Kolmistaan

Vanhempien parisuhde on perheen kivijalka

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Voi jukra mikä energia uuteen viikkoon. Me vietettiin eilen meidän pienten ristiäisiä (niistä lisää myöhemmin) ja kun juhlat oli ohi, sekä vauvat, F, isovanhemmat, lahjasäkit ja rääppiäisruuat viety kotiin, minä ja A suuntasimme Lapland Hotelliin. Oltiin varattu meille huone ja yllätysmenuillallinen hotellin ravintolasta.

Me ollaan siinä mielessä onnekkaita, että mä olen aina voinut luottaa mun vanhempiin hoitoapuna. Myös silloin, kun F oli aivan vauva. Ja samoin nyt, vaikka kaksoset toki tuovatkin varmasti myös isovanhemmille aivan ennennäkemättömän setin. Toki moni ystävä ja sukulainen on jo nyt tarjonnut apua lasten kanssa, ja sekin tuntuu ihanalle, mutta ihan yön yli reissua en uskaltaisi (ja kehtaisi) varmasti vielä muiden käsiin, kun mun äidin ja isän. Tukiverkon  tarpeellisuus on tässä meidän tilanteessa kyllä tärkeä juttu. Pari viikkoa sitten minun oli pakko päästä esimerkiksi lääkäriin A:n ollessa töissä, joten silloinkin löytyi heti apua lähipiiristä.

Mä ajattelen niin, että vanhempien parisuhde on se perusta, jolta koko perhe ponnistaa. Ilman minua ja A:ta yhdessä meidän perhettä ei edes olisi, joten ajattelen myös meidän kahdenkeskisen ajan satavan koko perheen laariin. En voisi edes kuvitella laittavani ”parisuhdetta odotustilaan” pikkulapsiajan ajaksi, vaan ajattelen, että nyt – varsinkin nyt – meidän on vaalittava myös kahdenkeskistä olemista. Koska erityisesti nyt meiltä myös vaaditaan vanhempina todella paljon: arki on kuluttavaa, univelkaa paljon, kotitöitä loputtomiin ja jokaisen lapsen tarpeisiin vastaaminen vie voimia.

Eilen me sitten keskityimme meihin. Söimme neljä ruokalajia, kilistelimme kuohuvaa, juttelimme ilman keskeytyksiä tuntitolkulla, kaadoimme koko pullon kylpyvaahtoa ammeeseen ja nukuimme putkeen 9,5 tuntia hotellilakanoihin kääriytyneinä. Ja kun heräsimme tämä aamuna ja söimme aamupalan, palasimme takaisin sänkyyn ja vedimme vielä parin tunnin tirsat. Olin kaukaa viisaana pyytänyt myöhäisen uloskirjautumisen. Ja voin sanoa, että olo on aivan mieletön! Mitä 11 unta voikaan tehdä kropalle ja mielelle!

Tänään olo on ollut kiitollinen ja kaikkivoipa. Energiaa on kun pienessä kylässä. Oli ihana tulla kotiin. Nähdä tytöt, avata eiliset ristiäislahjat, syödä rääppiäisherkkuja ja ennen kaikkea kiittää mun vanhempia. Tällä avulla me pärjätään vaikka kuinka kauan taas!

Kuvassa äiti ja isi, jotka ovat saaneet nukkua yhden yön putkeen.

-Karoliina-

Lue myös

X