Kolmistaan

Vaatekaapin välipäivitys synnytyksen jälkeen

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mä olen nyt tilassa – kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen – että monet äitiysvaatteista ovat jo liian isoja, mutta omat vaatteet eivät mahdu vielä päälle. Varsinkaan housut.

Periaatteessa voisin vedellä menemään niillä samoilla parilla tunikalla ja miehen paidalla, joilla elin raskausajankin, ja toki raskaushousuja voi pitää lökömallin pöksyinä, mutta suoraan sanottuna nuo vaatteet tökkivät jo aikalailla. Olisi nimittäin ihana edetä pukeutumisessa pienin askelin kohti omaa tyyliä aivan kun kroppakin alkaa hiippailla kohti uusia (toivottavasti alkuperäisiä) muotoja.

Mä laitoin raskausaikana pari varastolaatikollista vaatteita varastoon, koska tuntui hölmölle pitää kaapissa liian pieniä vaatteita. Nyt aloin tällä viikolla pikkuhiljaa tehdä vaatteiden hivutusta kaappiin takaisin. Siis niiden, jotka tällä hetkellä mahtuvat päälle. Tosin tällä hetkellä mennään ns. käytäntö edellä. Koska vietän kuitenkin 99% ajasta hyvin arkisesti, iskin suosiolla kauneimmat mekot ja paljettijakut vielä sivuun. Ja esille laitoin niitä huppareita ja tunikoita, jotka sopivat puolestaan niiden muutaman housuparin kanssa, jota kierrätän päivästä toiseen ylläni.

Huomasin samalla, että näin vaatekaappi toimii tosi hyvin. Mä rakastan mekkoja ja kimalletta, mutta nyt kun niitä harvoin tarvitsee, on ihanaa, ettei ne tuki kaappia. Esillä on vaan vaatteet, jotka toimivat parhaiten vauvojen kanssa.

Kaikille juuri synnyttäneille, saman vaateongelman kanssa painiville, muuten täydellinen housuvinkki. Pieceksen leggarit sopii ainakin itselleni tähän höllymahaan täydellisesti! Housut on napakat, korkevyötäröiset, paksua kangasta olevat ”talvileggarit”, joissa on tarpeeksi tiukka peppu-, reisi- ja nilkkaosuus, mutta kuitenkin tarpeeksi tilaa vatsan kohdalla. Ostin ensin M:t, mutta ne olivat liian isot. Leggarit on siis isoa kokoa, koska M on tällä hetkellä mun normaali  vaatekoko. Kävin hamstraamassa aamulla kahdet S:t ja säästän M:t ulkoilukäyttöön niin, että voin pukea niiden alle villakalsarit. Veikkaan nimittäin, että asuin näissä housuissa koko äitiyslomani. Toivotaan, että pökät eivät nyppyynny, ja kestävät myös kuivausrummun.  Vielä kun löytäisin ne täydelliset villahousut, olisi talvipöksytilanne loistava.

Lopuksi tällainen huomio. Ihmettelin ennen, miksi äideille tehdään aina tunikamekkoja ja leggareita, olipa kyse mistä tahansa äiti-lapsivaatemerkistä. Nyt tiedän miksi! Nuo vaatteet ei purista, sopivat alati muuttuvaan kroppaan ja kaiken lisäksi ne on helppo huoltaa, koska vaatteet on pestävä joka päivä puklutahrojen vuoksi. Olen nyt siis virallisesti leggari-tunikamamma.

-Karoliina-

 

Lue myös

X