Terveisiä Hankasalmelta mun lapsuudenkodista. Hurautimme tänne eilenaamuna. Hankasalmella odotti jo koko mun puolen puolen perhe: vanhemmat, siskot miehineen ja vieläpä pieni siskontyttönikin.
Eilen vietettiinkin meidän perheen ”aatto”. Syötiin jouluruokaa, oltiin yhdessä ja avattiin paketteja.
”Aatto” oli tänä jouluna tavallaan meidän kolmas, koska joulua on tullut juhlittua tänä vuonna useana päivänä.
Oikea aatto aloitettiin Tampereelta oman perheen parista. Syötiin puuroa (puolen naapuruston kanssa) Pyynikintorin Lihassa ja Kahvissa, käveltiin Aleksanterin kirkolle joulurauhan julistukseen, saunottiin taloyhtiön vuorolla päiväsauna, syötiin A:n perheen kanssa ja avattiin illalla lahjoja kotona vain meidän omalla sakilla. Mä olen kauan haaveillut tällaisesta rennosta, urbaanista joulusta, ja olen todella iloinen, että uskallettiin toteuttaa se. Vaikka vauvojen kanssa ”rento” ei kuvaa ihan jokaista hetkeä, tuli ihan älyttömän hyvä fiilis esimerkiksi siitä, kun kokoonnuttiin aamulla meidän alakerran kahvilaan. Ovesta asteli sisään tuttuja tuttujen perään. Vaihdettiin halauksia ja hyvän joulun toivotuksia. Toinen ihana hetki oli mennä esikoisen kanssa kahdestaan taloyhtiön saunaan ja katsella vilvotellessa eteen avautuvaa kaupunkia.
Joulupäivänä vietimme pyhiä puolestaan ystävien kanssa. En ole ikinä viettänyt joulua ystäväjengillä, mutta tänä vuonna tuo ajatus tuntui juuri sille, mitä haluttiin tehdä. Niinpä suuntasimme toisen vauvan kummeille, jossa saimme syödä – taas kerran – aivan ihania jouluruokia. Ja taas oli paketteja, saunaa ja rentoa yhdessäoloa.
Täällä Hankasalmella me ollaan saatu A:n kanssa levätä ja nukkua. Kun ympärillä on perhe, joille kaikki meidän tytöt on tärkeitä ja rakkaita, on myös auttavia käsiä ja puuhamiehiä enemmän. Miten ihanaa on ollut ladata akkuja ja samalla nähdä, miten tytöt ovat nauttineet perheen kanssa olosta. Ja miten perhe heistä.
Meidän tavoite oli viettää rento joulu. Toteutuiko se? Joo ja ei. Kaikki ihmiset ja kohtaamiset oli ihania! Varsinkin täällä Hankasalmella mieli on levännyt. Maaseudulla hiljaisuus, lumi ja tietty ajattomuus ovat asioita, joita kaupungissa ei vaan voi saavuttaa. Mutta onhan se nyt selvää, että kolmen lapsen kanssa joulu ei aina ole rauhaisa. Melua ja puuhaa on riittänyt ja varsinkin vauvojen kanssa matkaaminen – ihan lyhyen matkankin päähän – vaatii aina extratöitä. Meillä kotona on tosi selvät kuviot, rutiinit ja tavaroiden paikat. Reissussa tietysti pitää soveltaa ja mä huomaan, että tällä mun jämähdysluonteella sellainen vaatii jotenkin erityisponnisteluja. Itse asiassa nyt olen muistanut myös sen, miksi en halunnut matkustaa F:n ollessa vauva esimerkiksi ulkomaille. Koen, että vauvojen kanssa kaikkein rennointa on olla tutuissa ympäristöissä, jossa ei tarvitse seisoa päällään, jotta löytää paikan vaipanvaihtoon tai pullon lämmitykseen.
Mutta nyt meidän mökin puusaunan. Iltapalaksi omatekoisia burgereita. Life is good!
-Karoliina-
Kommentit (2)
Aivan ihanan kuuloiset joulunpyhät 🙂
Ja olen aivan samanlaiben, mitä tulee vauvojen kanssa reissailuun! Vaikka oli IHANAA olla jouluna pari yötä sukumökillä jossa oli innokkaita auttajia ja leikittäjiä, niin se _rutiini_ (vaipan vaihdot, nukutukset, ruokailu jne) vaati aina vähän extraa ja kieltämättä myös kotiinpaluu oli todella ihanaa kun tiesi mitä missäkin oli 😅
Meillä puolestaan vauvan kanssa reissaaminen on todettu hyvin antoisaksi. Tosin vain yksi vauva on. Hän on ekana elinvuotenaan käynyt kahdesti viikon Lapissa, Norjassa, Ruotsissa, Islannissa, Kap Verdellä ja ainakin kolmella kaupunkilomalla kotimaassa. Lisäksi pari kertaa mummolassa. On ollut todella sopeutuvainen auto-, juna- ja lentomatkustaja. Yhden tai kahden aikuisen kanssa. Ei olla koettu vaipanvaihtoja tai syöttämisiä ollenkaan hankaliksi. Kotiin jääminen taas ei ole ollut meille vaihtoehto ja vanhempainvapaalla on kerrankin ollut aikaa reissata 🙂