Kolmistaan

Aika hajalla

Teksti: Karoliina Pentikäinen

 

Kuten instassa mua seuraavat huomasi, meidän tautipesä sai viikonloppuna uusia käänteitä. Ennen, kun oltiin selvitty edes edellisestä kuumeflunssasta.

Mä aloin oksentaa lauantai-iltapäivänä, esikoinen oli aloittanut saman homman Helsingissä pari tuntia myöhemmin ja vauvat aloittivat oksentamisen kotosalla hetken päästä tuosta. Lopputuloksena se, että mies lähti kiikuttamaan Omppua ja Mesi sairaalaan sunnuntain vastaisena yönä. Minä jäin kotiin puolitiedottomassa tilassa oksuämpäri kainalossa.

Jotta homma ei olisi käynyt liian helpoksi, vauvoilla löytyi sairaalassa myös influenssa ja miehelläkin alkoi vatsatauti nyt maanantaiaamuyönä, joka tarkoittaa sitä, että pienet raasut ovat tällä hetkellä sairaalassa ilman äitiä ja isiä (sairaalaan ei saa mennä vatsataudissa, jos ei ole itse varsinaisesti hoidettava potilas).

Totta kai on suuri onni, että sairaalassa saa niin hyvää hoitoa ja lääkkeitä ja nenämahaletku estää vauvojen kuivumista, mutta silti surettaa, kun koko perhe on aivan ripoteltuna ympäri maita ja mantuja.

Onneksi meillä on sentään rakkaita aikuisia apuna. Muori ja vaari ovat olleet Jaffaa tuova ja vessaa desinfioiva ”Kotipalvelu” ja tänään, kun me ei miehen kanssa päästä sairaalaan, isovanhemmat ovat myös vauvojen sylinä ja turvana sairaalassa. Mun sisko ja tämän mies menevät vielä iltapäiväksi TAYSiin. En tajua, miten oltaisiin selvitty ilman meidän perheen apua. Sydäntä riippuu jo muutenkin, että omat pikkuiset ovat kipeinä ja ilman, että voidaan tehdä asialle mitään. Edes pitää sylissä.

Yritin äsken nousta ylös, kun päätin, että mähän lähden vaikka sisulla sairaalaan. Huono idea. 10 minuuttia pystyssä olo ja taas alkoi heikottaa. Kai se on vaan pakko hyväksyä, että näin tässä on nyt oltava.

Unelmoin jo nyt siitä hetkestä, kun kaikki kolme tyttöö ja me ollaan terveitä. 2,5 viikko sairastelua takana, joten sellainen perusarki tuntuu mielikuvissa paratiisille. Onneksi ei ole mitään vakavaa kellään, mutta voin sanoa, että tämäkin riittäisi jo ihan omiksi tarpeiksi. Siihen asti katselen kännykästä videoita meidän tytöistä. 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay
 

Lue myös

X