Ongelmia junassa: Kuinka mahduttaa rattaat ja pyörätuolit samaan vaunuun?

Mä olen ollut koko aikuiselämäni ahkera junan käyttäjä. Olen asunut Helsingissä useaankin otteeseen paikallisjunareitin vieressä ja Keski-Suomeen olen kulkenut aina (jos kuskia ei ole ollut) junalla. Tästä syystä myös Esikoinen on kokenut junamatkaaja. Hän taisi olla reilun kuukauden, kun matkustin hänen kanssaan kahdestaan junalla Helsingistä Keski-Suomeen neljä tuntia suuntaansa.

Nyt minua kuitenkin viime viikolla jännitti, kun olin menossa ensi kerran Mesin ja Ompun kanssa junalla Hankasalmelle. Yhden vauvan kanssa tilanteet yleensä rauhoittuvat, jos vaan jaksaa pitää sylissä, kävellä ja hyssytellä, mutta kahden vauvan kanssa – taas kerran – asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia. Heitä on enää tässä vaiheessa haastava kantaa tai pidellä sylissä pareittain, eikä junassa toista vauvaa voi jättää lattialle odottelemaan omaa vuoroaan, kuten kotona toinen aina odottelee viltillä, kun toista vauvaa ”huolletaan”. Pienet ovat tämän lisäksi sen verran nopealiikkeisiä, ettei junanpenkkikään ole enää turvallinen pötköttelypaikka, jos aikuinen ei ole koko ajan vieressä.

Menomatka Hanksulle meni kuitenkin yllättävän hyvin. Olin ottanut liput aamujunaan, joten tytöt eivät olleet vielä väsyneitä päivän puuhista, joten he olivat hyvällä mielellä. Kaiken lisäksi juna oli IC, jossa vauvoja oli helppo hoitaa. Paluumatka sen sijaa oli aika karmea. Pendoliinossa rattaiden kanssa toimiminen oli paljon haastavampaa kuin IC:ssä, koska rattaat piti jättää oman penkin taakse. Iltapäivällä lapset olivat jo itkuisia ja väsyneitä ja kaiken lisäksi esikoiselle ja minulle tuli kauhea matkapahoinvointi junan keikutuksesta. Siihen vielä oikein kunnolliset kakkavaipanvaihdot ja vauvojen salamana alkanut yhtäaikainen nälkä toivat omat haasteensa. Ilman esikoisen apua (hän oli siis tällä paluumatkalla mukana) olisi kotimatka ollut katastrofi. Päätin, että ehkä odotan sen verran uuteen junamatkaan, että tyttöjä saa edes istuttaa vaunuissa.

Kun laitoin instaan kuvan siitä, kuinka menomatkalla vaunuille ja ennen kaikkea pyörätuoleille varatulle paikalle oli jätetty säilöön mm. rinkka ja kahdet vaunut kasaamattomina, vaikka vieressä oli jättikokoiset matkatavaroiden säilytyslokerot täysin tyhjinä, sain ison kasan viestejä inboxiini. Nuo paikathan on tarkoitettu ensisijaisesti pyörätuoleille, ja sitten – ainakin minun tulkintani mukaan – niille rattaille, jossa on pikkuvauvoja nukkumassa matkan ajan. Jos rattaat sen sijaa ovat matkan ajan käyttämättöminä, ja niiden omistajat ja pienet matkustajat esimerkiksi koko matkan ajan leikkivaunussa, on niiden paikka mielestäni kasattuina hyllyllä. Erityisesti siksi, että mitäs sitten tapahtuu sille pyörätuolimatkaajalle, joka tulee junaan OSTAMALLEEN paikalle, eikä hänelle löydykään tilaa? Siinä on aikamoinen haaste edessä varsinkin, jos konnaria ei ole mailla halmeilla. Eikä vaunujen omistajaa saada kiinni, joka saattaa olla useamman tunnin vaikkapa yläkerrassa sijaitsevassa leikkivaunussa.

Minun mielestä käyttämättömien rattaiden kasaan laitto on aika itsestään selvä juttu, mutta tässäkin on ilmeisesti tulkintaeroja. Sain viestiä useammaltakin pyörätuolilla kulkevalta, että joutuu kerta toisensa jälkeen taistelemaan siitä, pääseekö omalle paikalleen matkustamaan. Toisekseen yllättävän moni äiti oli myös sitä mieltä, että vaunujen laitto kasaan on lasten kanssa haastavaa. Ja jättää siksi vaunut avonaisina säilöön.

Tässä on tietysti mun mielestä aivan rakenteellinen vika ihan VR:n puolelta. Mun mielestä kenenkään – ei pyörätuolilla, eikä rattailla matkustavan – tulisi joutua pelkäämään, mahtuuko junaan. Koska yhtä lailla pyörätuoli kuin rattaatkin ovat niitä käyttäville välttämätön kapine. En edes tajua, miten tämä homma on VR:n päässä ajateltu: ”Tähän myydään pyörätuolipaikat, mutta samalla tämä tila on vaunuille. Hyvällä tsäkällä vaunut tai pyörätuoli mahtuu mukaan, mutta mistään ei tietenkään voi varmistaa asiaa etukäteen.” Mun mielestä ehdottomasti paras ratkaisu olisi se, että vaunuille tulisi ostaa eksakti paikka samalla tavalla kuin pyörätuolillekin. Tällöin voisi olla varma siitä, että rattaat/pyörätuoli mahtuu mukaan. Eihän kenenkään normipaikan ostajankaan tarvitse jännittää etukäteen, pääseekö ostamalleen paikalle matkaamaan.

Kuulin, että jotkut rattailla matkustavat ostavat pyörätuolipaikan varmistaakseen rattaille paikan. Tuo mielestäni tavallaan ymmärrettävää, toisaalta täysin moraalitonta. Eihän invapaikallekaan parkkeraaminen ole sallittua, vaikka kuinka maksaisi parkkimaksun. 

Mulla ei tietenkään ole kuin kolme lasta, joten kokemusta suurperheen kanssa matkustamisesta ei ole . Mutta en tällä päällä tajua niiden äitien selitystä, jotka sanovat, että vaunujen laitto kasaan ei onnistu. Toki ymmärrän, että vaunut on usein matkoilla aivan täyteen pakatut ja totta kai niiden jättäminen auki on helpompi ratkaisu. Silti mulle tulee mieleen, onko kyse kuitenkin osin piittaamattomuudesta ja oman itsensä nostamisesta toisten edelle. Ehkä tämä kaksoselämä on opettanut sen, että moni alun perin mahdottomalle tuntunut homma onnistuu, kun soveltaa ja keksii uusia tapoja toimia. Jos mä saan rattaat kahden vauvan kanssa kasaan, ihan päivittäin, miten ne äidit eivät saa, joilla on niin isot lapset, että ovat kykeneviä menemään jo leikkivaunuun. Ajattelen, että aina näihin löytyy ratkaisu, jos ratkaisun haluaa vaan löytää. Tosin senkin ymmärrän, ettei varmasti kukaan jätä rattaita toisten tielle pahuuttaan. Ennemminkin ajattelemattomuuttaan. Nyt kun pinnistän muistia Esikoisen taaperoaikaan, olen melko varma, että juuri minäkin olen ollut tuollainen vaunut auki jättänyt tyyppi, koska en ole osannut ajatella silloin omaa nokkaani pidemmälle. En ymmärtänyt pyörätuoliaspektia, koska en tiennyt, miten paikkoja VR:llä myydään.

Sellaisia junamatka-ajatuksia. VR – Löytyisikö tähän jokin ratkaisu. Itse ainakin päätin, että jatkossa ostan kaksi istuinpaikkaa, vaikka vauvoille paikkaa ei tarvitsekaan ostaa. Kahden penkin taktiikalla on kuitenkin huomattavasti helpompi toimia kuin yhdessä penkissä.

-Karoliina-