut.. Vertailu alatiesynnytykseen ei ole mielestäni lainkaan paikallaan, kuten joku toinen yllä kirjoittikin ovat kokemukset hyvin yksilöllisiä. Jokin voi olla viikon kipeä alatiesynnytyksen jälkeen, toinen olla jalkeilla heti sektion jälkeen, tai toisinpäin. Usein sektiosta kuulee vain niitä huonoja kokemuksia ja alatiesynnytystä glorifoidaan, ja pahimmillaan sanotaan, että et ole synnyttänyt jos vauva ei ole tullut maailmaan alateitse. Nämä todella harmittivat itseäni, etenkin kun raskausaikana herkkänä oli. En yhtään vähättele, etteikö naiset olisi aivan mahtavia kun synnyttävät alateitse, vau!, mutta sektio on synnytystapa sekin… Ja vaikka vauva olisi tullut suusta, niin tekeekö se sinusta yhtään vähempi arvoista äitiä? Ei. Sektioon on syitä useita, useimmiten varmasti jokin äidin tai vauvojen terveyteen liittyvä, ja pelkästään sen takia sitä pitäisi pitää arvossaan. Hienoa kuulla myös positiivisia kokemuksia sektiosta! Kaikkea hyvää teille 🙂
Haluisin kertoa synnytyksen käynnistämisestä. Usein sitä pelätään ja puhutaan kauhulla. Itsellä seitsemän lasta käynnistetty oksitosiinitipalla. Riippuu paljon ihmisestä minkä kokee mitenkin ja itse selvinnyt näistä synnytyksistä pelkällä ilokaasulla. Omat supistukseni ei käynnisty luonnollisesti, mut tipalla asiat etenee ja olen synnyttänyt nämä kaikki seitsemän 2-3h ajoissa. Haluan vaan siis sanoa, et positiivinen kokemus itsellä synnytyksen käynnistämisestä. Tsemppiä teille arkeen ja juhlaan tyttöjen kanssa 😊
Ihanaa että teillä on kaikki mennyt hyvin ja paljon onnea pienokaisten johdosta! Minulla esikoinen syntynyt alateitse ja kuopus sektiolla. Toivuin molemmista synnytyksistä mielestäni samantasoisesti muuten, mutta sektioarpi itsessään on aiheuttanut harmia mm kiinnittymisellä, mutta onneksi fyssari sai sen käsiteltyä niin ettei jäänyt liikerajoituksia alakroppaan:)
Totta! Synnytyksen käynnistämistä pelätään ihan turhaan.
Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla ja keskosena raskausmyrkytykseni vuoksi. Kokemus ja toipuminen oli sen verran hirveä, että vannoin, ettei enää koskaan toista lasta. Mutta niin vaan kävi, että vajaa 5 v. myöhemmin syntyi kuopus alateitse. Toipuminen oli nopeaa eikä traumoja jäänyt. Minulla on tosiaan kerrottavana kaksi aivan toisistaan poikkeavaa synnytys- ja raskaustarinaa. 🙂
Hurjasti onnea teille!
Pitää tehdä juuri niin, kuin itse kokee. Ennenkaikkea silloin päätös on helpompi tehdä, kun saa asiallista tietoa. Kauhutarinoita kuulee synnytystavasta riippumatta, onneksi synnyttäminen on Suomessa ylipäätään tosi turvallista sekä äidille, että vauvalle. Itse kohta sen asian äärellä taas, mua jännittää vain se, jos joutuisin sektioon. Mulla taustalla hyvät alatiesynnytykset x2. Eri ihmisillä ja raskauksissa eri huolet 😊 kivaa kaksosarkea!