Kolmistaan

Kasista kasiin. 24h meidän kanssa.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

​​​​​​Vuorokausi meidän elämästä kuluneella viikolla meni näin:

Klo 20.00 Takana on koko perheen yhteinen vaunulenkki sysipiemässä marraskuussa. Isosisko on jo pedissä lukemassa. Pienet yöpuvussa ja ruokittu. Ollaan päätetty A:n kanssa tehdä iltatoimet ajoissa, jotta kaikki saa paljon unta.

20.08 pienet sänkyyn. Eivät kuitenkaan rauhoitu sinne. Milloin toinen itkee, milloin toinen. Puklua lentää kaaressa, vaihdetaan yhdet kakat. Mies tekee iltapalaksi meille hedelmäsalaatin, minä leivät. Välissä juoksennellaan antamassa tuttia.

20.23 menen isosiskon viereen makaamaan. En välitä nyt pienten ulinoista, vaan yritän antaa 6 minuuttia jakamatonta huomiota esikoiselle. Harjaan ja letitän F:n suihkusta märät hiukset. Makaamme kainaloikkain ja puhumme kivoja. Lopuksi ollaan ihan vaan hiljaa, silitellään, luetaan iltarukous ja annetaan paljon suukkoja.

20.42 mies menee omille iltatoimilleen ja minä pienten kanssa rauhoittelemaan heitä. Vielä ekoina viikkoina vauvat rauhoittuivat 20.00 aikaan, mutta nyt molempia pitää pitää rinnalla makaamassa, jotta mahavaivat helpottavat. Mahallaan nukutus veisi kipuja, ja niin päivällä tehdäänkin kun vauvojen unta voi itse valveilla valvoa. Yöllä ei kuitenkaan uskalla ja siksi vauvat myös rauhoittivat yöunille huonommin. Paitsi, jos saavat nukkua meidän päällä.

21.08 makaamme miehen kanssa vieretysten, molemmilla vauvat sylissä. Mies kehottaa minua unille, mutta en voi mennä, jos kuulen, että vauvat itkevät. Tai siis aina se vauva, joka jää ilman syliä.

21.58 rauha maassa. Raahaan peiton ja tyynyn sohvalle ja isken korvatulpat korviin. Sovitaan, että mies tulee herättämään minut vahdinvaihtoon ruokailun jälkeen, eli 1 maissa.

1.23 herään. Kauhistu, kuinka pitkään olen nukkunut, eikä mies ole vielä herättänyt. Löydän miehen ruokkimasta toista vauvaa sängyssä. Otan toisen vauvan vaipanvaihto ja ruokintaan. Mies kertoo, että on vähän heikko olo.

1.37 on jo varmaa, että miehelle on iskenyt joko vatsatauti tai ruokamyrkytys. Hän on harvoin kipeä, joten alan jo kehitellä päässäni teoriaa suuremmastakin sairauskohtauksesta. Minä jatkan lasten uudelleen nukuttelua.

2.49 mies on vihdoin päässyt myös takaisin petiin, eli sohvalle. Päätän sulkea myös itse silmät.

3.38 toinen vauvoista herää. Heti perään myös toinen. Likkojen ruokinta.

4.26 alan uudelleen unille. Tosin tytöt puhisevat ja örisevät niin, että nukahdan ehkä 30 minuutin päästä.

6.15 vauvat alkavat perusaamupuhinansa. Vaihdan vauvoja vuoron perään rintani päälle unille. Siihen rauhoittuvat aina. Tosin tällainen toinen joutuu aina odottamaan ja silloin hän usein parahtelee itkuun.

6.32 esikoken saapui sänkyyn. Ei kuulemma enää nukuta. Makaamme koko talon naisväki vieretysten. Tunnun olevan ainoa, joka haluaa vielä nukkua.

7.01 Esikoinen tekee aamutoimiaan. Syö, pukee, pesee hampaitaan. Teen hänelle letit ja lämmitän samalla vauvoille maitoa pulloihin. Vauvojen ruokintaa ja vaippojen vaihtoa. Mies on edelleen heikossa hapessa. Hän siirtyy sohvalta makuuhuoneeseen, kun me menemme olkkariin.

8.10 en yleensä nuku päiväunia, koska se vauvojen kanssa aika mahdotonta. Nyt väsyttää kauheasti, joten päätän yrittää. Todellisuus osoittaa, että ideani on huono. Vauvat parahtelevat vuorotellen ja rinnan päällä ”nukuttaminen” jatkuu. Lopulta toinen vauvoista puklaa kaulalleni niin, että maitoa valuu niskaan, paidalleni ja hiuksiini.

9.16 luovutan. Unen yrittämisen vaan väsyttää ja ärsyttää enemmän kuin ylös nouseminen väsyneenä. Aloitan perusaamutoimet. Keitän kahvin ja puuron. Alan siivota keittiötä ja olohuonetta. Otan kuivat pyykit pois koneesta ja alan pestä uutta koneellista. Yhdessä vaiheessa aina sytyttelin aamuisin kynttilät, nyt en enää uskalla. Pelkään, että lähden ulos ja jätän ne palamaan. En luota enää oikein havainnointikykyyni ja muistiini. Vauvat puhisevat unipesässä olkkarin lattialla. Väliruokin toista vauvaa. Hän rouhoittuu.

10.04 menen suihkuun. Samalla ei-ruokittu vauva alkaa itkeä. Päätän jättää tukan pesun, tänäkin aamuna, väliin. Kun saavun vauvojen luokse 3,5 minuuttia myöhemmin, katselee äsken itkenyt vauva isoilla silmillään lamppua. Ja pitää siskoaan kädestä kiinni. Väliruokin hänet. Saan puklut päälleni. Myös juuri pestylle kaulalleni.

10.17 alan tehdä tyttöjen aamupesuja. Lopulta ne vievät 45min, koska molemmat pitää pestä suihkun alla, väliin tulee kakat ja nenästä roiskuu maitoa, joka pitää imeä nenäimurilla pois. Alkaa heikottaa. Muistan, että puuro odottaa edelleen liedellä. Toinen vauvoista itkee pesässä. Lämmitän puuron toistamiseen, otan sen mukaan sohvalle ja nostan vauvan syliin. Syön toisella kädellä. Puuro tosin paloi pohjaan, koska samalla kun lämmitin sitä, unohdin sen liedelle iskiessäni toista koneellista pyykkiä koneeseen ja lämmittäessäni samalla vauvoille jo ”varsinaista päivämaitoa”.

10.50 seesteinen hetki. Toinen vauva nukkuu, toinen syö sylissä. Katson Netflixistä eilen kesken jäänyttä Holiday-elokuvaa. Syöjä tapittaa ihanilla silmillään koko ruokailun ajan minua. Puolet leffasta jää luonnollisesti tästä syystä näkemättä. Alkaa itkettää. Vauva on niin kaunis ja ihana.

11.20 ruokin toisen vauvan, mutta hän ei olekaan halukas syömään. Harmittaa, kun joinakin päivinä lasten yhteinen rytmi katkeaa. Ensin syötetty vauva kaipaa lisää syliä. Lasken huonosti syövän alas ja nostan toisen syliin.

12.00 mies herää. Voi vielä huonosti, mutta paremmin kuin yöllä. Hän yrittää tehdä kotitöitä. Pakotan hänet takaisin petiin.

12.15 vastaan viesteihin ja instan inboxiin. Täytän tiskikoneen ja pesen pulloja. Pääosin kuitenkin pidän vauvoja sylissä, koska se on ainoa paikka, jossa ovat tänään tyytyväisiä.

13.20 isosisko kavereineen saapuu meille. He tekevät välipalaa. Minä pikameikkaan ja  laitan tukan ponkkarille. En ehdi syödä lounasta. Nappaan palan kuivakakkua. Vaipotan vauvat ja syötän heille välipalaksi maitoa. Reissussa menee aikaa, enkä halua, että heräävät nälkään. Puen vauvoille ulkotamineet ja ängen heidät vaunukoppiin. Samalla juttelen isojen kanssa koulupäivästä, hoputan pakkaamaan harrastekassin ja raivaamaan voikkariainekset pois pöydiltä.

14.15 olemme koko sakki miestä lukuun ottamatta ovesta ulkona. Häntä ei voi ottaa mukaan, ettei tartuta muita. Marssimme koululle, jossa on isosiskon vanhempainvartti. Hissi on koulussa tietysti rikki. Minun tulee irrottaa vauvojen kopat vaunurungosta ja kantaa heidät kopissaan F:n luokkaan.

15.05 keskustelu ohi. Tulen ulos koulusta hyvillä mielin. F ja tämän ystävä suuntaavat harrastukseen, me vauvojen kanssa kotiin.

15.20 kotona. Toinen pienistä herää heti sisään kannettua. On nälkäinen, koska maitomäärä ennen koululle menoa oli pieni ja varsinainen ruoka-aika jo ohi. Olemme ”kahdestaan” . Hän on sylissä pusuteltavana. Sitten syötän hänet.

16.10 päätän syödä itse edellispäivän pastan jämiä. Yleensä syömme aina yhdessä, mutta nyt kun mies on kipeä ja lapsi poissa, päätän syödä yksin. Yleensä herätän lapset syömään yhtä aikaa, mutta nyt annan toisen vauvan nukkua. Heti kun saan ruuan eteeni, nukkuva vauva herää. Oma ruoka jää siihen. Ruokin sen sijaa herääneen vauvan.

16.50 otan vauvan olalle, avaan Netflixin ja syön kylmeentyneen ruuan. Juon Cokista, vaikkei pitäisi. Alan katsoa Diana-dokkaria. Koti on sotkuinen. Se ärsyttää, koska vasta eilen kävi siivoojaa. En kuitenkaan ole saanut vauvojen käytännössä sylistä koko päivänä, joten urotekoihin ei ole mahdollisuutta.

18.30 muistan miehen, joka makaa edelleen sairaana makuuhuoneessa. Hävettää, etten ole kertaakaan käynyt katsomassa häntä,tai edes tarjonnut juotavaa. Käyn viemässä hälle banaanin ja Cokista. Hän kysyy, mitä opettaja puhui F:stä ja minä kerron. Ollaan ylpeitä siitä, että meidän kasvatuspainotukset näkyy kouluarjessa (vaikka ei ihan aina kotosalla).

18.50 isosisko tulee kotiin. Koska perheemme kokki on pedissä, päätän antaa lapsen syödä lempiruokaansa, vaikka yleensä hän ei sitä saa aivan nollaisten ravintoarvojen vuoksi syödä. Kyseessä on spagetti parmesaanilla, oliiviöljyllä ja mustapippurilla. Ei ainoatakaan kasvista. Lapsi kokkaa ruuan kaiken kukkuraksi itse. Ja on hyvin tyytyväinen.

19.05 pienten iltapesuja, F:n suihkua, iltapalaa ja yhdessä oloa. Mies kömpii mukaan menoon. Alkaa siivota (jota en enää kiellä) ja pienten ruokkimista. Oikein tosi kiva hetki yhdessä, kun jokainen lapsi saa murkinaa ja on aikaa jutella porukalla. Tulee hyvä mieli meidän sakista.

19.30 mies syöttää minulle lusikalla iltapalarahkaa, koska en itse pysty syömään pitäessäni molempia vauvoja sylissä..

19.55 isosisko on pedissä lukemassa. Nostan A-vauvan syliini luullen, että hän on B-vauva. Tokaisen: ”no onpas susta tullut A-vauvan näköinen”. Vilkaisen lasta uudelleen, sitten miestä ja repeämme nauruun, josta ei ole tulla loppua. ”Johtuuko ehkä siitä, että hän ON A-vauva?”. Sellaista se on tämä aivosumu välillä.

-Karoliina​​​​​​-

 

Lue myös

X