kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 24.11.2019

Kasista kasiin. 24h meidän kanssa.

Teksti
Karoliina Pentikäinen
35 kommenttia

​​​​​​Vuorokausi meidän elämästä kuluneella viikolla meni näin:

Klo 20.00 Takana on koko perheen yhteinen vaunulenkki sysipiemässä marraskuussa. Isosisko on jo pedissä lukemassa. Pienet yöpuvussa ja ruokittu. Ollaan päätetty A:n kanssa tehdä iltatoimet ajoissa, jotta kaikki saa paljon unta.

20.08 pienet sänkyyn. Eivät kuitenkaan rauhoitu sinne. Milloin toinen itkee, milloin toinen. Puklua lentää kaaressa, vaihdetaan yhdet kakat. Mies tekee iltapalaksi meille hedelmäsalaatin, minä leivät. Välissä juoksennellaan antamassa tuttia.

20.23 menen isosiskon viereen makaamaan. En välitä nyt pienten ulinoista, vaan yritän antaa 6 minuuttia jakamatonta huomiota esikoiselle. Harjaan ja letitän F:n suihkusta märät hiukset. Makaamme kainaloikkain ja puhumme kivoja. Lopuksi ollaan ihan vaan hiljaa, silitellään, luetaan iltarukous ja annetaan paljon suukkoja.

20.42 mies menee omille iltatoimilleen ja minä pienten kanssa rauhoittelemaan heitä. Vielä ekoina viikkoina vauvat rauhoittuivat 20.00 aikaan, mutta nyt molempia pitää pitää rinnalla makaamassa, jotta mahavaivat helpottavat. Mahallaan nukutus veisi kipuja, ja niin päivällä tehdäänkin kun vauvojen unta voi itse valveilla valvoa. Yöllä ei kuitenkaan uskalla ja siksi vauvat myös rauhoittivat yöunille huonommin. Paitsi, jos saavat nukkua meidän päällä.

21.08 makaamme miehen kanssa vieretysten, molemmilla vauvat sylissä. Mies kehottaa minua unille, mutta en voi mennä, jos kuulen, että vauvat itkevät. Tai siis aina se vauva, joka jää ilman syliä.

21.58 rauha maassa. Raahaan peiton ja tyynyn sohvalle ja isken korvatulpat korviin. Sovitaan, että mies tulee herättämään minut vahdinvaihtoon ruokailun jälkeen, eli 1 maissa.

1.23 herään. Kauhistu, kuinka pitkään olen nukkunut, eikä mies ole vielä herättänyt. Löydän miehen ruokkimasta toista vauvaa sängyssä. Otan toisen vauvan vaipanvaihto ja ruokintaan. Mies kertoo, että on vähän heikko olo.

1.37 on jo varmaa, että miehelle on iskenyt joko vatsatauti tai ruokamyrkytys. Hän on harvoin kipeä, joten alan jo kehitellä päässäni teoriaa suuremmastakin sairauskohtauksesta. Minä jatkan lasten uudelleen nukuttelua.

2.49 mies on vihdoin päässyt myös takaisin petiin, eli sohvalle. Päätän sulkea myös itse silmät.

3.38 toinen vauvoista herää. Heti perään myös toinen. Likkojen ruokinta.

4.26 alan uudelleen unille. Tosin tytöt puhisevat ja örisevät niin, että nukahdan ehkä 30 minuutin päästä.

6.15 vauvat alkavat perusaamupuhinansa. Vaihdan vauvoja vuoron perään rintani päälle unille. Siihen rauhoittuvat aina. Tosin tällainen toinen joutuu aina odottamaan ja silloin hän usein parahtelee itkuun.

6.32 esikoken saapui sänkyyn. Ei kuulemma enää nukuta. Makaamme koko talon naisväki vieretysten. Tunnun olevan ainoa, joka haluaa vielä nukkua.

7.01 Esikoinen tekee aamutoimiaan. Syö, pukee, pesee hampaitaan. Teen hänelle letit ja lämmitän samalla vauvoille maitoa pulloihin. Vauvojen ruokintaa ja vaippojen vaihtoa. Mies on edelleen heikossa hapessa. Hän siirtyy sohvalta makuuhuoneeseen, kun me menemme olkkariin.

8.10 en yleensä nuku päiväunia, koska se vauvojen kanssa aika mahdotonta. Nyt väsyttää kauheasti, joten päätän yrittää. Todellisuus osoittaa, että ideani on huono. Vauvat parahtelevat vuorotellen ja rinnan päällä ”nukuttaminen” jatkuu. Lopulta toinen vauvoista puklaa kaulalleni niin, että maitoa valuu niskaan, paidalleni ja hiuksiini.

9.16 luovutan. Unen yrittämisen vaan väsyttää ja ärsyttää enemmän kuin ylös nouseminen väsyneenä. Aloitan perusaamutoimet. Keitän kahvin ja puuron. Alan siivota keittiötä ja olohuonetta. Otan kuivat pyykit pois koneesta ja alan pestä uutta koneellista. Yhdessä vaiheessa aina sytyttelin aamuisin kynttilät, nyt en enää uskalla. Pelkään, että lähden ulos ja jätän ne palamaan. En luota enää oikein havainnointikykyyni ja muistiini. Vauvat puhisevat unipesässä olkkarin lattialla. Väliruokin toista vauvaa. Hän rouhoittuu.

10.04 menen suihkuun. Samalla ei-ruokittu vauva alkaa itkeä. Päätän jättää tukan pesun, tänäkin aamuna, väliin. Kun saavun vauvojen luokse 3,5 minuuttia myöhemmin, katselee äsken itkenyt vauva isoilla silmillään lamppua. Ja pitää siskoaan kädestä kiinni. Väliruokin hänet. Saan puklut päälleni. Myös juuri pestylle kaulalleni.

10.17 alan tehdä tyttöjen aamupesuja. Lopulta ne vievät 45min, koska molemmat pitää pestä suihkun alla, väliin tulee kakat ja nenästä roiskuu maitoa, joka pitää imeä nenäimurilla pois. Alkaa heikottaa. Muistan, että puuro odottaa edelleen liedellä. Toinen vauvoista itkee pesässä. Lämmitän puuron toistamiseen, otan sen mukaan sohvalle ja nostan vauvan syliin. Syön toisella kädellä. Puuro tosin paloi pohjaan, koska samalla kun lämmitin sitä, unohdin sen liedelle iskiessäni toista koneellista pyykkiä koneeseen ja lämmittäessäni samalla vauvoille jo ”varsinaista päivämaitoa”.

10.50 seesteinen hetki. Toinen vauva nukkuu, toinen syö sylissä. Katson Netflixistä eilen kesken jäänyttä Holiday-elokuvaa. Syöjä tapittaa ihanilla silmillään koko ruokailun ajan minua. Puolet leffasta jää luonnollisesti tästä syystä näkemättä. Alkaa itkettää. Vauva on niin kaunis ja ihana.

11.20 ruokin toisen vauvan, mutta hän ei olekaan halukas syömään. Harmittaa, kun joinakin päivinä lasten yhteinen rytmi katkeaa. Ensin syötetty vauva kaipaa lisää syliä. Lasken huonosti syövän alas ja nostan toisen syliin.

12.00 mies herää. Voi vielä huonosti, mutta paremmin kuin yöllä. Hän yrittää tehdä kotitöitä. Pakotan hänet takaisin petiin.

12.15 vastaan viesteihin ja instan inboxiin. Täytän tiskikoneen ja pesen pulloja. Pääosin kuitenkin pidän vauvoja sylissä, koska se on ainoa paikka, jossa ovat tänään tyytyväisiä.

13.20 isosisko kavereineen saapuu meille. He tekevät välipalaa. Minä pikameikkaan ja  laitan tukan ponkkarille. En ehdi syödä lounasta. Nappaan palan kuivakakkua. Vaipotan vauvat ja syötän heille välipalaksi maitoa. Reissussa menee aikaa, enkä halua, että heräävät nälkään. Puen vauvoille ulkotamineet ja ängen heidät vaunukoppiin. Samalla juttelen isojen kanssa koulupäivästä, hoputan pakkaamaan harrastekassin ja raivaamaan voikkariainekset pois pöydiltä.

14.15 olemme koko sakki miestä lukuun ottamatta ovesta ulkona. Häntä ei voi ottaa mukaan, ettei tartuta muita. Marssimme koululle, jossa on isosiskon vanhempainvartti. Hissi on koulussa tietysti rikki. Minun tulee irrottaa vauvojen kopat vaunurungosta ja kantaa heidät kopissaan F:n luokkaan.

15.05 keskustelu ohi. Tulen ulos koulusta hyvillä mielin. F ja tämän ystävä suuntaavat harrastukseen, me vauvojen kanssa kotiin.

15.20 kotona. Toinen pienistä herää heti sisään kannettua. On nälkäinen, koska maitomäärä ennen koululle menoa oli pieni ja varsinainen ruoka-aika jo ohi. Olemme ”kahdestaan” . Hän on sylissä pusuteltavana. Sitten syötän hänet.

16.10 päätän syödä itse edellispäivän pastan jämiä. Yleensä syömme aina yhdessä, mutta nyt kun mies on kipeä ja lapsi poissa, päätän syödä yksin. Yleensä herätän lapset syömään yhtä aikaa, mutta nyt annan toisen vauvan nukkua. Heti kun saan ruuan eteeni, nukkuva vauva herää. Oma ruoka jää siihen. Ruokin sen sijaa herääneen vauvan.

16.50 otan vauvan olalle, avaan Netflixin ja syön kylmeentyneen ruuan. Juon Cokista, vaikkei pitäisi. Alan katsoa Diana-dokkaria. Koti on sotkuinen. Se ärsyttää, koska vasta eilen kävi siivoojaa. En kuitenkaan ole saanut vauvojen käytännössä sylistä koko päivänä, joten urotekoihin ei ole mahdollisuutta.

18.30 muistan miehen, joka makaa edelleen sairaana makuuhuoneessa. Hävettää, etten ole kertaakaan käynyt katsomassa häntä,tai edes tarjonnut juotavaa. Käyn viemässä hälle banaanin ja Cokista. Hän kysyy, mitä opettaja puhui F:stä ja minä kerron. Ollaan ylpeitä siitä, että meidän kasvatuspainotukset näkyy kouluarjessa (vaikka ei ihan aina kotosalla).

18.50 isosisko tulee kotiin. Koska perheemme kokki on pedissä, päätän antaa lapsen syödä lempiruokaansa, vaikka yleensä hän ei sitä saa aivan nollaisten ravintoarvojen vuoksi syödä. Kyseessä on spagetti parmesaanilla, oliiviöljyllä ja mustapippurilla. Ei ainoatakaan kasvista. Lapsi kokkaa ruuan kaiken kukkuraksi itse. Ja on hyvin tyytyväinen.

19.05 pienten iltapesuja, F:n suihkua, iltapalaa ja yhdessä oloa. Mies kömpii mukaan menoon. Alkaa siivota (jota en enää kiellä) ja pienten ruokkimista. Oikein tosi kiva hetki yhdessä, kun jokainen lapsi saa murkinaa ja on aikaa jutella porukalla. Tulee hyvä mieli meidän sakista.

19.30 mies syöttää minulle lusikalla iltapalarahkaa, koska en itse pysty syömään pitäessäni molempia vauvoja sylissä..

19.55 isosisko on pedissä lukemassa. Nostan A-vauvan syliini luullen, että hän on B-vauva. Tokaisen: ”no onpas susta tullut A-vauvan näköinen”. Vilkaisen lasta uudelleen, sitten miestä ja repeämme nauruun, josta ei ole tulla loppua. ”Johtuuko ehkä siitä, että hän ON A-vauva?”. Sellaista se on tämä aivosumu välillä.

-Karoliina​​​​​​-

 

Kommentit (35)

Nyt oli arjenmakuinen ja mukava teksti. Tätä me kaipaamme, tavallista arkea. Ei mitään luksusta. Elämä on tuota. Myös yhden koliikkivauvan ja allergisen taaperon kanssa. Minä jätän suosiolla meikkaamiset ja Netflixitkin väliin. Niiden aika on sitten myöhemmin.

Jotenkin tutunkuuloinen teksti, vaikkei meillä kaksosia olekaan. Ainoastaan monta pientä lasta ja (ainoastaan sylissä viihtyvä, ns. vaativa) vauva 🙂 Olen aina ajatellut, että kaikesta tästä selviää kunhan läheiset pysyisivät terveenä eivätkä sairastuisi kovin vakavasti.

Hei, kovasti tuntuvat puklailevan. Onko teillä tapana röyhtäyttää ruokailun jälkeen. Muistan vaan, kun lapsenlapseni olivat vauvoja muutama vuosi sitten, niin ei tyttärelläni ollut tapana röytäytellä lainkaan. Ennen sitä pidettiin niin tärkeänä ja todellakin taputeltiin lasta huolella olkapäällä. Joka ruokailun jälkeen. Se auttoi pukluihin . Välillä röyhtäytettiin kerran jopa syötön välissä, jos vaikutti, että imeminen oli kovin ahmivaa. Myös vatsaan auttoi.Vie tietysti enemmän aikaa, mutta mielestäni kannatti.
Mukavia päiviä teille.

Aivan ihana teksti! Kuten joku sanoi tuossa aiemmin, aivan hengästyttämään rupeaa kun lukee tuota menoa. Itsellä ensimmäisen odotus puolivälissä, ja ihana lukea myös tämmöisiä tekstejä, koska etenkin (vielä) lapsettomana kahden aikuisen taloudessa ei ole kokemusta ja tietoa siitä ihan oikeasta vauva-arjesta. Tsemppiä!

Ihana teksti arkesta kaikkine kaaoksineen =) Tuota se oli, unohtuneita ruokia ja kylmentyneitä kahveja =) Voimia arkeen!

Mahtavaa! Kuulostaa ihan normipäivältä myös yhden vauvan perheessä :D. Ainakin rintaruokkiessa pystyy muuten itsekin syömään samalla. Suosittelen varaamaan pientä naposteltavaa syöttöhetkiin, esim pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja muuta mitä voi kaataa vaan suoraan pussista kippoon. Ja imettäessä pystyy kyllä voileivänkin tekemään, paitsi juuston leikkaaminen on hankalaa yhdellä kädellä :D. On ihan ok välillä myös itse vaikkapa syödä samalla kun syöttää vauvaa. Tsemppiä arkeen, kyllä ne parhaat keinot vielä löytyy!

Yhdyn ekaan kommenttiin, ihanan elämänmakusta! Tällasta on kivempi henk koht lukea koska tähän vauva-arkeen on helpompi samaistua 🙂 tuli ihan hiki ku luki teidän menoa, hommaa riittää! Eiköhän ne yötki siitä rauhotu, olis kiva lukea samanlainen postaus esim puolen vuoden ikästen vauvojen kanssa 😀 tsemppiä ja jaksamista!

Mä järkytyin että F:n kaveri tuli teille, vaikka mies sairaana 😀 ja tämä ei ole ollenkaan negailua ja arvostelua muita kohtaan, vaan oma henk.koht. suuri pelon aiheeni.

Jotenkin helpottavaa nähdä tavallista arkea, jossa joku voi olla sairaana ja minun tavoin muut eivät katoa karkuun, elä kloritepullon ja kumihanskojen kanssa ja vielä kaverinkin uskalsi päästä sisään.

Mulla on vielä matkaa tuohon normaalimpaan ajattelutapaan, mutta koko sydämestäni (ja jopa terapian käyneenä) toivon että joskus siihen vielä pystyisin.

Herkistyin kyyneliin asti, niin onnelliseksi tulin isosiskon kanssa vietetystä yhteisestä iltahetkestä.

Tsemppiä! ❤️ Vaikutat kaiken lukemani perusteella hirmuisen hyvältä äidiltä!

Oletko kokeillut kantaa vauvoja kantoliinassa?

Onko teillä minkäänlaista kantovälinettä käytössä? Itse ainakin sain paljon helpotusta kun Nosti vauvan rintareppuun, jäi kädet vapaaksi. Vaikka ei ollut kuin yksi vauva 🙂

Tsemppiä teille arkeen, kuulostaa aika rankalta!

Vierailija kirjoitti:
Nyt oli arjenmakuinen ja mukava teksti. Tätä me kaipaamme, tavallista arkea. Ei mitään luksusta. Elämä on tuota. Myös yhden koliikkivauvan ja allergisen taaperon kanssa. Minä jätän suosiolla meikkaamiset ja Netflixitkin väliin. Niiden aika on sitten myöhemmin.

Anteeksi, mutta repesin aivan täysin tuolle ylevälle ”minä jätän meikkaamiset ja netflixitkin väliin. Niiden aika on myöhemmin” Aaah, miten mainion erinomainen äiti varmasti oletkaan kun tuollaisetkin ”turhuudet” on arjestasi karsittu 😀

Kiitos tästä, lähes pelasti tämän illan. Nyt taidan pestä omat meikit kasvoilta ja katsoa hiukan netflixia. Sen aika on nyt.

Hei, tuli mieleeni että oletteko kokeilleet esim. Vyöhyketerapiaa vauvojen kanssa? Voisi olla apua vatsavaivoihin 🙂

Ja kun tätä on jatkunut esimerkiksi kuukauden, ei liene kohtuuton toive saada nukkua yhden yön katkeamattomat yöunet!
Värikästä elämää, kirjoituksestasi välittyy lämpö ja rakkaus :)♡

Huh, miten hektistä elämään. Lähetän tuhannesti voimia ja olen niin vihainen kaikille jeesustelijoille. Muistakaa jatkossakin pyytää apuja. Älä vaan yhtään syyllisty tyhmistä kommenteista. Voi että. Hienosti te vedätte.

Ihana postaus, onnellisuus ja tyytyväisyys elämään paistaa tekstin läpi. Paljon voimia ja tsemppiä tähän pikkuvauva-aikaan sekä kaikkea hyvää koko perheelle!

Muistan itsekin ajan 20 vuoden takaa. Katsoin ikkunasta kaihoisasti, kun toiset äidit olivat aamupäivällä hiekkalaatikolla lapsineen. Itse en kerennyt yöpukua riisumaan ennen puoltapäivää! Mies oli toisella paikkakunnalla töissä, ja vauva huusi yöt koliikkiaan. Suihkussa käydessä vauva istui sitterissä vieressä!

Huhhuh, vauvakuume laantui kun tämän luki. Tuli niin elävästi mieleen vauva-aika ensimmäisen lapsen kanssa, jolla oli koliikkia.
Voimia arkeen teille, pitäkää huoli itsestänne että jaksatte huolehtia pienistä❤️

Joopa joo. Arjen sujuvuus ja jaksaminen siinä arjessa on tärkeintä! Minä kun aikoinani valvoin kaksosieni kanssa, niin laitoin lähes joka aamu ripsiin ripsarit ihan itseni vuoksi, vaikka ei oltas lähdettyään mihinkään. Päivä lähti paremmin käyntiin ja itselle tuli siitä pirteämpi olo. Kaikki keinot sallittakoot teille ihanille äideille!

Ja sitten ne saat kuraa niskaan, kun kävitre yhden yön keräilemässä voimia. Se toinen vaihtoehto olis paahtaa voimattomana, mistä sit mahdollisesti seurais totaalinen uupumus ja muut mukavat. Ja sitten saatais lisää arvosteltavaa, kun teki lapsia eikö edes jaksa niitä hoitaa. Hohhoijaa! Itse oon päässyt hävettävän helpolla vauva-ajan, ja välillä omassakin mielessä käy nämä ”täydellisten äitien ajatukset”. Sitten luen jonkun tällaisen rehellisen tekstin ja mietin, että hitto, voi kun kaikilla olis sellanen turvaverkko, joka tukis myös niitä vanhempien voimavaroja ❤️

”Nyt oli arjenmakuinen ja mukava teksti. Tätä me kaipaamme, tavallista arkea. Ei mitään luksusta.”

Sinulle tämän kirjoittaja sanoisin, että älä puhu muiden puolesta. Tavalliseen arkeen kuuluu jos ei niin luksus, mukava vaihtelu kuitenkin. Tunnut kärjistävän täällä asian kuin asian.

Olisi kiva kuulla mitkä kaikista vauvatarvikkeista on olleet tarpeellisia mitä esittelit ennen vauvojen syntymää? Tuntui että sulla oli kaikea tarviketta paljon blogin kautta?  Oletteko käyttäneet esim ammetta? Onko rintapumppu ollut hyvä?

Sinähän tässä dissaat muita, mikä ei teille sovi tai mitä et ymmärrä, niin joku toinen voi toimia juurikin toisin. 18 vuotta sitten vellejä annettiin jo reilun 3 kk ikäiselle ja varsinkin juuri illalla ennen nukkumaanmenoa, – näin ollen nukkumisaika venyi ja vauvat saivat vatsansa täyteen, koska minun rintamaito ei sitten riittänyt enää siinä vaiheessa molemmille. Meillä toimi ainakin, oli sitten köyhempää ravintoa tai ei, mutta nukkuivat pidempiä jaksoja ja kasvoivat kyllä hyvin. Puuroon siirryimme kyllä, kun vauvat olivat isompia. Eli juurikin näin, kukin tehköön parhaaksi näkemällään tavalla jotta arjesta selviää😊ja tietysti ajat ovat muuttuneet, 18 vuotta sitten nimenomaan neuvolassa ohjeistettiin siirtymään mahd. pian velliin iltaisin, jos vauva/vauvat heräsi jatkuvasti syömään yöllä.

” Edelliseen kommenttiin vastatakseni; -taas tulee tämä vähättely ja superäitiys täällä, todella hienoa sinulle, että teet lapsellesi vellit itse. ”

Ei ollut mitään superäitiyttä. Kunhan kerroin, miten meillä nämä asiat menee. Tätähän Karoliinakin painottaa – kerrotaan omasta mutta ei dissata muita. En sanonut että teen vellit itse. Meillä ei syödä vellejä enkä niiden tarkoitusta ylipäätään ymmärrä. Ravintoarvot on olemattomat. Hyvä iltapala ja rintamaitoa päälle <3

Siis niin hyvä kirjoitus, huumorilla höystettynä! Hah, 18 vuotta sitten meillä meni noin, kaksoset siis jo täysi-ikäiset. Te, ketkä siellä nyt viisastelitte aikaisempaan blogin kirjoitukseen, kun lähtivät hotelliin nukkumaan,  niin laskekaas ihan huviksenne, montako tuntia tulee vanhemmille unta yössä ja sekin tulee PÄTKISSÄ! Ja tämä toistuu joka ikinen yö, ja kun tulee flunssat kehiin, niin sillon pakka menee täysin sekaisin!

Meillä meni puoli vuotta noin, välillä ei nukuttu ollenkaan, välillä 2 tuntia, viisi tuntia yössä oli luksusta, sitäkään ei tietenkään pötköön nukuttu! Minulla on vielä kalenteri tallessa, johon olen kirjoittanut puolen vuoden kohdalle: jippii, nukuin 7 h pötköön 🙂

Ja kun kaikki luulee, että kaksi vauvaa syötetään peräjälkeen ja he tyytyväisinä nukahtavat omiin sänkyihinsä, höhö höpö! Ehkä joudutaan vaihtamaan vaippa, kaksikin ja ehkä juurikin röyhtäytetään KAKSI vauvaa.. meillä oli toinen koliikki ja toinen puklaili. Joskus kun sait vauvat vihdoin ja viimein unten maille, katsoit kelloa, että kahden tunnin väästä taas sama rumba, joskus sait tuntia ennen itse unen päästä kiinni. 

Kun tuli se puolivuotis aika, niin vauvojen unet pitkitty ja päästiin yösyötöistä eroon, kiitos velliruuan! Sitä haettiin ääsmarketista viikon satsi kerralla ja siitäkin minä koin huonoa omaatuntoa, kun yksi arvosteli minua, että et tee velliä itse!?? Kun yritin miehelle sanoa, että tehdään vellit itse, hän onneksi oli jääräpäinen ja sanoi, että kyllä valmisvellillä mennään ja se ketä arvostelee, sano hänelle, että tervetuloa katsomaan meidän tuplavauvaarkea:)

Rankkuudesta huolimatta, yrittäkää nauttia ajastanne väsymyksestänne huolimatta ja älkää pahoittako mieltänne, jos joku arvostelee teitä, miten teidän pitää menetellä. Meille sanottiin suoraan neuvolassa, että menkää siitä mistä aita on matalin, tärkeintä on että vauvat kasvavat ja TE VANHEMPINA JAKSATTE! Tsemppiä!

Alkoi jotenkin naurattaa, kun niin tutun kuuloista 🙂 meillä nyt 7kk kaksoset enkä muista mitään ensimmäisistä kuukausista. Mutta tuollaista se taisi olla, kaikessa ihanuudessaan ja univajeessa. Tsemppiä hurjasti sinne ensimmäisiin kuukausiin teidän suloiselle perheelle ❤️ Kyllä se siitä helpottaa, vaikkei siltä tunnukaan.

Edelliseen kommenttiin vastatakseni; -taas tulee tämä vähättely ja superäitiys täällä, todella hienoa sinulle, että teet lapsellesi vellit itse. Minä olin kyllä todella väsynyt sillon puolen vuoden valvomisen jälkeen, että en olisi jaksanut enkä häpeä sitä myöntää. Kun vihdoin vauvat alkoivat nukkua, kyllä minä menin siitä, mistä aita oli matalin. En koe, että kaksosäitiys olisi mikään uroteko, mutta ei se kyllä mene niin, että kaksi menee samalla kuin yksi. Ja kyllä, oli se hieno hetki aamulla, kun olin nukkunut 7 h putkeen, kun oli myös niitä täysin nukkumattomia öitä myös vietetty.

”Mä järkytyin että F:n kaveri tuli teille, vaikka mies sairaana 😀 ja tämä ei ole ollenkaan negailua ja arvostelua muita kohtaan, vaan oma henk.koht. suuri pelon aiheeni.”
Minä myös kiinnitin huomioni tuohon. Mutta olen kai samanlainen pelkuri: en missään nimessä haluaisi oman lapseni olevan ehdoin tahdoin tautivaarassa.
Mutta ehkä tästä on esimerkiksi viestitelty vierailijan vanhempien kanssa ja se on ollut heille ok.

Vanhemmalle ilmoitettiin asiasta klo 7 aikaan aamulla. Koki, että lapsi voi tulla kylään.

Niin kyllä sanoisin näin, että töissä olisin päässyt helpommalla kuin pienten kaksosten kanssa kotona. Mieheni aina sanoi, että töihin pääsi itkua karkuun, minä kuuntelin itkua 24 h, siihenkin väsyi, todella. Kyllä kahden itku kuorossa ja erikseen on aikamoista!

” Minulla on vielä kalenteri tallessa, johon olen kirjoittanut puolen vuoden kohdalle: jippii, nukuin 7 h pötköön :)”

Täähän on siis aivan todella hyvä saldo. Vaikka olisi vain yksi vauva! Itsellä on vain yksi 10 kk eikä tuollaisista unista vielä voi kuin haaveilla. Ei tosin harrasteta mitään kaupan vellejä tai korvikkeita.

Ai kauheeta. 😳🙈 tosi paljon jaksamista ja tsemppiä! ♥️

Ihan kuulostaa vauva-arjelta, vaikka ollsi vain yksi vauva! Minä harrastan yhdellä kädellä lämmitettäviä ja syötäviä juttuja. Puuron keittäminen kattilassa ei todellakaan ole vaihtoehto 😀 Sullahan on todella hyvä tuo illan / alkuyön unipätkä! Siitä oon kade. Onneksi on hyvinvointivaltion äitiysloma! Jossain muussa maassa olisit lisäksi töissä.

Hui, tsemppiä! Itselläni vain yksi vauva, mutta alku oli raskasta kun pulautteli, ähisi puhisi, itkeskeli koko ajan. Jouduin monta kertaa yössä suihkauttaa nenään keittosuolasuihkeet ja imeä, muuten ei rauhoittunut.. lopulta nukkui parhaiten vaununkopassa yön makuuhuonessa yksin, minä siirryin olohuoneen sohvalle ja menin makkariin vasta kun kunnolla oli herännyt syömään.. (alkoi usein heräillä 30 min ennen varsinaista heräämistä ähisemällä jne, jolloin itse tietenkin valvoin ja odotin että herääkö se vai ei 😃). Mutta lopulta tuo vauvan nukkuminen eri huoneessa auttoi kaikkien unta, on nukkunut nyt siitä lähtien yksin jo yli puoli vuotta. Kukaan ei enää heräile toisten ähinöihin. Lisäksi imuongelmien takia sai ilmaa mahaansa, eli kun se korjaatui, myös vatsavaivat varmaan helpotti, vaikka vaikea nuista vauvoista aina sanoa mikä millonkin oikeasti auttoi!

Vastaa käyttäjälle Salla Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X