Jokainen äiti on erilainen. Mutta miksi sitä on vaikea kestää?
No huh. Olipa eilinen postaus saanut alleen paljon kommentteja. Joka ei tietysti yllättänyt. Sen verran tässä on blogia ja somea katsellut, että reaktiot oli tietysti jo tiedossa. Ja juuri siksi halusin tuonkin postauksen tehdä. Koska kommentoinnin sävy puolesta ja vastaa osoittavat sen, kuinka suuri tunteita vanhemmuus (erityisesti äitiys) ja toisten perheiden valinnat herättävät. Ja kuinka ahtaalle monet perheet asetetaan toisten perheiden toimesta.
Mä en enää nykyisin vauvojen vuoksi ehdi vastata kommentteihin oikein missään kanavissa. Pelkästään instassa saan inboxiin keskimäärin 60 viestiä päivässä. Tällaisten puhuttavien aiheiden aikaan satoja. Mutta kiitos niistä kaikista. Yritän tähän koota vastausta vähän jokaiselle teistä.
Ensinnäkin on pakko heti alkuun kertoa, että jatkan meidän elämää ja myös kirjoittamista meidän elämästä samaa rataa kuin tähänkin asti. Moni, varsinkin instan inboxissa, huolestui, enkö enää uskalla puhua ajatuksistani ja meidän elämästä avoimesti. Ei huolta sen suhteen! Uskallan kyllä ja itse asiassa runsas kommentointi kertoo vain sen, että nimenomaa tätä puhetta tarvitaan lisää. Mulle blogi ei ole paikka, josta haen hyväksyntää valinnoilleni. Enkä koe, että minun tulisi miellyttää kaikkia. Kuten sanoin jo joskus aikaisemmin, tarkoitukseni on kuitenkin antaa malli yhdenlaisesta tavasta hoitaa perhettä, parisuhdetta, uraa, äitiyttä ja naiseutta. Erityisesti siksi, että monesti keskustelu näistä aiheista on hyvin kapeakatseista ja myös tuomitsevaa, ja haluan taistella sellaista vastaan
Uskon tietäväni aika paljonkin brändäämisestä ja some-brändin luonnista. Ja siksi uskon, että osaisin myös luoda äitimyyttiä tukevan brändin itsestäni ja blogistani. Tiedän, milloin kritiikkiä ei tulisi ja millä sanoilla koskiskelisin yleisöä. Se ei ole kuitenkaan mun tapa olla ja toimia. Olen rehellinen ja avoin, vaikka tiedän, että se saattaa aiheuttaa myös vastareaktioita. Tiedän ja näen jatkuvasti ympärillä – tässä omassa blogigenressäni, mutta myös yksityisesti somea päivittävien äitien maailmassa – kuinka someen luodaan siloteltu kuva, ja totuus on jotain aivan muuta. Minusta se on kauheaa. Jos seisoo omien valintojensa takana, ei ole syytä hävetä kertoa niistä. Surullista on se, että moni pelkää esimerkiksi tunnustaa, että on niin väsynyt, että haluaisi esimerkiksi yhdet katkeamattomat yöunet. Näitä tarinoita minä olen saanut lukea eilisen ja tämän päivän aikana omasta inboxistani kymmeniä. Naurattaisi, miten isoksi asiaksi niinkin pieni asia voi nousta. Naurattaisi, jos ei surettaisi niin paljon.
Sitten vähän kootusti vastauksia kommentteihinne. Mä ymmärrän aivan täysin, jos joku toinen äiti ja isä ei halua jättää lasta hoitoon. Minusta se on yhtä kunnioitettavaa kuin muutkin tavata. Itse en kuitenkaan näe meidän tavassa mitään väärää. Mä ajattelen niin, että parin tunnin tai yhden yön lepo antavat niin paljon voimia pärjätä arjessa, että se energia tulee moninkertaisesti takaisin meidän tyttöjen elämässä. Kun tiedän lasten olevan hyvässä, rakastavassa ja tutussa hoidossa, en kanna huolta. Minusta on jotenkin hassua, että jos vanhemmat harrastavat, käyvät yksin kaupalla tai nukkuvat näin yhden yön univelkoja pois, se olisi merkki siitä, ettei lapset ole etusijalla elämässä. En koe, että lasten etusijalle laittaminen ja nuo asiat sulkevat toisiaan pois. Vaikka totta tosiaan oli ihanaa olla miehen kanssa kaksin ja se tuntui hyvälle jo itsestään, on virkeät vanhemmat ennen kaikkea myös meidän perheen lasten etu. Joskus etusijalle laitto on sitä, että muistaa laittaa happinaamarin ensin itselleen, ja sitten auttaa vasta muita.
En myöskään usko, että tasapainoisessa, huolehtivassa ja hellässä hoivassa kasvaneet lapset menevät pilalle, jos läheiset isovanhemmat hoitavat silloin tällöin yöt. Kuten joku sanoi: Tällä teorialla kaikki keskolassa ensimmäiset viikot/kuukaudet kasvaneet lapset olisivat automaattisesti traumatisoituneita. (Ja samoin kaikki maatalousyhteiskunnassa kasvaneet ensi-isämme). Uskon kiintymyssuhdeteoriaan tietysti monilta osin, mutta näissä keskusteluissa on muistettava se, että kaikessa tieteellisessä teoriassa on myös variaatio muita teorioita. Tiedekään ei ole mustavalkoista. Mä näen niin, että tässäkin aiheessa perhe tuntee itse omat lapsensa ja tarpeensa. F on esimerkiksi ollut vauvasta asti aivan samalla tavalla isovanhempien hoidossa, mutta ei ennen kouluikää kenenkään muun luona yökylässä. Ehkä kyse onkin siitä, kenelle lapsensa uskaltaa luottaa niin henkisesti kuin fyysisestikin hoitoon. Perheitä ja sukuja on niin erilaisia, ja jos ei ole kasvanut isossa läheisessä perheessä, voi tosiaan tuntua sille, että isovanhemmat ovat lapsille etäisiä.
Moni peräänkuulutti kommenteissa sitä, miten tärkeää parisuhteen arki on. Olen täysin samaa mieltä! Mikään hotelliyö ei korvaa arkea, mutta toisaalta hotelliyö ei myöskään sulje sitä pois, etteikö arjessa voisi myös puhaltaa yhteen hiileen. Ihanaa, kuinka moni on löytänyt arjessa myös aikaa yhdessäoloon. Me myös pyrimme siihen, mutta varsinkin iltoihin jää hyvin vähän aikaa. Menen nukkumaan esikoisen kanssa yhtä aikaa kahdeksan maissa, kun A taas jää hoitamaan kaksosten illan ja alkuyön. Vaihdamme ”vahtivuoroa” yöllä. Onneksi juuri ne arjen halaukset ja pienet hetket ovat ne, jotka muistuttavat kaiken arjen keskellä myös toisistamme.
Oli niin kiva lukea, millaisia ”treffejä” moni pariskunta pitää kotonaan. Ja kuinka saavat nukkua vauvan kanssa pitkään. Meillä tuohon uneen on kotona vielä aikaa, mutta toisaalta en sellaista vielä odotakaan. Tytöt ovat hurjan suloisia ja kilttejä, mutta meillä herätään 2,5-3h välein syömään. Se tarkoittaa sitä, että aikuinen saa unta tuossa välissä tunnista puoleentoista (max), kunnes on taas uusi herätys. Ilo on kuitenkin se, että tytöt syövät ja kasvavat hienosti. Se on pääasia!
Minun oli vaikea saada kiinni siitä ajatuksesta, että hotelliyö ja illallinen oman aviomieheni kanssa olisi suorittamista. Jotkuthan huolivat siitä, etten nyt väsyttäisi itseäni tällä menolla. Moni asia elämässä tällä hetkellä vie voimia ja koen kyllä suorituspaineita välillä siitä, että ehdinkö esimerkiksi huomioida jokaisen tyttäreni kunnolla. Oma aviomieheni on kuitenkin viimeinen ihminen, kenen kanssa koen suorituspaineita. Hän on ihminen, jonka seura ja olemus tekevät vain ja ainoastaan hyvää. Oli vaikea saada siitä ajatuksesta kiinni, miten ”hieno illallinen” olisi jotenkin hyvinvoinnista pois. Pähkinänkuoressahan se oli vain ruoka, jota ei tarvinnut itse valmistaa, eikä raivata. Ja samalla sai vielä hengähtää oman parhaan ystävän ja rakkaimman kanssa ilman kiirettä. Oli mielenkiintoinen lukea rivien välistä monestakin kommentista siitä, että pariskuntien tulisi olla huolissaan parisuhteen tilasta, jos hotelliöille on tarve. Minä ehkä olisin enemmän huolissani siitä, jos toisten hotelliyöt aiheuttavat kiukkua.
Sain kommentin, jossa epäiltiin, enkö ”uskalla heittäytyä äidiksi”. Kommentti mietitytti minua kovasti ja tulin tulokseen, että ehkä sen kirjoittaja ajatteli, etten uskalla heittäytyä siihen tapaan, jonka hän kokee äidilliseksi. Me äiditkin olemme kuitenkin erilaisia, enkä ole koskaan ajatellut, etten uskaltaisi olla äiti. Tapa, jolla sen teen, voi kuitenkin olla erilainen kuin jonkin toisen. Se, että voin viettää aikaa miehen kanssa kaksin tai mennä kauppaan ilman lapsiani ei tarkoita, ettenkö nauttisi. Itse asiassa koen, että kun palaset ovat balanssissa, ja välillä ajattelen ja teen pelkkiä aikuisten juttuja, nautin kotona olosta ja lapsista vieläkin enemmän. Toisille ”äidiksi heittäytyminen” tapahtuu varmasti toisella tavalla.
Mä olen kokenut yhden burn Outin. On ihan totta, ettei hotelliyö tai oma aika ole mitään pakkoja. Jos olisi tarve, selviäisin ja selviäisimme kyllä ilman. En vaan näe yhtäkään syytä, miksi niin pitäisi tehdä, jos hengähdystaukoihin ja oman hyvinvoinnin vaalimiseen on mahdollisuus. Mä olin joskus suorittaja ja koin, että martyyrinviitta jotenkin palkitsisi. Olin väärässä. Haluan, että jokainen jäsen meidän perheessä pyytää apua, saa kevennystä ja kuuntelee itseään ennen kuin on se kuuluisa PAKKO. Se, kun kamelin selkä on katkennut ajat sitten. Koska niiden palasten korjailu vie huomattavasti enemmän aikaa kuin yhden yön. Sen voin todella kokemuksesta kertoa. Eli kyllä: On varmasti muitakin vaihtoehtoja kuin hotelliyö, mutta sitä käytimme ja käytämme varmasti jatkossakin.
Mä toivon, olipa tapa mikä tahansa hoitaa omaa vanhemmuutta, muistettaisiin kunnioittaa myös muita tapoja. Mua suretti se, kuinka moni kertoi inboxissa, ettei uskalla kertoa esimerkiksi omille ystävilleen(!!) ,että on ollut vauvasta erossa hetkiä. Tai toisaalta: Joissakin kaveriporukoissa tuomitaan taas ne äidit, jotka eivät halua esimerkiksi osallistua pikkujouluihin, vaan jäävät mieluummin lasten kanssa kotiin. Mikä meidän ajassa tekee sen, että edes ystävät eivät voi kunnioittaa toistensa tapaa olla? Ja mikä juuri äitiydessä tekee sen, että jokaisen mamman olisi oltava sitä samaa, homogeenistä joukkoa?
Lopuksi. Eräässä kommentissa oltiin huolissaan siitä, kun olen niin kapea ja/tai kalpea. Valitettavasti nuo sanat kiteyttävät kaiken sen, mikä äitien välisessä kommentoinnissa on surullisinta. Kun viime viikolla kirjoitin, että mun aamumeikki, suihku ja hiusten laitto vie aikaan 5-10minuuttia, pidettiin sitä turhamaisena ja käskettiin keskittyä vauvoihin. Nyt kun sitten julkaisin meikittömänä kuvan, halutaan siihenkin tarttua osoittaen näennäistä huolestuneisuutta. Koska valitettavasti uskon, että kommentoija ei ollut huolissaan terveydestäni ja ruokavalioni monipuolisuudesta, vaan halusi ennemmin nostaa esille ulkonäköni. Tässä tapauksessa kalpean sellaisen. Tapaus osoittaa, että teitä tai olitpa mitä vain, aina löytyy arvostelijoita.
Mä aion jatkossa nauttia ilman tunnontuskia miehen kanssa ajasta, kuten myös omasta ajastani ja tyttöjen kanssa vietetystä. Joulukuuksi on varattu miehen kanssa konsertti, odotan niitä kovasti. Aivan kuten odotan joka toinen tiistai toistuvaa neljän tunnin kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa ja toisaalta esimerkiksi meidän perheen yhteistä joulua, jolloin ollaan ihan vain viidestään. Mukaan lukien tietysti ne kaikki arjen hetket, joita ei voi tai tarvitse suunnitella etukäteen. Ne, jotka ovat ihania juuri sellaisina. Pienet hymyt, sylissä tuhisevat mytyt ja arjen kommellukset.
Me opetamme aina F:lle, että jokainen perhe on erilainen. Että vaikka kaveri saa käyttää jotain nettisovellusta, ja hän ei, ei silti kumpikaan perhe ole toista parempi tai huonompi. Voi kun äidit muistaisivat tuon seikan myös silloin, kun katsovat toisiaan. Minusta on pelottava ajatella, että juuri äidit, jotka kasvattavat uutta sukupolvea, ovat niin kovin tuomitsevia. Kuinka he voivat opettaa lapsilleen suvaitsevaisuutta?
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä
Kommentit
Kukaan meistä ei ole niin täydellinen, että voisi heittää sen ensimmäisen kiven. Myös jokainen ihminen on erilainen, yksilö, joka tekee omat valintansa ja jolla on omat mieltymyksensä. Kun minä olin lapsi, minun vanhemmat joivat joskus alkoholia reippaankin puoleisesti ja tappelivat keskenään, mutta tästä huolimatta minusta on tullut ihan yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Tämän blogin pitäjä ei tiettävästi tehnyt mitään rikosta jättäessään lapsiaan yöksi isovanhempien luo. Hän ei jättänyt lapsiaan yksin kotiin, yöksi vieraitten ihmisten hoteisiin eikä rynnännyt jonnekin baariin ryyppäämään. Luulen, etteivät lapset siitä säry, pienet vauvatkaan, jos he joskus ovat erossa vanhemmistaan. Jos vanhemmat ovat väsyneitä ja tuntevat etteivät voi oikein hyvin, niin miten he silloin jaksavat hoitaa lapsia? Pitääkö naisen olla kokoajan jonkinlaiden marttyyri ja madonna? Jos pienten lasten äiti haluaa edes joskus meikata tai pistää päälleen kivan näköisiä ja värisiä vaatteita ja huolehtia, että hiukset ovat edes puhtaat jos ei pääse kampaajalle kuin harvoin, niin miksi siitä pitäisi suuttua? ja miksi siitäkin, jos joku pienten lasten äiti näyttää kuin suoraan stailaajalta tulleelta? Meidän pitäisi keskittyä enemmän omaan elämään ja miettiä mitä siinä olisi parannettavaa ja mikä siinä on hyvää.
Hyvää joulun odotusta kaikille ja positiivisia ajatuksia ja jaksamista.
Kommentit
No, multitaskingillä on rajansa. Laatukirjoittaminen ei tällä kertaa onnistunut. Toivottavasti saivat assistentit laadukasta huomiota,
Hienoja kirjoituksia sekä tämä että edellinen 👍😊
Olen onnellinen puolestasi että teillä on tukiverkosto, ja myös käytätte sitä. Äitini auttoi esikoisen kanssa, mutta kuopuksen ollessa 6 kk kuoli syöpään sairastettuaan pitkään. Apuja ei siis ollut enää siinä vaiheessa, vaan päinvastoin paljon surua ja ylimääräistä haastetta. Miehen vanhemmat eivät auttaneet, ja koin että käänsivät totaalisesti selkänsä. Myöskin yhden burn outin joskus aiemmin kokeneena ihmettelen että olen selvinnyt näinkin täysijärkisenä menneestä vuodesta. Äidin kuolemasta tulee tammikuussa vuosi. Olimme hyvin läheisiä. Isäni on kuollut jo kymmenisen vuotta sitten.
Aina kun kirjoitat omista tai miehesi vanhemmista koen ikävää ja tietysti myös kateutta, mutta olen silti onnellinen teidän puolesta (mielestäni nuo tunteet eivät sulje toisiaan pois). Olisi mukavaa lukea postaus siitä, miten vauvoilla oli mummolassa mennyt, ja muutenkin isovanhempien ja lasten suhteesta.
Aistin kirjoituksistasi että osaat suhtautua elämään sillä tavalla kuin ehkä juurikin burn outin kokenut osaa: nauttimalla tärkeistä asioista, elämällä omannäköistä elämää ja arvottamalla asiat eri tavalla kuin ehkä sellainen, joka ei ole sitä kokenut. No, nämä ovat vain arvelujani.
Hienoa että hoidatte parisuhdettanne. Meillä on suhde kärsinyt kovasti koska apua arkeen ei olla saatu. En tiedä saako suhdetta enää kuntoon. Koen että mies ei myöskään osannut tukea äitini poismenon johdosta minua. Postauksistasi päätellen te olette kuitenkin löytäneet toisistanne sielunkumppanit. On mukava seurata taivaltanne 😊 Kaikkea hyvää perheellenne, ja ihanaa joulunodotusta 💕
Jokainen perhe taaplaa tyylillään,mutta tokihan asioista voi olla eri mieltä, vuoropuhelua on vaan osattava käydä puolin ja toisin toista osapuolta ja hänen(heidän) tapojaan kunnioittaen. Tässä keskustelussa kaikki eivät ole siinä ihan onnistuneen, tahallisesti tai tahattomasti. Luulen, että isoimman kuohunnan takana voisi olla se, että vauvojen synnyttyä postaukset ovat keskittyneet ehkä yhteistyökuvioidenkin(varmasti ajan rajallisuuden ja ehkäpä jonkinlaisen perheen ”suojelemisen”) vuoksi muuhun kuin siihen ihan tavalliseen arkeen rutiineineen ja kuulumisineen. Tämä on saattanut välittää lukijoille sellaisen kuvan, että kirjoittajan perheen vauva-arkihan se vasta onkin menevää ja kirjoittajan ulkonäköön yms.keskittyvää, vaikka todellisuudessa vauva-arki lienee hyvin pitkälle sitä, mitä se on niin kovin monissa muissakin suomalaisissa perheissä. En tiedä, olenko ajatuksineni ihan hakoteillä, mutta näin minä itsekseni mietin, kun keskusteluja silmäilin.
Joku kommentoikin hyvin, ettei kaikki erimielisyys bloggaajan kanssa ole tuomitsemista. Valitettavan usein (tässä blogissa) niin kuitenkin tulkitaan. Bloggaaja kirjoittaa keskustelua herättävistä aiheista ja hänen tyylinsä on aika mutkat suoraksi-tyyppinen ja mustavalkoinenkin. Esimerkiksi eilisestä postauksesta saattoi tehdä sellaisen tulkinnan, että bloggaajan mielestä parisuhde on tauolla, jos ei mennä kahdestaan hotelliin. Tämä toki aiheuttaa lukijoissa tarpeen selittää, ettei näin ole kaikilla. Vaan että parisuhde on ihan hyvinkin voimissaan muulla tavoin. Tämä ei ole arvostelua tai tuomitsemista, vaan erilaisen tavan esille tuomista. Jännä, ettei bloggaaja sitä itse huomaa, vaikka muuten rummuttaakin suvaitsevaisuuden puolesta. Suvaitsevaisuus on myös sitä että suvaitsee eri mieltä olemisen, eikö totta?
Mungolifen Anna muuten kirjoitti samasta aiheesta aivan loistavan postauksen. Siinä tuotiin mielestäni Karoliinan tekstiä paremmin esille se, ettei äiti ja isä vanhemmiksi tultuaan välttämättä edes kaipaa aikaa kahden kesken, vaan että perhe on ykkönen. Ja ykkösaika juurikin sitä perheen kesken vietettyä. Sekin on hyvä näkökulma.
Ihana Karoliina! Repesin ihan täysin. 😂😂😂
Apua silmiin sattuu! Tekstissäsi on niin monta kirjoitusvirhettä..nyt kyllä tarvitset sen assistentin oikolukemaan!
Mulla itse asiassa oli kaksikin assaria. Makasivat rinnan päällä koko postauksen kirjoituksen ajan, kun näpytin tekstiä puhelimella. Eivät pirulaiset puhuneet mitään virheistä, mutta sen sijaa halusivat samanaikaisesti syödä, kakata ja puklata.
Hyvä Sinä!
Itse olen aina pitänyt tärkeänä, että lapsien jälkeen pidetään kiinni minuudesta ja myös parisuhteesta. Ilman parisuhdetta ei ole lapsia. Miksi se on keneltäkään pois, jos toinen haluaa meikata ja sillä pitää itseään kiinni omassa itsessään? Olen kolmen lapsen aikana kokenut todella paljon äideiltä puistossa kiusan tekoa, kun en ollutkaan se tuulipuku-äiti. Nyt uskallan jo olla sellainen kuin itse olen ja myös annan lapsieni olla sellaisia kuin ovat. Kateutta on arvostella toisen valintoja ja äitiyttä!
Jes👍hyvä Karoliina.
Kommentti 17 laittoi nauramaan ääneen! Juoda :):):) Voi äly!
Kommentissa 18 jäin puolestaan ihmettelemään rehellisyyden peräänkuuluttamista. .. sitä en kyllä yhtään ymmärtänyt. Ehkä kommentoijalla on luetun ymmärtämisen ongelma?
Joo esimerkiksi on se kumma, kun isä voi mennä varpajaisiin ryyppäämään vaikka kahdeksi yöksi laivalle kavereiden kanssa ja jättää vastasynnyttäneen äidin yksin. Äidille tulee ehkä lisästressiä siitä, että mies lähtee mielummin kavereiden kanssa bailaamaan, kun juuri silloin tärkeintä olisi olla vauvan ja äidin kanssa ja tukena. Mutta ei.. Miehille tää ja kaikki muukin on ihan sallittua ja elät tossun alla jos toimit toisin. Harvoin miehiä tällaisesta kritisoidaan… Pojat ovat poikia jne. Pitäähän isän päästä rentoutumaan, kun synnytys ja raskausaika olivat niin rankkoja… Tai ei kun siis…
Se, että halusit mennä rentoutumaan miehesi kanssa on minusta täysin ymmärrettävää ja romanttinen ajatus. En näe siinä mitään outoa, en usko että vauvat tajusivat mitään. Hehän lähinnä syövät ja nukkuvat ja olivat hyvässä hoidossa. Muistan, kun vauvani oli 3kk ja jätimme hänet hoitoon omaan kotiimme vanhempieni kanssa. Kyseessä oli lähisukulaisen häät ja olin odottanut tätä juhlapäivää pitkään. Juhlat olivat sellaiset, että siellä ei pienen vauvan kanssa olisi voinut olla. Hotellin vessassa pari nelikymppistä naista kuuli, kun juttelimme morsiamen kanssa vauvastani. He katsoivat minua erittäin halveksivasti päästä varpaisiin (ilmeisesti liian sexyt vaatteet äiti-ihmiselle.. Hah) ja kauhistelivat miten olen voinut nyt jo 3kk päästä synnytyksestä lähteä illanviettoon! En osannut edes loukkaantua tästä, alkoi vaan naurattaa heidän nyrpeät ilmeensä. Eipä mun tarvinnut heille selittää yhtään mitään. Eikä tarvitse sinunkaan, ikinä kenellekään. Niin kauan, kuin lasun perustetta ei ilmene jätät muiden äitien höpsöt ja täysin merkityksettömät kommentit omaan arvoonsa. Kaikki toteuttaa äitiyttään kukin omalla tavallaan. Niin ja se mun vauva ei saanut traumoja. Erittäin tasapainoinen ja hieno nuorimies on tänä päivänä.
Huh huh, ei muuta voi sanoa. Tulevana äitinä kyllä hirvittää tuo kritiikki, mitä äitien niskaan sataa. Te tarjoatte varmasti turvallisen ja terveen kasvuympäristön teidän perheen kaikille lapsille. Hienoa, että teillä on hyvät tukiverkot, joilta saa arjessa apua. Vielä hienompaa on kuulla, että lapsilla on muitakin rakastavia ja turvallisia aikuisia lähellä kuin vain vanhemmat.
Tiedän, että tämä on nyt vähän tällainen ”Afrikan nälkäänäkevät lapset” – kommentti, mutta kun puhe on ollut (vauva)kuplista, niin toivoisin, että ihmiset osaisivat välillä katsoa hyväosaisuuden kuplasta myös ulkopuolelle. Näen päivittäin yhteiskunnan huono-osaisimpia ihmisiä ja perheitä, niin minusta on hämmentävää seurata tätä kauhistelua ja arvostelua. Tää oikeastaan tekee mut vähän surulliseksi. Te ette jättäneet lapsianne heitteille, jätitte heidät isovanhempien hoitoon. Olitte puolison kanssa ravintolassa ja hotellissa, ette olleet pää jäässä pyörimässä kaupungilla. Teidän vauvat söi varmaan äidinmaidonkorviketta. Sitä ei varmaan ostettu elintarvikemaksusitoumuksella. Jne jne.. Tämmöinen on oikeasti monessa suomalaisessa perheessä arkea. Ja tavallaan itsellekin tällaiset asiat on jo niin arkipäivistyneet, että en jaksa kauhistua ns. hyvin pärjäävien perheiden toimintatavoista.
Kommentoin edelliseen postaukseesi ja kiitin sitä, että postaat sheissesta huolimatta omalla tyylilläsi ja olet ainakin yhtä tulevaa äitiä rohkaissut omalla esimerkilläsi siihen, että äitiyttä on monenlaista.
Olen miettinyt tosi paljon, että mikä on se juurisyy, joka saa ihmiset kaatamaan kuraa sun niskaan, ja olen tullut siihen tulokseen, että sen on pakko olla suurimmaksi osaksi kateutta. Kyllähän jokainen ymmärtää, että vauvan kiintymyssuhde ei mene siitä pilalle, että äiti käy vaikka kerran viikossa pari tuntia omissa jutuissa. Ja onhan lapsella myös isä, jonka pitäisi ottaa vastuuta lapsen hoidosta ja muodostaa lapseen oma kiintymyssuhteensa? Lapset eivät myöskään traumatisoidu siitä, että turvalliset isovanhemmat hoitavat heitä yön yli ja vanhemmat saavat lepohetken hotellissa. Kuten joku sanoi edellisessä kommenttiboksissa, on lasten etu, että heillä on monta turvallista läheistä.
Ihmisten täytyy olla siis kateellisia siitä, että jolla kulla on mahdollisuus toimia niin kuin sinä toimit. Ja toki olet etuoikeutettu: sinulla on tukiverkkoja, jotka voivat auttaa lastenhoidossa, rahaa hotelliyön ja kotiavun palkkaamiseen jne. Kaikilla näin ei ole – se ei kuitenkaan ole syy kaataa paskaa parempionnisten niskaan, koska heidän onnensa ei ole muilta pois.
Ennen kaikkea sinulla on luottamusta jättää lapsesi muille hoitoon, ja kaikilla tätä luottamusta ei ole, ja luulen, että tällainen itsevarmuus herättää muissa myös juurikin sitä kateutta.
Mun on pakko sanoa, että vaikka kuinka haluaisin sanoa, että hyväksyn kaikkien tavat toimia äitinä, niin en mä vaan pysty. Mun on todella vaikea ymmärtää sitä, että miksi jotkut äidit eivät luota muihin ja pitävät itseään korvaamattomina. Mun on tosi vaikea ymmärtää sitä, että isille ei anneta mahdollisuutta olla tasa-arvoinen vanhempi. Samoin kuin mun on tosi vaikeaa ymmärtää sitä, että lapsen saatuaan jotkut ystävistäni katoavat maan päältä, eivät pidä yhteyttä enää ollenkaan, ”dissaavat” lapsettomia ystäviään heidän elämänsä tyhjyydestä tai eivät suostu tapaamisiin ilman lasta, vaikka lapsi ei olisikaan enää mikään pikkuvauva.
Jälleen kerran: Älkää nyt hyvät ihmiset syyllistykö jokaisesta kommentista, joissa joku esittää eriävän mielipiteen blogin pitäjän kanssa tai kertoo omasta erilaisuudestaan. Ei syyllistetä liikaa, mutta please, ei syyllistytä turhistakaan. Karoliina on suorasanaisen oloinen ja itseajatteleva nainen, ei tarvinne myöskään liiaksi syyllistämisen purkajia ympärilleen. Kohteliaisuutta peräänkuulutan kommenteissa kyllä! Tämä oli hieno postaus Karoliinalta ja taas niin upeaa tekstiä, joka varmasti avasi taustoja edellistä postausta enemmän. Ihanaa loppuvuotta pitäjälle, pienoisille ja seuraajille 👍🙏🏻
Voi luoja. Miten jaksat kirjoittaa tälläiselle yleisölle yhtikäs mitään enään? Mimmoinen blogi se olisi, missä nuoltaisi lukijoiden pe*settä ja jeesusteltaisi kaikesta. Mulla menee ihan tunteisiin nyt tämä asia ja ihmetyttää suuresti, että miten nämä super-äidit viitsivät erilaisilla palstoilla näpytellä ilkeitä kommentteja toisille. Keskittyisivät niihin vauvoihinsa senkin ajan. No ehkä tästä voi päätellä, että yksi sun toinenkin tarvitsisi pidemmänkin pätkän hotellin lakanoissa. Ps. T. Myöskin äiti joka jätti neljä viikkoisen vauvan isoäidille hoitoon KOKO YÖKSI. Ja hyvin pyyhkii edelleen.
Hyvä kirjoitus😊 arvostelua tulee joka tuutista, varsinkin toisilta äideiltä, itse tykkään sun meiningistä, vaikuttaa että on maalaisjärki menossa mukana elämässäsi, ja vanhemman omaa hyvinvointia pakko ajatellakkin kahden pienemmän prinsessan ja yhden isomman kanssa😉💕
Mutta miksi piti juoda? Sitäkö oli ikävä? Miksei vauvojasi?
Lueskelin edellisen postauksen kommentteja lähinnä tyrmistyneenä. En voi käsittää, miten äidit ottavat oikeudekseen arvostella toisia äitejä ja heidän tapaansa toimia äitinä. Jokainen äiti on erilainen ja yhtä oikeaa tapaa olla äiti ei ole olemassa. En itsekään koe itseäni sellaiseksi perinteiseksi äidiksi, joka uhraa itsensä, työnsä, vapaa-aikansa, harrastuksensa vaan lapsille ja perheelle. Olen toki äiti, mutta myös nainen, vaimo, ystävä.. Tarvitsen omaa aikaa aika paljon, lisäksi tarvitsen aikaa parisuhteelle. On hienoa, että oman ajan ja parisuhdeajan saaminen on mahdollista. Kiitos mummin, joka on aina auttamassa ja haluaa ottaa vauvan hoitoon. Apua pitää pyytää myös silloin, kun kaikki on hyvin eikä vasta siinä vaiheessa, kun ei enää jaksa. Ihanaa vauva-arkea koko teidän perheelle!
Vierailijalle: Kateus rahasta on aika halpa argumentti. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä sellaiset tunteet itsessään, ei kaataa niitä toisten päälle. Sekin on aika halpa lyönti vyön alle, että lähdetään kritisoimaan sitä, että nainen pitää ulkonäöstään huolta. Äitiyden (tai naiseuden) kuva ei voi olla niin kapea, ettei siihen mahdu kauneudenhoito vauvavuotena. Äitien pitäisi nostaa toisiaan, mutta jostain syystä toisen panostukset ulkonäköön tai itsensä hoitamiseen, tuntuvat toisesta arvostelulta omia valintoja, rahatilannetta tai ulkonäköä kohtaan. Sitten se paha olo pitää purkaa rivien välissä mom shaming -kommenteissa. Eikä se ole yhdenkään äidin etu.
Ehkäpä et kuitenkaan edusta kovin suureen joukkoon osuvaa perusäidin kuvaa. Tarkoitan, että on klitterii, tekoripsii, irtohiuksii jne. eläsässä vahvasti mukana. Ei kovinkaan moni tuore äiti ole heti synnäriltä päästyään laittamassa yhteistyössä bloginsa kautta viikottain kynsiä, ripsiä, hiuksia, käymässä hierojalla saati sitten viettämässä hotellissa öitään. Ehkäpä siinä on se juttu, miksi sinä olet erillainen. Sinun elämässä on vauvojen lisäksi helpommin ja halvemmin mahdollisuus moniin juttuihin, mitä et ehkä itsekään tekisi ilman blogiasi?
Itse olen ihmetellen ihaillut jaksamistasi ja ollut ”kateellinen” siitä, että vaikutat ottavan vauva-arjen niin rennosti. Itse kun stressasin pelkkää kaupassa käyntiä vauva-aikoina (lapset jo 10 ja 14v) ja pelkäsin lapsen kuolevan nälkään puolessa tunnissa, kun tissitkin meinasivat räjähtää!😂
On todellinen lahja, että on turvaverkkoa. Meillä sitä ei koskaan ole ollut ja on vain selvitty. Onneksi suht selväjärkisenä ja parisuhdekin voi hyvin❤️ Voimia jokaiseen päivään.
Apua mä oikeesti Järkytyin siitä miten ihmiset ovat kommenteineet sinun ja miehesi lepohetkeä!! Ei herranen aika, mikä naisia /äitejä oikeesti vaivaa kun pitää tollasia kommentteja viljellä! Voi miten sitä itse voi ilahtua nähdessään instagramista kun sinä jota en tunne millään lailla, että te olette päässeet viettämään yhden yön kahdestaan! Kun tasan tarkkaan tietää että teillä valvotaan öitä.. Voi kun olisi joku negatiivisten kommenttien poistaja ettei sun niitä tarvitsisi lukea. Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle ❤️
Arvasin myös että kyseinen aihe aiheuttaa paljon kommentointia, mutta voi kuinka tuomitsevia äidit ovat toisilleen ja kuinka toinen äiti kokee oikeudekseen tuomita toisen tavan toimia. Itse odotan myös kaksosia syntyväksi helmikuussa ja on ollut ihana seurata teidän perheen arkea. Jatkakaa juuri samaan tapaan, teidän perheelle sopivalla tavalla. ❤️
Kävin lukemassa kommentit ja ei hitto mikä jeesustelu paistaa niistä läpi! Onneksi nää oman elämänsä sankarit pääsivät kiillottamaan omaa sädekehäänsä nyt ihan kunnolla, niin ehkä jää seuraavan kerran sanomatta. Kenellä on oikeesti oikeus määrittää se, että mikä tapa on paras toiselle? Olis ihan mielenkiintoista päästä keskustelemaan ihan kasvotusten näiden kanssa, tulisko yhtä raflaavaa tekstiä?
Itse kävin vetämässä hotelliyön, kun kaksoset oli kuukauden vanhoja. Vauvavuoden aikana oon useammankin kerran ollut yön pois ja jaksanut taas ihan eri tavalla sitä kaksosrumbaa. Oonko nyt jotenkin huonompi äiti? En todellakaan. En silloinkaan, kun kaksoset oli teholla alkutaipaleensa enkä silloin, kun olen käynyt vapaalla. Etkä sinäkään Karoliina, ihan huippua et jotkut puhuu näistä ihan perusjutuista ääneen! Maalaisjärkeä äidit, maalaisjärkeä ❤️
Hyvä vastaus. Luin itsekin sun edellisen tekstin ja ensimmäinen ajatus, myönnettäköön, oli negatiivinen. Jos siinä hetkessä (niinkun moni tekee) olisin kirjottanut kommentin niin en olisi osannut välttämättä kirjottaa sitä järkevästi! Aloin kuitenkin miettimään tekstiäsi (itsellä 1v9kk tyttö ja toinen vauva tulossa maaliskuussa, ei olla kertaakaan oltu yötä poissa kotoa mut meillä onki ollu hyvinnukkuva vauva ja vaan yks kerrallaan) ja palasin siihen vielä uudestaan muutaman kerran koska se jäi mielenpäälle ja nyt ajattelen siitä jo täysin erilailla. Mun mielestä just se toisten perheiden erilaisten tapojen ”hyväksyminen” ja oman mielen avartaminen on sitä mitä tarvittais enemmän. Sen sijaan, et heti kirjotetaan näppis tulessa joku negatiivinen kommentti, yritettäisi ymmärtää toisten tyyliä olla vanhempia. Oon ihan samaa mieltä siitä että omasta hyvinvoinnista on pidettävä huolta kun vauvat on pieniä. Toisille, niinkun mulle itselleni riittää ne kotitreffit tai tunnin jutteluhetki lapsen mentyä nukkumaan ja toiset taas tarvii sen irtautumisen kodista. Kotonahan on aina joku pyykkikasa tai tekemätön homma muistuttaa olemassaolollaan eikä siellä välttämättä pysty kunnolla rentoutumaan. Sen takia myös kotoa lähteminen tekee hirvittävän hyvää! Me kun vauvavuoden ja imetyksen päättymisen jälkeen käytiin ekaa kertaa kaksistaan leffassa, se oli tosi piristävää! Ei sitä ollut osannut kaivata, mut leffassa käynti muistutti miten kiva oli olla ihan kaksistaan kodin ulkopuolella, käydä joku keskustelu ihan loppuun saakka ja ajatella ihan muuta ku vaipanvaihtoa ja mitä seuraavaksi syödään. Nyt ollaanki käytt säännöllisesti yhdessä ulkona tytön nauttiessa valtavasti isovanhempien kanssa leikkimisestä. Vitsaillaan et ladataan nyt akkuja et jaksetaan painaa seuraava vauvavuosi kotitreffeineen 😉 Ihanaa teidänlaista vauva-aikaa teidän perheelle ❤️
Hyvä kirjoitus❤️Olet rohkea nainen Ja piristät päiviäni jutuilasi❤️
Aamen. En ole koskaan pystynyt, enkä tule pystymään äitiyteen, jossa hyvän vanhemmuuden mittari on 100% lapsen kanssa oleminen. En myöskään halua antaa tyttärelleni kuvaa äitiydestä, joka rajoittaa kotiin, pois työstä ja harrastuksista. Meillä on kaksi vanhempaa kotona, joista kumpikin on yhtä tärkeä ja yhtä läsnä. Näin on ollut alusta asti, kiitos tasan jaettujen perhevapaiden ja rintapumpun. Jokainen tekee tavallaan ja tuntee oman lapsensa ja perheensä parhaiten. Ajattelen, että paras vanhemmuuden mittari on 5-vuotias tyttäreni, jota iloisempaa ja luottavaisempaa lasta saa hakea. Siihen en jaksa uskoa, että laaja lähipiiri ja tiivis suhde molempiin isovanhempiin ja serkkuihin (myös yökyläilyn merkeissä) olisi häneltä mitenkään pois. En myöskään ajattele olevani lapsemme kehitykselle tärkeämpi kuin hänen isänsä on. Ja ihan viimeiseen saakka puolustan jokaisen perheen oikeutta valita itselleen toimivin tapa, ilman että kukaan siitä syyllistää. Jokainen vanhempi tuntee omat lapsensa parhaiten. Jos toisen vanhemmuus herättää itsessä vaikeita tunteita, on varmaan syytä kävellä peilin eteen miettimään, miksi näin on. Mihin omaan kipupisteeseen toisen valinnat oikein osuivat?
”Oli mielenkiintoinen lukea rivien välistä monestakin kommentista siitä, että pariskuntien tulisi olla huolissaan parisuhteen tilasta, jos hotelliöille on tarve. Minä ehkä olisin enemmän huolissani siitä, jos toisten hotelliyöt aiheuttavat kiukkua.”
En kirjoittanut noin. Vaan että olisin huolissani, jos parisuhde hajoaisi ilman hotelliyötä. Kiukkua tämä ei kuitenkaan aiheuttanut, se oli väärä tulkinta. Kommentointihalua vain, koska aihe on mielenkiintoinen.
❤️
Voi hyvää päivää,Nettimaailma ja blogit Ihana kun oot aito monia Blogeja en viitsi seurata kun ei olla Aidosti sitä mitä ollaan!Jaksuja !
Mä olen niin samoilla linjoilla sun kanssa. Samalla myös ymmärrän ja kunnioitan äitejä, jotka ovat eri mieltä ja toimivat eri tavalla. Meillä on myös 4 kk ikäinen vauva ollut jo neljästi samalla isovanhemmalla yökylässä, että me saadaan miehen kanssa nukkua yö rauhassa ja sitä kahdenkeskistä aikaa. Itselleni on tärkeää, että saa nukkua univelkaa pois, ennen kun on tilanteessa, että on vaan yksinkertaisesti liian poikki. Jos tukiverkostoa ei olisi, olisihan se pärjättävä, mutta koska on, niin aiotaan sitä jatkossakin hyödyntää. Mulle on ollut alusta asti tärkeää, että saan olla aina välillä hetken muutakin kuin äiti ja tehdä asioita, jotka ovat mulle tärkeitä/pitää mut järjissään. Olemme siitä onnekkaassa asemassa, että vauva huolii pullon, niin tämä onnistuu ja pääsen esimerkiksi kuntosalille tai kampaajalle. En näe, että vanhemman/vanhempien satunnainen aika erossa vauvasta olisi mitenkään negatiivinen asia. Jos vauva alkaisi selkeästi reagoimaan esim yökyläilyyn jotenkin poikkeavasti, niin tottakai yökyläilyt jäisi sitten hetkeksi pois.
Ymmärrän, että kaikki äidit eivät koe tarvitsevansa omaa aikaa ilman vauvaa ja se on enemmän kuin ok. Mutta toivoisin myös ymmärrystä toiseen suuntaan! Itsellä oli vauvan kanssa todella vaikea alku ja kun itkin kotona päiväkausia vauvan kanssa kilpaa ja olin todella ahdistunut, niin yksi yö erossa vauvasta teki todella hyvää ja olin sen jälkeen kuin eri ihminen+ sata kertaa parempi/läsnäolevampi äiti lapselleni.
Olipa sekava kommentti 😀 toivottavasti tästä saa jotain selkoa
Minusta taas et kerro rehellisesti ja avoimesti elämästäsi. Ei ole tarvekaan, mutta älä viitsi niin väittää. Esim Umpun, Valeäidin, Mungoannan blogit on elämänmakuisessa arjessa eri luokkaa.
Kukaan meistä ei ole niin täydellinen, että voisi heittää sen ensimmäisen kiven. Myös jokainen ihminen on erilainen, yksilö, joka tekee omat valintansa ja jolla on omat mieltymyksensä. Kun minä olin lapsi, minun vanhemmat joivat joskus alkoholia reippaankin puoleisesti ja tappelivat keskenään, mutta tästä huolimatta minusta on tullut ihan yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Tämän blogin pitäjä ei tiettävästi tehnyt mitään rikosta jättäessään lapsiaan yöksi isovanhempien luo. Hän ei jättänyt lapsiaan yksin kotiin, yöksi vieraitten ihmisten hoteisiin eikä rynnännyt jonnekin baariin ryyppäämään. Luulen, etteivät lapset siitä säry, pienet vauvatkaan, jos he joskus ovat erossa vanhemmistaan. Jos vanhemmat ovat väsyneitä ja tuntevat etteivät voi oikein hyvin, niin miten he silloin jaksavat hoitaa lapsia? Pitääkö naisen olla kokoajan jonkinlaiden marttyyri ja madonna? Jos pienten lasten äiti haluaa edes joskus meikata tai pistää päälleen kivan näköisiä ja värisiä vaatteita ja huolehtia, että hiukset ovat edes puhtaat jos ei pääse kampaajalle kuin harvoin, niin miksi siitä pitäisi suuttua? ja miksi siitäkin, jos joku pienten lasten äiti näyttää kuin suoraan stailaajalta tulleelta? Meidän pitäisi keskittyä enemmän omaan elämään ja miettiä mitä siinä olisi parannettavaa ja mikä siinä on hyvää.
Hyvää joulun odotusta kaikille ja positiivisia ajatuksia ja jaksamista.
Olen samaa mieltä, että toisen vanhemman läsnäolo riittää. Mutta puhuin itse tilanteesta, jossa lapsi on muilla kuin vanhemmillaan pitkiä aikoja hoidossa.
Hei, kieltämättä oli typerää käyttää sanaa arvostella – kaikkihan saa taplata tyylillään. Lähinnä tarkoitin kommentillani ”vastakkainasettelutilanteita” eli sitä, että ”1v/1yö” -säännön noudattajat arvostelevat muita, heitä saatetaan arvostella sen vuoksi, että he noudattavat sääntöjä, joille ei ole psykologista näyttöä.
On hyvä kysymys, että miksi tuota ohjetta vielä nykypäivänä viljellään, koska kehityspsykologiasta tai esim kiintymyssuhdeteoriasta sille ei löydy pohjaa. Esim. tuossa ilta-lehden haastattelussa lastempsykiatri totesi samaa. Ehkä joskus menneessä ajassa näin on ajateltu ja näin psykan tunneilla opetettu, en tiedä 🙂
Kommentti 55. Kysyin miksi arvostellaan niitä, jotka eivät vie lastansa ekan vuoden aikana yöhoitoon. Vastasit kysymykseeni, että 1h/1kk-teorialle ei ole mitään näyttöä. Mielestäni se ei oikeuta meidänkään arvosteluun. Ja miksi tätä ohjetta sitten toitotetaan neuvolasta lähtien, jos sille ei ole mitään näyttöä? Ei sitä sokeasti varmaan monikaan noudata, mutta jotain perää siihen on psykan tunneilta löytynyt 😉
Olen samaa mieltä, että toisen vanhemman läsnäolo riittää. Mutta puhuin itse tilanteesta, jossa lapsi on muilla kuin vanhemmillaan pitkiä aikoja hoidossa.
Oon lueskellut noita tuomitsevia kommentteja tästä asiasta ja ei voi olla kuin hyvin hämmästynyt. Suoraan sanottuna raivostuttavaa että maassamme on noin paljon tuollaisia naisia ja äitejä, olisi kamalaa joutua olla tekemisissä tuollaisten kanssa.
Asun ulkomailla ja täällä elämänmeno on rennompaa, ei ole myöskään sellaista kyräilyn, kateuden, pahan toivomisen ja negatiivisuuden ilmapiiriä.
Kysyin ulkomaalaiselta mieheltäni että voisiko täällä kyseinen uutinen tehdä samanlaisen haloon tai muuten aiheuttaa vahvoja tunteita, hän sanoi huvittuneena että no ei todellakaan.
Täällä on kulma hyvin yleistä mm. nukuttaa vauva uittamalla sormea alkoholissa ja laittaa vauvan ikeniin. Sellaisesta varmaankin tehtäisiin siellä jo huostaanoton ilmoitus? 🙂
Mietin myös muita tulevia lasten kasvatustapojani ja elämänohjeita joita tulen antamaan, no idiooteille ei onneksi tarvitse avautua jos ei halua, itselläni ei olisi energiaa tai minkäänlaista kunnioitusta
& korrektiivisuutta mokomille viha elukoille.
Mietin myös mikä saa ’äidit’ käyttäytymään noin eläimellisesti ja vihaa täynnä, osalla se on varmaan puhdas kateus ja katkeruus, osalla vain kuvottava luonne ja älykkyyden puute.
Olen ns. auttaja-isoäiti ollut ja muistan miten ihanaa oli päästää tyttäreni muun perheen kanssa Legolandiin 4 päivän reissuun. Se, että olisi 6kk: n ikäinen vauva ollut mukana, ei olisi ollut ainakaan äidille mikään lomamatka! Onneksi oli läppäri käytössä ja lastenlauluja, kun sieltä laittoi sopivalle etäisyydelle niin, vauvan viihtyvyys oli taattu ! Vauvahan nukkui suurimman osan ajasta ( oli hyvä nukkuja onneksi) ja mummukin myös ;).
Kannattaa linkata tämä juttu kaikkien luettavaksi: https://www.is.fi/perhe/art-2000006316620.html
Perehdyin vasta nyt tähän sun tapaukseen ja oli pakko tulla lähettämään tsemppiviesti! Todella ikävää ja syyllistävää, musta-valkoista, kommentointia ihmisiltä.
Kommenteissa toistuu monien ihmisten käsitys nykyajasta entsaikojen patriarkaalisena yhteiskuntana.
Milloin ymmärretään, että ihmiset ovat nykyään yksilöitä? Jos toinen äiti kokee lapsensa kanssa eroahdistusta ja jaksaa hyvillä yöunilla, voi toisen äidin tilanne olla aivan päinvastainen.
Uni on tärkeää ja sen avulla jaksaa eteenpäin!
Paljon voimia!
Olen aina kahden lapsen äitinä miettinyt sitä, että olisihan se vanhemmuus helppoa jos meillä vain olisi joku tietty ohjekirja jonka mukaan toimittuamme lapsista kasvaisi oikeanlaisia ihmisiä.
Onneksi sellaista ohjekirjaa ei ole olemassa vaan vanhemmuus täytyy jokaisen löytää omasta itsestään. Itseä kuunnellen ja omat tapansa löytäen. Sen vuoksi kenenkään toisen tapa toimia ei ole oikein tai väärin vain erilainen. Tylsäähän se vanhemmuus olisi jos aina vaan oppaasta luettaisiin mitä seuraavaksi tulee tehdä. Suorittaisimme vanhemmuuden oikein ja lopputuloksena olisi täydellinen ihminen. Vanhemmuus on elämää, siispä eläkäämme sitä kukin tavallaan ja tyylillään, toisiamme kunnioittaen ja itseämme ja lapsiamme rakastaen!
P.s
Millainen on oikeanlainen ihminen?
Harvoin mitään blogia kommentoin, ja tämänkin ”kohun” huomasin nyt sattumalta. Mutta tällaisen vanhemman äidin näkemystä (lapseni alkavat olla teini-iässä) asiaan.
Kun omat rakkaat lapseni olivat vauvoja, tuntui, että vauvapalstat olivat todella syyllistäviä ja niissä käydessä tuli usein paha mieli. Jotenkin kuvittelin, että nykyään meininki olisi suvaitsevaisempaa.
Olin itse sen koulukunnan äiti, että lapseni eivät olleet yöhoidossa kuin vasta hmm.. ehkä 1,5-vuotiaina ensimmäisen yönsä, molemmat. Sekin oli minulle äitinä ahdistavaa, muistan, että eka reissu miehen kanssa meni vähän pieleen sitä omaa ikävää ahdistellessa. Lapsella ei tietenkään ollut mitään hätää isovanhemmilla.
Asiat näyttäytyvät aika eri tavoin sitten, kun niihin on jo etäisyyttä. Nyt ajattelen, että olisi ehkä pitänyt ottaa enemmän vanhempien kahdenkeskistä aikaa vauva- ja pikkulapsiaikana. Nythän ”kauempaa” sen näkee selkeästi, ettei lapsi olisi siitä kärsinyt, sama juttu kuin ei lapsi kärsi pulloruokinnastakaan (silloin imetyskin oli elämää suurempi asia).
Olen myös seurannut vierestä viime vuodet, kun hyvä ystäväni tässä kypsässä 😉neljänkympin iässä ottaa paljon omaa ja parisuhdeaikaa erossa vauvasta/taaperosta. Se on hyvin erilainen malli mitä itse toteutin enkä varmasti edelleenkään tekisi asioita ihan samoin, vaikka tulisin vielä äidiksi. Mutta en myöskään tuomitse. Pitäisi muistaa, että jokainen äiti ja perhe tekee omat ratkaisunsa ja tietää parhaiten, mitä ne parhaat ratkaisut ovat juuri sille omalle perheelle.
Tätä suvaitsevaisuutta tosiaan toivoisi äitien välille, harmi huomata että edelleen mennään samassa missä 14 vuotta sitten. Muistan edelleen vauvojen ja äitien tapaamisen, jossa muutama äiti kokoontui ympärilleni kun vaihdoin esikoiseni vaippaa. ”Herranjumala laitatko sä lapsellesi Liberon? Ei kai kukaan tee niin lapselleen, vauvalle vain parasta, Pampersia!” Nythän nuo muistot naurattavat, silloin se arvostelu ja syyllistys muiden edessä tuntuivat tosi pahalta.
Ollaan äidit toistemme puolella!
On sinulla kyllä ollut huikea ”sisäinen kasvu” viime vuosien aikana ❤️ Ihanaa kun suorittaminen ja liika tunnollisuus on väistymässä!
Vähän perspektiiviä ainakin omaan suhtautumiseen tuo työskentely lastensuojelun sossuna… Työhön kuuluu kiinteästi vanhemmuuden arviointia eri näkökulmista, myös kiintymysuhteen kannalta ja tarpeen mukaan yhteistyössä esim lastenpsykiatrian ja vauvaperheyksikön kanssa. Tuollainen satunnainen poissaolo vauvojen luota, kestipä se parin tunnin kampaajakäynnin tai hotelliyön ajan ei todellakaan haittaa turvallisen kiintymysuhteen muodostumista tai tee vanhemmuudesta/äitiydestä mitenkään huolestuttavaa. Päinvastoin, omasta jaksamisesta huolehtiminen on lasten kannalta tärkeä asia… Kyllä se turvaton kiintymyssuhde tai puutteellinen vanhemmuus syntyy ihan muista syistä.
”Mutta miksi arvostellaan niitä, jotka haluavat pitää ja hoitaa vauvaa sen ekan vuoden noudattaen suosituksia ja uskoen kiintymysteoriaan tai 1kk/1h ohjeeseen? ”
Siksi, että tuolle 1kk/1h -ohjeelle ei ole olemassa mitään psykologista näyttöä. Kiintymyssuhdeteoria ei tue sitä, eivät myöskään psykologiset tutkimukset. Lisäksi kaikkien kiintymyssuhdekohtaamisten ei tarvitse olla täydellisiä – riittää, että niistä noin puolet onnistuu. Lapsella on myös useimmiten kaksi tasavertaista vanhempaa, ja jos toinen ei voi olla paikalla, niin toisen läsnäolo riittää.
Mielestäni on hienoa, että muistatte vanhempina pitää huolta itsestänne ja parisuhteestanne kiireisessä vauva-arjessa. Kaiken perustana on vanhempien hyvinvointi. Ihanaa, että osaatte pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Saisi moni ottaa teistä mallia😊 Itse olen tehnyt juuri näin ja nyt on lapsillani aivan todella läheiset välit isovanhempiin. Lapsilla ei ole koskaan liikaa turvallisia aikuisia ympärillä. 💕
Mutta miksi arvostellaan niitä, jotka haluavat pitää ja hoitaa vauvaa sen ekan vuoden noudattaen suosituksia ja uskoen kiintymysteoriaan tai 1kk/1h ohjeeseen? Toki on pakko tilanteita ja niille ei voi mitään, mutta pääsääntöisesti jos tuota noudattaa niin tuntuu, että siitäkin saa lokaa niskaan. On niin coolia viedä todella pieni vauva hoitoon, että päästään viettämäään kahdenkeskistä aikaa, baariin, juhliin yms että katsotaan jo kieroon jos vauva ei ole ollut hoidossa.
Odotimme 2v että tulin raskaaksi, eikä kävisi mielessäkään viedä nyt 3kk ikästä tyttöä yöksi hoitoon. Hän on 2-3 krt kuukaudessa isovanhempien kanssa kyllä, että päästään miehen kanssa yhdessä leffaan/syömään/urheilemaan yms. Ja lapsi nukkuu päiväunia, menee illalla klo 21-22 nukkumaan. Myös silloin on kahdenkeskistä aikaa.
En missään nimessä kritisoi muiden tapaa elää, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Tää kirjotus ja nää kommentit alko tuntumaan jo siltä että tässä itse tekisi väärin, kun jaksaa arjessa näinkin.
On kyllä itselle aivan vieras maailma tämmönen jäätävä äitiyden arvostelu. Saako tätä arvostelua siis myös hiekkalaatikoilla ja Prismoissa? Noin niinkun livenä? Maassa makaava resuinen miekkonen jätetään auttamatta, vaikka kaikilla kansalaisilla on siihen VELVOLLISUUS, mutta äideille viitsitään ja kehdataan sanoa asioita, jotka ei niin mitenkään kuulu kenellekään. Jos lapsi on vaarassa, puutu, jos äiti on hotellissa nukkumassa ja mukelo mummolassa, niin jestas, omat tenavas on siellä piloille menossa sillä aikaa, kun tänne kommenttia räpellät.
Ja heti kun mahdollista laitetaan lapsi päiväkotiin, että äiti voi päivisin viettää laatuaikaa…. Näinhän tämä nykyisin hyvin usein menee. Surullista!
Kirjoitat asiaa, mutta ihan pakko tarttua pieneen yksityiskohtaan: sun vauvat ei ole kilttejä (kiltti on termi henkilölle joka tahdonalaisesti tottelee tai tekee hyviä tekoja) vaan ehkä letkeä temperamenttisiä. Kun joitakin vauvoja määritellään kilteiksi, tullaan samalla ”ilmaisseeksi” että on myös tuhmia vauvoja (eli itkuisia kaiketi) ja se on kyllä todella väärin.
En yleensä ikinä kommentoi mihinkään, luen vain silmiä pyöritellen muiden juttuja. Mutta pakko ottaa esiin sellainenkin näkökulma, että kun teillä tosiaan vauvat ovat vielä niin pieniä, että syövät 3 tunnin välein, on se äärimmäisen kuluttavaa. Ja niitä on kaksi. Univelkaa kertyy varmasti tosi paljon
Vaikka vielä kaikki systeemit tuntuvatkin toimivan hyvin (hormonit myös vielä pitävät virkeänä), niin taatusti väsyttää ja onhan unen puute myös yksi eniten käytetty kidutuskeino, joten uni on äärimmäisen tärkeää. Ja toisekseen, teidän vauvat ovat vielä niin pieniä, että nyt he nimenomaan kelpuuttavat kenet vain (luotettavan ja tutun ihmisen siis) hoitamaan, viihdyttämään ja ruokkimaan itsensä, ja tästä tilaisuudesta kannattaa ottaa hyöty irti. Muutaman kuukauden päästä voi alkaa vierastus tai yhtäkkiä ei enää kelpaakaan kuin äidin syli ja rinta, eikä pullosta välttämättä suostuta juomaan. Se vasta kuluttavaa onkin, kun kukaan muu ei kelpaa tai voi hetkeksikään korvata äidin tai isän tehtävää. Sitten on paha lähteä enää lataamaan akkuja. 🤔 Pienet vauvat eivät tästä kärsi, eikä heille jää tästä mitään pahoja muistoja tai traumoja. Toistaiseksi heille tärkeintä on ravinto ja hoito, kaksoset saavat sitä turvaa ihan suunnattomasti myös toisistaan ja toistensa läheisyydestä. ❤️
Hyvä Karoliina! Ja terveisiä tuomitseville äiti-normittajille: kasvakaa aikuisiksi, tuollainen hysterisointi on tosi keskenkasvuista! Peace and love!
Ihana blogi!! Nyt Tampereella ja pakko käydä Sidosteen tehtaanmyymälässä, kun olen lukenut siitä blogistasi:)! Lapset ovat jo aikuisia, mutta on niin kiva lukea juttujasi, kiitos.
Uni on kyllä yksi tärkeimmistä asioista elämässä, sen on tullut taas huomaamaan tässä kolmatta lastani täysimettäessäni. Neljän kuukauden ajan joka yö toistuvat keskimäärin 6 tunnin unet 3-4 osassa aiheuttavat kyllä ehdottomasti kateutta kunnon yöunista ja ehkä se saa jonkun vastaavassa tilanteessa olevan äidin kirjoittamaan kärkkäitä kommentteja. Minusta on ihan loistavaa, jos joku toinen saa nukkua! Arvostan ehdottomasti myös rehellisyyttä, vaikka meillä toimitaankin eri lailla. Kiilvokuvablogeja on tylsä lukea.
Kommenttien 32 ja 33 kaltaista a) …ttuilua ja b) päiväkotivetäisyä tähän paikkaan en voi ymmärtää. Ihan varmaan saavat vauvat laadukasta hoitoa! On kertakaikkiaan niin,että kenenkään vauvanhoidon laatua ei pidä mennä arvostelemaan! Tässä minusta ylitettiin joku raja! Mielipiteitä siitä mitä tulee tehdä ja ei tule tehdä voi olla, mutta tämmöiset kommentit, ihan idioottimaista!
Ja miten päiväkoti tähän liittyy? Useimpien meistä on vaan lapsemme sinne vietävä jossain vaiheessa, katsokaas kun useimmat joutuu tekemään töitä eikä olemaan yhteiskunnan elätettävänä.
Tungenpa minäkin lusikkani tähän soppaan, vaikka tapanani ei ole yleensä kommentoida kenenkään bloggaajan tekstejä.
Olen opettaja, kuten sinäkin. Olen myös toiminut monena vuonna junnufutiksen parissa omien poikieni kautta. Näiden kautta olen kohdannut hyvin erilaisia perheitä, joiden taustat ovat myös hyvin moninaisia. Yhdellä perheellä saattaa tehdä todella tiukkaa saada (lukiolaisen) koulukirjat maksettua tai oman lapsen harrastusmaksut hoidettua ajallaan. Toisella lähin tukiverkosto saattaa olla satojen kilometrien päässä. Kolmannella ei välttämättä vanhempien tukiverkostoa ole, jos nämä ovat kuolleet tai kamppailevat alkoholi- tai mielenterveysongelmien kanssa. Uskon, että moni sinunkin blogisi lukija voi kamppailla vastaavien ongelmien parissa. Ja ymmärrän, että näille ihmisille voi olla kipeä paikka lukea saamistasi hemmotteluhoidoista ja hotelliöistä. Ja vaikka se ei olekaan hyväksyttävää, tällöin ihmisen paha olo purkautuu helposti sinuun ja esille vedetään Huono äiti -kortti, koska omia tunteita on vaikea käsitellä.
Elämme maailmassa, jossa kaikki pahoittavat mielensä jostain ja tuovat sen myös äänekkäästi ilmi. Siksipä, niin kuin itsekin totesit, kaikkia ei voi miellyttää. Mutta yritä sinäkin ymmärtää lukijakuntasi moninaisuutta. (Eikä tämä tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi kaikki ilkeämieliset kommentit hyväksyä.)
Aasinsiltana vielä tästä olen usein erilaisia blogeja luettuani miettinyt, voisivatko bloggaajat vielä enemmän arpoa/ lahjoittaa yhteistyökumppaneidensa kanssa lukijoille myös jonkun hemmottelupaketin, kynsihoidon tai hotelliyön. Joku sinunkin blogiasi lukeva väsynyt perheenäiti tai -isä varmasti tällaisesta ilahtuisi ikihyviksi. Joillekin pelkkä alennuskoodi kynsien laittoon ei vielä tarkoita, että siihen siltikään olisi varaa. Näkisin mieluusti myös eri bloggaajien yhdessä osallistuvan joihinkin hyväntekeväisyysjuttuihin tai matalan kynnyksen Pistetään hyvä kiertämään -tempauksiin, jotta blogit eivät olisi pelkästään hehkutusta siitä, mitä kyseinen bloggaaja on kullakin kertaa ilmaiseksi saanut.
Tosi hyvä näkökulma. Kiitos tästä 💕 arvontoja on aina silloin tällöin. Ne on mustakin ihania. Niiden kanssa vaan pitää ottaa huomioon Suomen arpajaislaki ja kuka maksaa siitä, joten se mutkistaa joskus tilannetta. Mutta arvottu on pipoja, mekkoja, lahjakortteja jne.
Toi hyväntekeväisyys ja hyvän tekeminen ovat aiheita, joita ei ole koskaan liikaa. Viime vuonna olin rakentamassa joulun alla isoa Hopen kamppista ja samoin Brother Christmasin kanssa vähäosaisten jouluateriaa. Olen ollut mukana SOS lapsikyläkamppiksessa ja lahjoittanut F:n vaatteita joka vuosi mun instagramin kautta niitä tarvitseville. Mutta paljon voi vielä varmasti enemmän tehdä 🙂 Meistä jokainen.
Se on pakko tuoda esille, että ”ilmaiset” asiat eivät vain ilmesty bloggaajille. (Hotelliyö oli aivan itse maksettu). Niiden eteen on tehty töitä. Jokainen voi koittaa ryhtyä bloggaajaksi ja katsoa, sateleeko seuraavalla viikolla ovista ja ikkunoista lahjoja ja rahaa. Bloggaaminen on työtä siinä missä mikä tahansa muukin: Jos siinä meinaa pärjätä, täytyy sen eteen tehdä töitä. Ja silti menestys on monen asian summa. Sille ei ole taetta. Minua aina hämmästyttää ajatus siitä, että tämä aspekti unohdetaan some-työläisten kohdalla joka ikinen kerta.
Ellin kommenttia ihmettelen vähän. Siis Karoliinan on tehnyt KAIKEN tuon työllä. Jokainen voi laittaa blogin pystyyn ja tehdä saman perässä. Voihan se olla että ei onnistu. Itse en ainakaan osaisi kirjoittaa niin mukaansatempaavasti kuin Karoliina😊
Lyhyesti vielä. ”There is no such thing as free dinner” -sanonta pitää varmasti tässäkin kohtaa paikkansa. Tiedostan kyllä, että bloggaaja on yrittäjä eikä lukijalle näyttäytyvät ”ilmaislahjat” ole ihan näin mustavalkoinen asia. Mutta sellaisena se usein tietämättömälle näyttäytyy.
Mutta ihanaa, jos näitä arvontoja ja muita lukijoiden hemmotteluja on välillä tulossa. Harmi, jos tästä on lainsäädännöllisesti tehty näin vaikeaa.
Mutta ihanaa talvea teidän poppoolle ja jaksamista vauva-arkeen! 💕
-Elli
Elliltä erittäin hyvä näkökulma! Paljon juurikin olen itse pohtinut näitä Karoliinan postauksia katsellessa ja lukiessa, että aika harva äiti pystyy samaistumaan tuohon elämään. Sanoit Karoliina olevasi erilainen äiti, ja sitä todellakin olet. Ei ole reilua että sinua arvostellaan asiattomasti, esim. ulkonäkökommentein tai leimaten huonoksi äidiksi. Sitä et varmasti ole. Silti sinun täytyy myös ymmärtää, että suurin osa pikkuvauvojen vanhemmista elää aika eri todellisuudessa, joko pakosta tai omana valintana, ja siksi haluavat esittää oman näkemyksensä asioihin. Paljon on myös eroa siinä, minkä kukin kokee jaksamista edesauttavaksi jutuksi… monelle se ei ole ripset ja kynnet. Vähän on sun instaa ja blogia selatessa sellainen olo kuin selaisi tuotekuvastoa joihin olet myynyt itsesi ja lapset malleiksi. Mutta sitä se somella tienaaminen kai sitten on…
Itse ajattelen kolmen lapsen äitinä että parisuhdeaika on myös sitä että pidetään huolta yhteisestä jälkikasvusta. Aikansa kutakin. Ei parisuhdetta voi irrottaa tästä kokonaisuudesta. Pitkille unille näytän kyllä peukkua!! Useimmille sekin valitettavasti on vaikea toteuttaa. Mun kukaan kolmesta ei oo huolinut pulloa ja imetys on vienyt käytännössä koko ajan ekat 3kk.
Elli peräänkuulutti Karoliinalta ymmärtämystä lukijakunnan moninaisuuteen. Nyt siis kävi niin kuin usein pitkissä blogikommenttiketjuissa olen huomannut käyvän, että kommentoijien joskus hiukan ahtaatkin kommentit siirtyvät lukijan mielessä jolkain merkillisellä tavalla bloggaajan ajatuksiksi ja tekstiksi. Luin oikein tarkasti blogitekstin uudelleen ja kuinkas ollakaan, missään kohdalla ei bloggaaja ilmaise toimivansa ”sillä oikealla tavalla ”. Hän nimenomaan korostaa että HÄN ajattelee ja toimii näin, mutta jokaisella perheellä on oma tapansa toimia monesta asiasta johtuen. Ja kaikki tavat ovat ihan oikeita. Ja että näkemykset joita hän esittää, ovat hänen henkilökohtaisia näkemyksiään, ei ns. totuuksia. Teksteissään hän nimenomaan osoittaa ymmärtävänsä lukijakunnan moninaisuutta ja tuo keskusteluun YHDEN NÄKÖKULMAN, omansa. Mielestäni keskustelun korkeaa tasoa –ja samalla kommentoijia – kuvaisi juuri kiihkoton näkökulmien esittäminen, ei eriävien näkökulmien tuomitseminen.
Kiitos kirjoituksesta ja voimia kaksosvauva arkeen. Kysyn, aiotko kirjoittaa vielä imettämisestä tai pulloruokinnasta erikseen postauksen?
Blogit alkavat jossain kohtaa aina olemaan enemmän yhteistyössä maininnan värittämiä, kuin sen oikean elämän. Kuten tällekin blogille on käynyt. Postaukset ovat viimeaikoina tosiaan keskittyneet muuhun kuin siihen ihan tavalliseen elämään, arkeen rutiineineen ja kuulumisineen. On varmasti helpompaa kertoa kampaajakäynnistä kuin siitä miten vauvojen kanssa menee.
Teet blogisi kanssa yhteistyötä ja rahaa, joten blogisi mainostaa asioita. Eihän siinä mitään, se on työtäsi. Monet äidit viettävät äitiyslomaa, edes hetken, sinä et ilmeisestikkään, sillä teet töitä koko ajan. Niinkuin kirjoitat, ”Bloggaaminen on työtä siinä missä mikä tahansa muukin.” Ehkäpä vähemmän töitä äitiyslomalla olisi enemmän tulevaisuudessa.
Kiitos näistä teksteistä näin taka-alan seuraajalta. Vaikkei tämä kommenttini täysin samanlaiseen hoitoon viemiseen liity, on koko äitiysloma ja äitiys juuri sellainen johon toivoisi ulkopuolisilta ymmärrystä. Oma äitini 80-luvun lopulla palasi töihin ollessani n. 3kk, ja minut laitettiin perhepäivähoitoon viitenä päivänä viikossa. Uraisäni oli kotona alun kaksi viikkoa. Nykypäivänä tätä ei melkein uskalla sanoa ääneen, sillä ajatus tuntuu olevan että kaikkien pitäisi olla kotona mahdollisimman pitkään. Itseäni kuitenkin pelottaa että vaikka perheen haluan, uskon olevani kovin äitini kaltainen.. Itse en koe kärsineeni tuosta järjestelystä, ja vanhempani olivat mukana lapsuudessani/nuoruudessani varsin hyvin. Pidätän toki oikeuden muuttaa mieltäni jos lapsia ikinä päätän hankkia – ehkä minusta kuoriutuukin kotiäiti, sitähän en voi varmasti tietää etukäteen. Silti nykymaailmassa tuo tuomitseminen ja muiden arvostelu pelottaa jo entuudeestaan, ja on jopa hieman vaikuttanut siihen että olen lykännyt lasten hankintaa. Toisaalta esimerkiksi muualla maailmassa äitiyslomat ovat kovinkin lyhyitä, ja tämä tuntuu unohtuvan Suomessa käydyssä keskustelussa. Parin viikon äitiyslomat ovat kuitenkin esim. Jenkeissä normi (tämän hyvyyttä/huonoutta en tässä kommentoi), mutta ei siellä kukaan epäile lapsen menevän pilalle ”joutuessaan” hoitoon pian syntymänsä jälkeen.
En ole aiemmin kommentoinut postauksiisi, mutta nyt kolahti! Kiitos kun kerrot avoimesti äitiydestäsi ja äitiyteen liittyvistä ajatuksista ♡ Toivoisin myös samanlaista avoimuutta joiltain kommentoijilta.
Luulen, että jo ennen somea ja blogimaailmaa on ollut äitien välistä ”tuomitsemista”, nykypäivänä siitä on vain tullut julkista. En itse juuri seuraile blogeja, tähän blogiin törmäsin sattumalta instan kautta. Ja yhtään sen enempää tuomitsematta, tavallaan ymmärrän, miksi me naisihmiset annamme palautetta melko suoraviivaisesti. Vaikka blogiin rehellisesti kirjoittaisikin ajatuksiaan tai valintojaan, ei kirjoittajan todellinen arki välttämättä avaudu lukijalle. Lukijoita kun on niin monenlaisia. Tulee myös mieleen, onko blogin kirjoittaminen tietynlaisen vertaistuen tarjoamista vai tarkoituksellista reaktioiden metsästystä. En siis tuomitse kumpaakaan.
Some asettaa monelle lukijalle paineita, vaikka kirjoittaja ei sitä tietoisesti tarkoitakaan; miksi minä en pääse nukkumaan hotelliin, onko minussa jokin vika kun en halua nukkumaan hotelliin. Ja äitiys on modernista nykyajasta huolimatta pohjimmiltaan melko alkukantainen tila, jolloin se kirvoittaa kärkkäitäkin sanoja tuntemattomien suusta, siihen kai on bloggaajan varauduttava.
Kahden (kohta kolmen) muksun äitinä ajattelen, että jokainen tehköön omat ratkaisunsa perhe-elämän, parisuhteen, lastenhoidon suhteen. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä käy toiselle. Eihän siinä sen kummemmasta ole kysymys. Mukavaa loppu vuotta teidän perheelle!