Kiitos rakas!

Hei mun kulta! Sinä, jonka kainalo on tuntunut viime aikoina entistäkin tärkeämmälle paikalle. Juuri sinä, jonka kanssa jaan silmäpussit, yösyötöt, kakkajutut, pedin (aina silloin kun toinen ei nuku univelkoja pois patjalla F:n lattialla) ja koko elämän. Vanhemmuuden ja parisuhteen, rahat ja samanlaisen huumorintajun. Niin ja tietysti haukotukset ja väsyneenä sanotut tiuskaisut.

Meidän perhe kasvoi neljä viikkoa sitten kahdella ihanalla tytöllä lisää. Pitäisi kai sanoa, että olen löytänyt sinusta noiden viikkojen aikana aivan uuden puolen. Että olet ihan yllättänyt minut.

Mutta ei se niin mene. Olet tismalleen se sama mies ja ihana vanhempi, kun olet tähän astikin ollut. Nyt vaan tyttöjä, huolehdittavia ja kädestä otettavia pieniä käsiä on vaan enemmän. 

Tyttärien kasvattamisen voisi kuvitella olevan vaikeaa. Mutta saat sen silti näyttämään helpolle. Sen, kun teet kouluaamuna letin pitkiin hiuksiin (okei, se kyllä näyttää vähän haastavalle) , kun vaihdat bodya kämmenesi kokoisille vauvoille tai kun puhut tytöillemme kauniita sanoja, joiden joka kerta ajattelen tekevän hyvää vielä vuosikymmentenkin jälkeen.

Se miten kohtelet minua, rakastavasti ja kunnioittavasti vaimonasi, ei ole vain sinun ja minun välinen juttu. Toivon sen antavan tytöille mallin siitä, ettei vähempään tarvitse tyytyä. Siksi sillä, millainen puoliso olet, kertoo myös sinusta isänä.

Joten ihanaa isänpäivää rakas A ja rakas oma isini, neljän tytön pappa! Ja tietysti myös kaikki muut iskät, isit, ukit, vaarit, paapat, isähahmot ja isiksi haluavat!

-Karoliina-