Kolmistaan

Kaksosraskaudesta palautuminen ja pari muuta kaksostenpäivän asiaa

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Tänään vietetään kaksostenpäivää. Tuntuu erikoiselle ajatella, että vuosi sitten en ollut vielä edes raskaana, ja nyt –  2.2.2020 – vauvoja on kaksi. Taas kerran yksi todistusaineisto siitä, että elämä voi yllättää mitä ihmeellisimmin keinoin. (Kuvissa meikäläinen syksyllä, aikalailla tosiaan kaksosmaisella mahavarustuksella) 

Aloitin vähän aikaa sitten postaussarjan, jossa vastaan teidän esittämiin kysymyksiin koskien kaksosvauvaelämää. Tänään tuntuu luontevalle jatkaa sitä.

Mikä on vinkkisi koskien elämää kaksosten kanssa?

Tietenkään minulla ei ole kokemusta vasta kuin kahden vauvan kanssa, joten isommista lapsista en tiedä mitään. Mutta tärkein vinkki, joka me saatiin, ja jota ollaan noudatettu, on se, että lapset tulee laittaa samaan rytmiin. Saattaa kuulostaa julmalle, että heidät sullotaan samaan rytmiin, mutta se on oikeasti kaikkien kannalta paras ratkaisu. Meillä siis tytöt opetettiin heti sairaalasta lähtien nukkumaan ja syömään synkassa. Ja nyt heidän rytminsä menevät jo luonnollisesti aivan samaa tahtia. Kun toinen alkaa heräillä yöllä syötölle vaikkapa klo 1.48, voi olla varma, että toinenkin itkee nälkäänsä jo viiden minuutin päästä. Ja jos jonkin ihmeen kaupalla toinen ei herää luonnollisesti, herätetään hänet sitten ihan herättämällä syömään siskonsa kanssa samaan aikaan. Sama pätee uniin. Kun toinen herää, herätetään usein myös toinen. Joskus annan toisen nukkua, mutta sitten siitä seuraa lopulta vaan julmettu säätöä, kun seuraavat ja sitä seuraavat unet menevät eri tahtisesti. Saman tahtisuus onnistuu meillä varmasti siksi niin hyvin, että tytöt tarvitsevat vuorokaudessa unta liki samat tuntimäärät. Jos toinen tarvitsisi rutkasti enemmän, tämä systeemi ei tietenkään onnistuisi. En tiedä, onko luontainen saman tahtisuus identtisten ominaisuus, vai onko vaan sattumaa.

Toinen vinkki on se, että kaksosten kanssa asioissa on pakko soveltaa. Koko ajan ei voi olla täydellinen vanhempi, eikä tehdä asioita oppikirjojen mukaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joskus on pakko roikottaa lasta vaikka ihan epäergonomisessa asennossa sylissä, kun toiseen kainaloon on mahduttava myös toinen lapsi. Tai juurikaan lapsentahtisuus ei onnistu aina (kuten rytmiasiasta huomaa), eikä kaikkiin vauvan itkuihin ole mahdollista reagoida. Kaksosvauvat oppivat väkisinkin odottamaan omaa vuoroaan. Se on raastavaa näin vanhemman näkökulmasta, mutta siihenkin on myös vanhemman itse opeteltava.

Kolmas vinkki on se, että omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Ja apua otettava vastaan. Jos saa mahdollisuuden nukkua, nuku. Jos kummit tarjoutuvat hoitoavuksi, ota apua vastaan. Kotipalvelu ja siivoaja eivät todellakaan ole häpeäpilkku.

 

Ajattelitko pukea lapset jatkossa esimerkiksi päiväkotiin samoihin vaatteisiin?

Kun odotin tyttöjä, ajattelin, etten pue heitä koskaan samoihin vaatteisiin. Mutta toisin kävi. Mulla ei kertakaikkisesti ole aikaa etsiä kaupasta aina kaksia erilaisia vaatteita, eli jos he tarvitsevat vaikkapa uudet jumpsuitit, eikä siinä rekissä ole juuri vierekkäin kahta kaunista, mutta erilaista jumppista, otan kyllä ihan samanlaiset. Se vähän ärsyttää mua, koska en halua lokeroida samaan kaksosmuottiin, mutta käytäntö usein pakottaa siihen. Mutta aina kun on tarjolla, ja saan valita, otan tytöille samanhenkisesti, mutta eri väriset vaatteet. Luulen, että niin kauan, kun saan itse päättää, toteutan tätä kaavaa tyttöjen kanssa. Mutta sitten kun he alkavat itse valita vaatteensa, saa nähdä, haluavatko samat vai erilaiset.

 

Saako isä enemmän lomaa kaksosten syntymän jälkeen?

Saa, mutta ainakaan vielä A ei ole käyttänyt ”koko pottia” lomista. Meidän arki rullaa tosi hyvin näin, enkä ole kokenut, ettenkö pärjäisi yksin tyttöjen kanssa päiviä. Tosin kysehän ei ole vain mun pärjäämisestä, vaan toki myös isän ja tyttöjen oikeudesta olla keskenään. Uskon, että ripotellaan isän lomia vielä tulevaisuuteen tarpeen niin vaatiessa. Jos meidän työt olisi yhtään samanlaiset, oltaisiin varmasti jaettu vanhempainvapaat. Tässä tilanteessa se ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevää, koska mun töitä voi tehdä muulloinkin kun virastoaikaan. 

 

Missä koet erityisesti onnistuneesi kaksosten kanssa?

Mä olen luontaisesti tosi järjestelmällinen luonne, joten koen, että siitä on apua kahden vauvan kanssa. On pitkälti varmasti minun ”vika”, että tytöillä on niin selkeä päivä- ja yörytmi, ja se helpottaa koko meidän viiden hengen elämää kauheasti. Totta kai toivon, että olen tytöille lämmin ja rakastava turva, mutta niin on myös A:kin. Mä toivon, että ollaan yhdessä saatu heille turvallinen ja lämmin koti. 

 

Miten saat pienet unille yhtä aikaa, jotta ehdit tehdä kotitöitä?

Valitettavasti vauvat ei nuku sisällä kuin aivan maksimissaan 30 minuuttia(eikä meillä ole partsia), joten kotityöt on tehtävä heidän valveillaoloaikanaan. Mutta yllättäen se ei ole ollut suuri ongelma. Me raivataan yhdessä koti aamulla ennen kun A lähtee kasin maissa töihin ja sitten kodinhoito on päivällä mulla sellaista ylläpitoa: tiskejä, pyykkejä, ruuan laittoa yms. Niitä voi tehdä, vaikka pienet valvovatkin.

 

Mikä oli aivan ensimmäinen ajatus, kun kuulit odottavasi kaksosia?

Olo oli tosi epäuskoinen. Innostunut, mutta aivan epäuskoinen. Mua ei kuitenkaan missään vaiheessa juuri pelottanut itse raskaus, eikä kaksosarki. Luotin, että kaikki menee lopulta hyvin ja työnsin tietoisesti pelot syrjään. Kirjoitin aiheesta tämän postauksen. 

 

Miten koet kaksosraskaudesta palautumisen? Palautuminen on ollut paljon hitaampaa kuin esikoisen jälkeen. Tosin kyllähän ikäkin vaikuttaa. Olin silloin 25, ja nyt täytän pian 35 vuotta. En silti voi väheksyä sitä kuormaa, mitä kaksi vauvaa kropalle tekee. Tai no. Omia vauvoja odottaessa ymmärsin sen, ettei kropan kuorma ole pelkästään ihmisten määrä vatsan sisällä, vaan kaksosodotus on myös monella muulla tapaa erilaista.  Kaksi vauvaa ja tuplahormonit kun vaikuttavat kaikkeen: hapenottokykyyn, ferritiineihin, verensokereihin jne jne.

Itse leikkauksesta toivuin todella nopeaa, mutta kyllä keskivartalo on vielä kateissa, kiloja tuli aivan hirveästi ja kunto oli aluksi aivan surkea. Se, että makasin raskauden 3-4 kuukautta vuodelevossa ja loppuraskaudesta jaksoin kävellä ehkä 100 metriä putkeen, teki tehtävänsä. Onneksi vaunulenkit ovat nostattaneet kuntoa kuitenkin kivasti. Sanotaanko näin, että tällä kertaa palautuminen ei todellakaan tule ilmaiseksi, vaan kaiken sen eteen on tehtävä töitä. Tai siis pitäisi tehdä. 

 

Sellaisia vastauksia tällä kertaa. Odottamassa on vielä vino pino lisäkysymyksiä. Palaan niihin taas joku päivä.

Ihanaa sunnuntaita ja kaksostenpäivää!

-Karoliina-

 

 

 

Lue myös

X