kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 02.03.2020

Ongelmia junassa: Kuinka mahduttaa rattaat ja pyörätuolit samaan vaunuun?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
19 kommenttia

 

Mä olen ollut koko aikuiselämäni ahkera junan käyttäjä. Olen asunut Helsingissä useaankin otteeseen paikallisjunareitin vieressä ja Keski-Suomeen olen kulkenut aina (jos kuskia ei ole ollut) junalla. Tästä syystä myös Esikoinen on kokenut junamatkaaja. Hän taisi olla reilun kuukauden, kun matkustin hänen kanssaan kahdestaan junalla Helsingistä Keski-Suomeen neljä tuntia suuntaansa.

Nyt minua kuitenkin viime viikolla jännitti, kun olin menossa ensi kerran Mesin ja Ompun kanssa junalla Hankasalmelle. Yhden vauvan kanssa tilanteet yleensä rauhoittuvat, jos vaan jaksaa pitää sylissä, kävellä ja hyssytellä, mutta kahden vauvan kanssa – taas kerran – asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia. Heitä on enää tässä vaiheessa haastava kantaa tai pidellä sylissä pareittain, eikä junassa toista vauvaa voi jättää lattialle odottelemaan omaa vuoroaan, kuten kotona toinen aina odottelee viltillä, kun toista vauvaa ”huolletaan”. Pienet ovat tämän lisäksi sen verran nopealiikkeisiä, ettei junanpenkkikään ole enää turvallinen pötköttelypaikka, jos aikuinen ei ole koko ajan vieressä.

Menomatka Hanksulle meni kuitenkin yllättävän hyvin. Olin ottanut liput aamujunaan, joten tytöt eivät olleet vielä väsyneitä päivän puuhista, joten he olivat hyvällä mielellä. Kaiken lisäksi juna oli IC, jossa vauvoja oli helppo hoitaa. Paluumatka sen sijaa oli aika karmea. Pendoliinossa rattaiden kanssa toimiminen oli paljon haastavampaa kuin IC:ssä, koska rattaat piti jättää oman penkin taakse. Iltapäivällä lapset olivat jo itkuisia ja väsyneitä ja kaiken lisäksi esikoiselle ja minulle tuli kauhea matkapahoinvointi junan keikutuksesta. Siihen vielä oikein kunnolliset kakkavaipanvaihdot ja vauvojen salamana alkanut yhtäaikainen nälkä toivat omat haasteensa. Ilman esikoisen apua (hän oli siis tällä paluumatkalla mukana) olisi kotimatka ollut katastrofi. Päätin, että ehkä odotan sen verran uuteen junamatkaan, että tyttöjä saa edes istuttaa vaunuissa.

Kun laitoin instaan kuvan siitä, kuinka menomatkalla vaunuille ja ennen kaikkea pyörätuoleille varatulle paikalle oli jätetty säilöön mm. rinkka ja kahdet vaunut kasaamattomina, vaikka vieressä oli jättikokoiset matkatavaroiden säilytyslokerot täysin tyhjinä, sain ison kasan viestejä inboxiini. Nuo paikathan on tarkoitettu ensisijaisesti pyörätuoleille, ja sitten – ainakin minun tulkintani mukaan – niille rattaille, jossa on pikkuvauvoja nukkumassa matkan ajan. Jos rattaat sen sijaa ovat matkan ajan käyttämättöminä, ja niiden omistajat ja pienet matkustajat esimerkiksi koko matkan ajan leikkivaunussa, on niiden paikka mielestäni kasattuina hyllyllä. Erityisesti siksi, että mitäs sitten tapahtuu sille pyörätuolimatkaajalle, joka tulee junaan OSTAMALLEEN paikalle, eikä hänelle löydykään tilaa? Siinä on aikamoinen haaste edessä varsinkin, jos konnaria ei ole mailla halmeilla. Eikä vaunujen omistajaa saada kiinni, joka saattaa olla useamman tunnin vaikkapa yläkerrassa sijaitsevassa leikkivaunussa.

Minun mielestä käyttämättömien rattaiden kasaan laitto on aika itsestään selvä juttu, mutta tässäkin on ilmeisesti tulkintaeroja. Sain viestiä useammaltakin pyörätuolilla kulkevalta, että joutuu kerta toisensa jälkeen taistelemaan siitä, pääseekö omalle paikalleen matkustamaan. Toisekseen yllättävän moni äiti oli myös sitä mieltä, että vaunujen laitto kasaan on lasten kanssa haastavaa. Ja jättää siksi vaunut avonaisina säilöön.

Tässä on tietysti mun mielestä aivan rakenteellinen vika ihan VR:n puolelta. Mun mielestä kenenkään – ei pyörätuolilla, eikä rattailla matkustavan – tulisi joutua pelkäämään, mahtuuko junaan. Koska yhtä lailla pyörätuoli kuin rattaatkin ovat niitä käyttäville välttämätön kapine. En edes tajua, miten tämä homma on VR:n päässä ajateltu: ”Tähän myydään pyörätuolipaikat, mutta samalla tämä tila on vaunuille. Hyvällä tsäkällä vaunut tai pyörätuoli mahtuu mukaan, mutta mistään ei tietenkään voi varmistaa asiaa etukäteen.” Mun mielestä ehdottomasti paras ratkaisu olisi se, että vaunuille tulisi ostaa eksakti paikka samalla tavalla kuin pyörätuolillekin. Tällöin voisi olla varma siitä, että rattaat/pyörätuoli mahtuu mukaan. Eihän kenenkään normipaikan ostajankaan tarvitse jännittää etukäteen, pääseekö ostamalleen paikalle matkaamaan.

Kuulin, että jotkut rattailla matkustavat ostavat pyörätuolipaikan varmistaakseen rattaille paikan. Tuo mielestäni tavallaan ymmärrettävää, toisaalta täysin moraalitonta. Eihän invapaikallekaan parkkeraaminen ole sallittua, vaikka kuinka maksaisi parkkimaksun. 

Mulla ei tietenkään ole kuin kolme lasta, joten kokemusta suurperheen kanssa matkustamisesta ei ole . Mutta en tällä päällä tajua niiden äitien selitystä, jotka sanovat, että vaunujen laitto kasaan ei onnistu. Toki ymmärrän, että vaunut on usein matkoilla aivan täyteen pakatut ja totta kai niiden jättäminen auki on helpompi ratkaisu. Silti mulle tulee mieleen, onko kyse kuitenkin osin piittaamattomuudesta ja oman itsensä nostamisesta toisten edelle. Ehkä tämä kaksoselämä on opettanut sen, että moni alun perin mahdottomalle tuntunut homma onnistuu, kun soveltaa ja keksii uusia tapoja toimia. Jos mä saan rattaat kahden vauvan kanssa kasaan, ihan päivittäin, miten ne äidit eivät saa, joilla on niin isot lapset, että ovat kykeneviä menemään jo leikkivaunuun. Ajattelen, että aina näihin löytyy ratkaisu, jos ratkaisun haluaa vaan löytää. Tosin senkin ymmärrän, ettei varmasti kukaan jätä rattaita toisten tielle pahuuttaan. Ennemminkin ajattelemattomuuttaan. Nyt kun pinnistän muistia Esikoisen taaperoaikaan, olen melko varma, että juuri minäkin olen ollut tuollainen vaunut auki jättänyt tyyppi, koska en ole osannut ajatella silloin omaa nokkaani pidemmälle. En ymmärtänyt pyörätuoliaspektia, koska en tiennyt, miten paikkoja VR:llä myydään.

Sellaisia junamatka-ajatuksia. VR – Löytyisikö tähän jokin ratkaisu. Itse ainakin päätin, että jatkossa ostan kaksi istuinpaikkaa, vaikka vauvoille paikkaa ei tarvitsekaan ostaa. Kahden penkin taktiikalla on kuitenkin huomattavasti helpompi toimia kuin yhdessä penkissä.

-Karoliina-

Kommentit (19)

Heh, oon todennut nyt tuplien syntymän jälkeen (kohta 3 kk ikäisiä), että yhden kans kaikki olis kuin helpon loman viettoa. Esim. esikoisen kans en uskaltanut yhtään mitään ja näiden kans rohkeus on paljon suuremmalla tasolla ja hermotkin on enemmän kuin lehmällä.

Asiasta toiseen, onko teillä jotain kaksosvauvatreffejä Treella? Tai jotain pienempää fb-ryhmää, johon ehkä sais tuppautua mukaan?

Itse en pystyisi kasaamaan vaunuja yksin ja pitämään vauvaa. Ei ole tullut mieleen laittaa häntä junan eteisen lattialle, mutta onko joku tehnyt näin ja onko se turvallista? Mahtuuko ylipäätään vaunukoppa johonkin hyllylle?
Vielä tässä pohtiessa uskaltaako junaan ylipäätään lähteä vauvan kanssa, on mielessä monta muutakin mietityttävää tekijää. Saako vaunut junaan yksin? Miten vauvan kanssa käydään itse vessassa? Voiko pulloja lämmittää junassa? Huh, enpä ole ennen tajunnut, miten monta haastetta voi lapsien kanssa matkustavalle tulla. Siis myös muilla julkisilla! Rinkan/isojen tavaroiden kanssa olen huomannut, että ei niitäkään aina ylähyllylle tuosta noin vaan heilauteta. Kuulemma myös eläinten kanssa eteen osuu monet samat haasteet kuin lasten kanssa. Kaipa tässä kannattaa siis vaan koittaa mahtua kaikkien muiden kanssa kyytiin ja auttaa muita tarpeen vaatiessa (sekä laittaa kuljetusyritykselle palautetta ongelmia kohdatessa).

Mä nostan kopat rungosta irti lapset niiden sisällä ja kokoan sitten vaunut. Sitten voi nostaa kersat ylös kopasta tai kantaa kopan kanssa omalle paikalle.

Saako vaunut junaan yksin? Ic:hen saa, jos laituri on oikealla korkeudella. Pendoliinoon tarvitsee avun. Paikallisjunista en tiedä. Miten vauvan kanssa käydään itse vessassa? Vauvat mukaan. Vaikka niissä kopissa tai sitten ihan rattaissa. Voiko pulloja lämmittää junassa? Voi, mutta en uskaltaisi. On törky likaisessa vessassa tämä laite.

Eli siis pyörätuoli menee AINA rattaiden edelle. Pyörätuolilla tuleva saa siirtää rattaat (tai pyytää muita siirtämään) ja hänellä on oikeus olla paikalla. Vaunuilla niin kauan kuin tilaa on. Olin kerran menossa lapsimessuille ja oli about 11 rattaat tai vaunut plus pyörätuoli. Lokerot oli jo täynnä. Sain konnarilta luvan pitää käytävässä vaunuja. Mutta siis pyörätuoli ei koskaan jää mahtumatta vaikka olisi se 11 kpl vaunuja.

Teoriassa kyllä. Mutta entä jos junaan tullessa kaikki vaunujen omistajat on esim yläkerrassa, jonne pyörätuolilla ei pääse pyytämään rattaiden sulkua. Ja konnari tulee vaunuun vasta 30min päästä.

Hyviä huomioita. Pakko lisäksi ihmetellä miksi IC lastenhoitopöytä aukeaa pöntön päälle? Se mahtuisi myös viereen. Olisi vähän helpompi käydä vessassa ja pitää vauvasta kiinni hoitopöydällä kun operoida vauva sylissä, kantoreppu toki on kätevä. Kahden kanssa vauvat pitää varmaan kipata vaunukoppiin kun käy vessassa?

Itse myös matkustan rattaiden kanssa junalla. Ic:hen ostan lipun perhehyttiin, sen vieressä on paikka polkupyörille, jätän vaunut siihen kohtaan joko kassattuna tai minin nukkuessa kokonaisina.
Mutta se hiivatin pendolino!!! Ei perhehyttiä, Ei leikkipaikkaa, yksi vaunu pyörätuoleille ja rattaille. Aina täynnä. Niitä hommataan vaan lisää kokoajan.
Vr:n isku: lapsiperheet pois junasta

Olen ollut kahden lapsen kanssa juurikin kuvailemassasi tilanteessa junassa, jossa pyörätuolimatkustaja tuli junaan, kun siinä oli about 10 vaunut levällään pitkin käytäviä ja eivät tosiaan mahtuneet kaikki lokeroihinkaan kasaan. Konduktöörit kuuluttivat vaunujen omistajat paikalle selvittämään tilanteen. Siinä sitte taapero ja vauva jonku vieraan tädin syliin vaan siks aikaa et sai ite siinä ryysiksessä tuplavaunut kasattua 😅 meillä 3h matkan aikana vauva otti 2 torkut, niin olis tietenkin ollut houkuttelevaa pitää ne vaunut kasattuna, mutta ymmärrän ettei junassa voi tosiaan toimia, niin kun just mulle olis helpointa.

Itse olen käynyt vessassa niin että olen pyytänyt apua kanssamatkustajalta, aina on joku voinut auttaa ja vahtia vaunuissa nukkuvaa lasta. Ja joskus on vahdittu jonkun toisen äidin kanssa lapsia hetki ristiin veskireissujen ajan. Et tämä myös yksi vaihtoehto jos ei halua lapsia roudata vessaan.

Lisätäänpä yhtälöön vielä lemminki… sitä et nimittäin saa otta mihinkään muulle kuin lemmikkivaunuun paitsi jos se on virallinen avustajakoira. Ja lemmikki vaunuun et pääse pyörätuolilla etkä vaunujen kanssa…

Tärkeintä junamatkustamisessakin on osata pyytää apua. Ihmiset kyllä auttava. Harva vieras kieltäytyy pitämästä vauvaa sylissä tai nostamasta matkatavaroita pyydettäessä. Myös var:n henkilökunta auttaa myös asemalaiturilla esimerkiksi junan vaihdossa, kun vain ymmärtää apua pyytää.

Entäs kun vauva on siirtynyt esim kuuden kuukauden iässä ratasosaan, mutta ei vielä istu tuetta lattialla? Et voi vauvaa nostaa ratasosassa lattialle odottamaan rattaiden kasaan laittamista, joten tällöin ainoa vaihtoehto olisi laittaa vauva lattialle makaamaan, tai jonkun matkustajan syliin. Ja mihin ne kopat tosiaan laitetaan irrotetusta rungosta, jos junavaunu on jo muutenkin täynnä matkustajia ja tavaraa? Se mikä tosiaankin risoo kyllä, on ne matkustajat, jotka menevät leikkivaunuun tai muualle junaan ja jättävät vaunut levälleen. Itse pidän vaunut tai rattaat yleensä auki, jos tilaa on, mutta istun paikallani samassa vaunussa, jotta tarpeen tullen olen kasaamassa tai siirtämässä vaunuja. Myös niitä vanhempia näkee, jotka istuvat kävelevän taaperon kanssa paikallaan, mutta ei eivät nouse siirtämään/kasaamaan tyhjinä seisovia rattaitaan vaikka tila loppuisi muilta kesken. Ja pendolino! Sillä vältän matkutamista viimeiseen saakka, aivan käsittämättömän typerästi suunniteltu vaunujen kanssa matkustamista ajatellen.

Suositukseni pienille sateenvarjorattaille (saa myös tuplina).
Ei kukaan oleta saavansa lentokoneeseenkaan isoja rattaitaan sisälle matkustamoon, joten miksi junaankaan?

Eräs äiti oli kerran ostanut pyörätuolipaikan rattaille, mutta ei tietenkään toimi jos kaikki ostaisivat..

Omat kokemukseni ovat, että ratasasiat saadaan kyllä sovinnolla järjestettyä ja muut auttavat vaikka konnari ei olisi paikalla 🙂 Olen matkustanut tuplien kanssa noin 1,5v joka toinen kuukausi,joista puolet yksin. 5kk reissu oli haastavin ja sai hien pintaan 😅 en olisi selvinnyt ilman turvakaukaloa, jossa lapset istuivat vuorotellen ja sain hoidettua syötöt yms. Normaalisti pyrin valitsemaan ic:n jos mahdollista helppouden vuoksi. Pääsen itse vessaan ottamalla kärryt mukaan (mahtuvat invaan hyvin). Jos kärryt ovat tiellä, otan tuplat ennen asemaa syliin ja pyydän muita matkustajia siirtämään niitä pysähdyksen ajaksi. Kuulumme niihin joiden kärryt useimmiten auki, sillä matkustetaan ainakin osittain päikkäriaikaan.. Pyrin myös pakkaamaan niin, että voin pyytää hankalassa paikassa muita ottamaan meille tavaraa laukuista.

VR:n palveluvaunun suunnittelijan ajatukset on mulle myös täysi mysteeri 😂 Kuka kumma on ajatellut, että vaunut mahtuvat niin pieneen tilaan ja sitten mammat tappelee keskenään tästä tilasta 😅 Meillä yleensä mennyt matkat hyvin, mutta matkustan aina keskellä viikkoa ja keskellä päivää, että on varmasti hiljaista. Tämä kikka toiminut 👍
https://arjensuklaasuukkoja.vaikuttajamedia.fi/2019/09/07/mokkimatka-jun

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Olen matkustanut lapseni 2,5vee kanssa usein junassa ja samat asiat käyneet mielessä. Toinen itsekkyyden huipentuma on, kun ollaan nykyään varattu paikka perhehytistä. Melkein jokaisella matkalla sinne on joku kantanut kasaamattomana vaununsa!!! Siellä oleva ekstratila eli lapsille tarkoitettu leikkialue on siis täytetty vaunuilla. Muutaman kerran joku on kaikenhuipuksi yrittänyt nukuttaa omaa lastaan siellä vaunuihin ja näyttänyt ärsyyntyneeltä, kun oma lapseni pitää ääntä. 😅

Sateenvarjorattaita ehdottaneelle: Tämä toimii, jos on mennessä ja tullessa junalle/-lta autokyyti. Muuten ei todellakaan Suomen sääoloissa ja tavaroiden kanssa monesti toimi. Kunnon renkaat rattaissa ja rattaiden tilava tavarakori ovat elinehto autottomille, jotka nimenomaan tarvitsevat sitä junaakin. Meillä on hattuhyllylle mahtuvat matkarattaat, jotka kesäkelillä ovat huiput junareissulla. Ne valitaan matkaan aina kun mahdollista. En kuitenkaan lähde taistelemaan esim. lumisille teille lapsen ja tavaroiden kanssa ehdoin tahdoin niillä 😅

Kommenttiin perhehytistä: Perhehyttiin vien itsekin kevyet rattaat ja taitan tietysti kasaan, jos lapsi ei niissä nuku ja/tai joku muu tarvitsee tilaa. En kuitenkaan oikein ymmärrä kommenttia siitä, että se on ainoastaan lasten leikkitilaksi tarkoitettu. Mielestäni se on perheiden erilaisiin tarpeisiin tarkoitettu ja hytissä olevan minileikkitilan ääreen mahtuu myös, jos vaunut eivät ole erityisen isot. Perhehytistä muutama rappunen ylöspäin on junan leikkitila, minne voi mennä, jos kaipaa enemmän leikkitilaa tai haluaa remuta ja joku muu on siellä perhehytissä jo nukkumassa. Normaalia puhetta pitää nukkuvienkin hytissä tosin sietää. Perhehytin lattiakin on monesti niin törkyinen, että ei sillä mitään isompia leikkejä omine leluineen paljon huvita järjestää. Ainoa käytös mikä perhehytissä on joskus häirinnyt oli pariskunta, joka oli varannut tilan kuherteluun ja alkoholin juomiseen eikä luopunut suunnitelmastaan, vaikka saavuin lapsen kanssa paikalle.

Itsehän olen niin luottavainen ja hövelö, että esikoinen ja kuopus ovat olleet molemmat aina muiden matkustajien viihdytettävänä oman vessa/kahvi haku reissun ajan. Lisäksi kantoväline. Sitä ei voi hokea liikaa. Ei ole tilannetta mitä kantoväline ei pelastaisi. Ensimmäisen kerran vauvan kanssa junalla matkustaessa kahden lapsen äiti tuli auttamaan minua ummikkoa ja kertoi ”kirjoittamattoman” säännön. Eli pienet vauvat jotka käyttävät rattaita matkan ajan voivat niissä oleilla, mutta isompien muksujen kiesit jotka vaan seisovat ovat niitä mitä kasataan lokeroihin. Itse olen tätä noudattanut ja toivon, että muutkin. Mutta siis:kantoväline ja muiden matkustajien apu!

Ymmärrän ajatuksesi. Koska MIKÄÄN ei mene kahden kanssa normaalisti, soveltamisesta tulee tapa ja samalla ei enää koe niin paljon rajoja tai ”tämä ei onnistu -fiiliksiä”. On vaan pakko onnistua.

On tapaamisia. Tosin en ole vielä koskaan käynyt sellaisissa. Olen aika antisosiaalinen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X