Kolmistaan

Jos voisin tehdä mitä vain… 12 ajatusta elämästä

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Huomasin Nooran blogista 12 asiaa elämästäni -blogihaasteen. Koska rakastamalla rakastan blogihaasteita, nappasin kyssärit myös omaan blogiini. Tässä siis 12 vastausta:

Asun Tampereella. Kaupungissa, josta on tullut vajaassa kolmessa vuodessa kotikaupunkini isolla K:lla. Rakastan Tampereessa kaikkea. Sen ihmisiä, tunnelmaa, palveluita ja kauneutta. Jopa ratikkatyömaata (ja tämä seikka vissiin erottaa minut täysiverisistä tamperelaisista)

Innostun täysillä silloin, kun innostun. En osaa tehdä asioita puoliksi, eikä ihan-kiva kuulu sanavarastooni. Joko olen täysillä mukana tai sitten en ollenkaan. Tämä pätee niin töihin, ihmissuhteisiin kuin kaikkein pienimpiinkin juttuihin.

Ihailen tosi monia ihmisiä, mutta suurimmat fanituksen kohteeni löytyvät lähipiiristäni. Minulla on ollut ihmeellinen onni ympäröidä itseni mitä mahtavimmilla tyypeillä. Rohkeilla, hyväsydämisillä, lahjakkailla ja lojaaleilla. 

Haluaisin, ettei nukuttu yöuniaikani korreloisi niin vahvasti toimintakykyyni ja mielialaani. Tässä elämäntilanteessa on käytännössä jatkuva univaje ja se tekee minusta välillä tosi kurjan ihmisen.

Rentoudun parhaiten, kun saan viettää hetken kiireetöntä aikaa A:n kanssa. Hän on ihminen, joka saa minut rentoutumaan ja nauramaan. Joillakin ihmisillä on lahja tuoda valoa ympärilleen. Hän on sellainen.

Luonnettani kuvaa varmasti monikin sana. Olen touhukas ja suhtaudun intohimoisesti itselleni tärkeisiin asioihin. Pidän omieni puolta, ja jos puolustan itselleni tärkeitä asioita tai ihmisiä, minua ei pelota ristiriidat tai muiden mielipiteet. Olen luultavasti paljon pehmeämpi ja herkempi, millaisen vaikutelman minusta kirjoitusteni perusteella saa. Näin olen kuullut lähipiiriltäni, vaikka itse en tätä asiaa oikein osaa ajatella. On vaikea nähdä itsensä ulkopuolisen silmin.

Ilostun, kun lapseni ovat onnellisia, mieheni nauraa ja arkielämä rullaa ilman suuria vastoinkäymisiä. Ilostun, kun näen ystäviäni ja huomaan heistä, että hekin haluavat nähdä minua ja meitä. Ilostun, kun saavutan suuria ja pieniä elämän tavoitteita.

Jos voisin tehdä mitä vaan, eläisin juuri tässä kyseisessä hetkessä, tällaisen perheen kanssa, seuraavanlaisella tuntijaottelulla: Nukkuisin kahdeksan tunnin yöunet (putkeen!), liikkuisin tunnin päivässä, tekisin töitä kolme ja viettäisin lopun ajan perheeni kanssa. Sellainen olisi tällä hetkellä mun unelmaelämän kaava. Ei aivan juuri toteutettavissa, mutta ehkä jo vuoden päästä.

Haluan ympärilleni tasan ne ihmiset, jotka siinä nyt jo ovat. En sulje tietysti silmiä uusilta ihanilta ystäviltä, jos sellaisia elämään tupsahtaa. Mutta tarvetta etsiä ei ole.

Haaveilen, että läheiseni ja minä eläisimme pitkän ja hyvän elämän täynnä seikkailuja ja rakkautta. Sellaisen, että voisi satavuotiaana kuolinvuoteella todeta, että elämä on nyt valmis ja kuolema ei pelota. Ettei mitään jäänyt kesken.

En luopuisi omatuntoni kuuntelemisesta, enkä tärkeimmistä periaatteistani. Voin joustaa tarpeen tullen monista asioista ja jopa vaihtaa mielipidettäni, jos huomaan olleeni väärässä tai liian vähällä tiedolla. Mutta suurimmat elämänarvoni, sekä oikeudentuntoni ovat asioita, jotka kadottaessa kadottaisin myös itseni.

Ajankohtaista juuri nyt: Vauva-arki, luonnollisesti. Ja kaikki loppuvuoteen ja jouluun liittyvä oheispuuha. Meillä vietetään joulukuussa niin F:n kuin A:nkin synttäreitä. Sen lisäksi F:llä on harrastusen talvinäytökset, joulujuhla ja taidetaan me glögitellä erilaisin ystävä- ja perhekokoonpanoin myös monen monta kertaa vielä ennen aattoa.

Kivaa sunnuntaita kaikille!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Takki, Joutsen // farkut, H&M Mama // kengät, Ten Points (saatu) // laukku, Lumi 

 

Lue myös

X