Miksi tehdä töitä äitiyslomalla? #mothersinbusiness , osa 1.

Mä olen saanut kasapäin kysymyksiä ja kommentteja koskien töiden tekoa äitiysloman aikaan. Nyt, ja seuraavien tämän saman postaussarja tekstien kautta yritän valottaa omaa näkökulmaani duunin tekemiseen. Ja toivottavasti jaan myös uutta tietoa teille, joita aihe kiinnostaa.

Eli. Aluksi hieman taustaa, jotta ymmärrätte, miten minä ajattelen työnteosta. Olen siis ammatiltani yrittäjä. Minulla on toiminimi – kirjanpitäjäni mukaan pitäisi olla osakeyhtiö – jonka kautta teen kaiken sen, mitä työkseni teen. Lähinnä minulle maksetaan kirjoittamisesta (blogi, kirjat, kolumni) ja some-markkinoinnista (omien kanavien ja asiakkaideni), mutta joskus saatan saada muutaman euron esimerkiksi puhe- tai juontokeikoilta. Olen ollut kevytyrittäjä liki 10 vuotta, päätoiminen vasta muutaman vuoden, joten en voi sanoa olevani mikään yrittäjävelho. Opettelen edelleen, lähinnä byrokratiaa.

Olin ajatellut aina, etten koskaan ryhtyisi yrittäjäksi. Ja kuinkas sitten kävikään? Yhtäkkiä tajusin olevani yrittäjä. Ja vieläpä sellainen, joka nauttii siitä, että työ ei ole vain työtä. Yrittäjänä – olipa ala sitten mikä tahansa – työn on oltava jollakin tapaa elämäntapa. Tai ainakaan työtä ei voi erottaa niin sanotusti muusta elämästä, vaan työ ja vapaa-aika lomittuvat keskenään.

Sellainen elämä sopii minulle mitä parhaiten. Rakastan olla oman itseni ja oman aikatauluni herra. Jos haluan lomailla viikon, voin tehdä sen. Ja olen itse vastuussa – itselleni – että saan silti hommat tehtyä. Parasta on myös se, että voin itse päättää, mitä teen ja kenen kanssa. Sen lisäksi rakastan sitä, että voina jatkuvasti, jos siis niin haluan, miettiä, mitä uutta voisin jatkossa tehdä. Ei ole pakko jämähtää, jos ei halua. Mutta toisaalta: saan jämähtää, jos se tuntuu sillä hetkellä hyvälle. Kukaan ei myöskään pakota uudistumaan.

Työ, erityisesti kirjoittaminen, on minun tapani olla minä. Jäsennän ajatuksiani kirjoittamalla. En koskaan suunnittele tekstejäni etukäteen – en edes kirjoja – vaan annan tekstin syntyä samalla, kun kirjoitan. Ja yleensä oivallukset, ne punaiset langat, löytyvät sitten, kun alan naputella sanoja Wordin näytölle. Samaa teen töiden lisäksi yksityiselämässänikin: En osaa useinkaan kertoa, mitä ajattelen tai tunnen. Mutta kun alan purkaa tilannetta tekstiksi, tajuan myös sen, mitä sisälläni on kytenyt.

Tällaista tietoa vasten on kai helppo ymmärtää se, ettei töiden lopettaminen vauvojen syntymään käynyt edes mielessäni. En edes ajatellut sitä. Koska niin moni asia muuttui vauvojen syntymään – sosiaaliset ympyrät, oma hormonitoiminta, vireystila, päivien kulku – halusin, että saisin edes kirjoittaa. Tässä siis ensimmäinen syy siihen, MIKSI teen töitä äitiyslomalla. Koska haluan ja koska koen, että se on se minun palaseni minuutta, josta haluan pitää kiinni, tapahtuipa elämässä mitä tahansa.

Oman sisäisen halun lisäksi valehtelisin, jos väittäisin, että teen töitä äitiyslomalla vain sisäisen palon vuoksi. Se on yksi syy, mutta toinen syy liittyy yksinkertaisesti siihen, että tekemällä töitä myös nyt, petaan parempaa mahdollisuutta saada/jatkaa mielenkiintoisia duuneja myös sitten, kun tytöt menevät hoitoon. Jotkut kysyivät, miksi en vaan maksanut YELiä enemmän ennen tyttöjen syntymää, jotta voisin lomailla nyt. Ensinnäkin YELiä tulee maksaa aivan posketon summa etukäteen, jos meinaa elää herroiksi äitiyslomalla. Toisekseen raha ei pelasta kaikkea: Jos laittaisin blogin, instan ja kolumnin kiinni vajaaksi vuodeksi, voisin olla aika varma, että en voisi jatkaa töitäni siitä pisteestä, johon olisin jättänyt ne ennen tyttöjen syntymää. Moni ala menee eteenpäin sitä tahtia, että jos meinaa pitää raudan kuumana jatkossakin, ei sitä voi jättää kylmenemään. Toinen syy työntekoon on siis se, että töitä tekemällä minulla on paremmat mahdollisuudet elättää itseni ja perheeni jatkossakin omalla tekemiselläni.

Tällä hetkellä kirjoitan kolumnia MeNaisiin, kuten ennenkin tyttöjä. Kolumnini ilmestyy joka kolmannessa lehdessä, joten uusi teksti on myös kirjoitettava kolmen viikon välein. Sen lisäksi päivitän tätä blogia, mutta vain puolella siitä määrästä, mitä ennen vauvojen syntymää. Tauolla on siis puolet blogipostauksistani, sekä asiakkailleni tehtävät copyn ja some-markkinoinnin hommat. Tämä yhdistelmä on sopinut mielestäni nyt hyvin. Saan tehdä töitä, mutta niitä ei ole liikaa. Ja olen vastuussa vain töistä, joissa edustan itseäni omalla naamallani. Eli jos höpertelen jotain hormoni- ja väsymyshöyryissäni, se ei mene minkään firman piikkiin, vaan aivan omaan häpeälaariini.

Voitte esittää kysymyksiä töiden teosta (äitiyslomalla) joko tähän alle tai instaan! Aion kirjoittaa seuraavissa postauksissa mm. siitä, miten saan raivattua aikaa töille, ja kuinka työt pitää hoitaa oikeaoppisesti niin, että ne menevät myös Kelan sääntöjen mukaisesti. Mutta kaikkia muitakin ideoita otetaan vastaan.

Kuvassa allekirjoittanut hoitaa työsähköposteja neitien ollessa neljäviikkoisina, päiväunilla mamman päällä. Naurattaa tämä kuva. Todellista #mothersinbusiness -menoa.

-Karoliina-