kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 07.03.2020

Terveisiä pers...eiku perheestä!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
12 kommenttia

 

Ajattelin kirjoitella nyt niin rehellisen postauksen, kun vaan mitenkään osaan, tästä arjesta kahden vauvan ja yhden 9-vuotiaan kanssa.

Ensinnäkin ihania juttuja. Mun on pakko myöntää, että olen aivan hämmentynyt siitä, miten ihania hetkiä ja tunteita Mesin ja Ompun kanssa on aivan päivittäin. Esikoisen koliikista jäi mulle tietynlainen kuva vauva-ajasta ja siksi meinaan lentää joka kertaa pyllylleni hämmästyksestä, kun vauvat nauravat, ovat tyytyväisinä ilman jatkuvaa viihdykettä tai aloittavat aamun koko kasvot täyttävällä hymyllä.   Olen aina pitänyt ”kaiken jaksaa, kun näkee vauvan hymyn -mantraa” naurettavana. Nyt tiedän, mistä on kyse. Olen niin rakastunut heihin, etten meinaa uskoa todeksi.

Toisekseen olen super iloinen ja kummissani siitä, miten hyvin todella monet asiat meillä on sujunut. Tyttöjä ei tarvitse nukutella ensinnäkään yöunille. Vauvat viedään pusujen saattelemana sänkyihinsä ja sinne he myös itse nukahtavat. AIVAN KUMMALLISTA, etten sanoisi. Päiväunet ovat lyhentyneet raivostuttaviksi pätkiksi, mutta silti niissäkin on pari ilon aihetta. Ensinnäkin tytöt nukahtavat nykyisin myös parvekkeelle ilman vaunujen liikettä. Ja toisekseen tällöinkään ei tarvitse tuuditella. Vaatteet niskaan, Tutti suuhun, pussukkaan ja unille.

Kolmanneksi tytöt ovat maailman parhaita syömänaisia. Ei ole vielä löytynyt sosetta, jota he eivät vetäisi hyvällä ruokahalulla ekasta lusikallisesta lähtien. Toivottavasti tämä tietää hyvää jatkonkin ruokailulle.

No sitten niihin ei-niin-kivoihin juttuihin. Tai ei niitä ole montaa, itse asiassa yksi, mutta se vaikuttaa aivan kaikkeen. Ja nyt puhun siis väsymyksestä.

Ennen helmikuun sairastelukierteitä tytöt nukkuivat minusta aika hyvin. Söivät normaalisti 1-2 kertaa yössä. Nukkuivat periaatteessa 12h yöunet ja heräsivät aika harvoin muuten kuin syömään. Taudit ja/tai kasvu on kuitenkin muuttanut tätä hommaa negatiivisempaan suuntaan ainakin näin aikuisen näkökulmasta. Ensinnäkin tytöt heräävät liki 2,5 tunnin välein syömään. Ja jostain syystä varsinkin Omppu parahtelee tämän tästä tutin tipahteluun ja muuhunkin. Kaiken kukkuraksi tytöt ovat ottaneet tavaksi herätä viideltä – aivan väsyneinä – vaikka heidän nukkumaanmenoaikaansa on myöhästetty rutkasti. Nukkumaanmenoajalla ei kuitenkaan tunnu olevan mitään vaikutusta heräämisaikaan. Mä olenkin laskenut, että me nukutaan miehen kanssa keskimäärin sellaisia viiden tunnin yöunia koko ajan. Ja nekin heräillen. Se alkaa tuntua nyt jo oloissa ja naamassa.

Ja oloilla tarkoitan sitä, että ensinnäkin mun keskittymiskyky on aivan nollaluokkaa. Voin vielä hoitaa kaikki arkiset asiat, mutta heti jos mun pitää lukea joku työsähköposti tai vaikkapa kirjanpitäjän viesti, kaikki menee yli hilseen. En vaan kertakaikkisesti kykene omaksumaan mitään haastavahkoa.

Toisekseen mä huomaan, että väsymys vaikuttaa mun mielialaan. Välillä on päiviä, kun ei oikein huvittaisi mikään. On sellainen möllättävä oli. Ja kun mieliala on muutenkin enemmän ala- kuin ylävireinen, vastoinkäymiset – aivan pienetkin – tuntuu erityiskurjille. Omppu on esimerkiksi nyt viikon terveen jakson jälkeen taas flunssassa. Se syö nyt meikäläistä. Tulee kauhea olo, kun pieni on ollut lyhyttä taukoa lukuunottamatta koko ajan vähän puolikuntoinen.

Yritän kuitenkin ajatella, että tämäkin – sairastelu ja heräily – on vaan vaihe. Tytöt kasvavat, nenä röörit suurenevat ja heräily tasaantuu.

Siitä mä olen superiloinen, että A:n kanssa edelleenkin vedetään yhtä köyttä. Tämä paletti on sellainen, että molempia tarvitaan. Ihan jatkuvasti ja tasapuolisesti. Totta kai molemmat ollaan tyttöjen kanssa myös yksin, mutta toisaalta sekin on sitä yhteen hiileen puhaltamista. Molemmat tarvitsevat välillä omaa aikaa ja hengähdystilaa. Ilman toisen apua tämä olisi todella raskasta. 

Myös F isosiskon roolissa on mitä ihanin. Meille vanhemmille hän kyllä näyttää koko tunnekirjon, mutta pikkusiskot saavat vain pelkät parhaat puolet, hellät sanat ja pusut. Hänestä on tullut myös loistava syöttäjä, vaipanvaihtaja ja pukija. 

No. Että tällaista. Onneksi valoa enemmän kuin varjoja, mutta toden totta välillä on myös ei-niin-ihanaa. Onneksi myös ilo, onni, rakkaus ja hymyt tulevat tuplapaketissa.

Mitäs sinne kuuluu?

-Karoliina-

Kommentit (12)

Laitan vinkin, mutta en halua päteä! Tämä siis vain ajatuksena teille:) Monet unikouluttajat sanovat, että vauvan hyvä yöuni lähtee liikkeelle päiväunista. Uni ruokkii unta. Eli mitä paremmin nukkuu päivällä, sitä paremmin nukkuu yöllä. Kiinnitin siis huomiota kun kerroit että päiväunet ovat lyhentyneet ja myös yöunet ovat katkonaisia ja liian lyhyitä. Jos tuntuu että tästä voisi olla apua, niin kannattaa tutustua:) toivon teille jatkossa hyviä unia! Se vaan on niin, että tarvitsemme riittävästi unta tai kaikesta tulee hirveää tahmaa! Sympatiat sinne:)

Pitääkin kokeilla tuota uni ruokkii unta. Meillä 6kk vauva ja jostain syystä päiväunet lyhentyneet paljon. Pitääkin kokeilla, että heijaa ja odottaa jos nukahtaisi uudestaan. Nukutetaan päikkäreille parvekkeelle.

Sama vinkki kuin aiemmilla, ei missään nimessä kannata myöhentää nukkumaanmenoaikaa, vaan pikemminkin aikaistaa, 19.30 jopa. Kuten sanot, heräävät kuitenkin samaan aikaan aamulla, mutta paljon virkeämpinä. Ja tiedän, että tylsintä ikinä, mutta kannattaa itsekin mennä lähes samaan aikaan nukkumaan kuin lapset (siis esikoinen tässä tapauksessa) ja säästää ihana oma ja parisuhdeaika sinne jonnekin muutaman kuukauden eteenpäin kun voimat palautuvat. Meillä lapsi alkoi 4kk iässä herätä useammin yöllä syömään, koska kasvu. Yhden kanssa pärjäsi jotenkin, perhepedissä tissi suuhun, mutta en tekisi samaa uusiksi kovin pitkän aikaa.

Täälläkin kaksoset 7kk. Tunnistan samat positiiviset asiat tyttöjen kanssa, mutta öiden kanssa pistän paremmaksi tunnin välein heräilyillä.
Tsemppiä sinne, kyllä tää joskus helpottaa!

Voimia!! Juu saman vinkin antaisin eli päikyt pidemmiksi – se on usein silta myös parempaan yöuneen ; meillä auttoi päikkyihin se, että ei oteta vaunusta pois kun ekan unisyklin jälkeen kuuluu heräilyn ääntä vaan sitkeästi heijattiin vaunuissa uuteen uneen (soittokello auttoi tässä myös). Saattoi välillä kestää jopa puoli tuntiakin, että pieni nukahti uudestaan mutta sitten nukkuikin pitkän uuden pätkän ja näin hiljalleen päikyt pitenivät ja sen myötä myös yöunet paranivat. Auttoi myös muuten se, että ei ylipäätään heti otettu pois vaunusta vaan, jos heräsi melko lyhyen syklin jälkeen vaan heijattiin vaunussa aina vielä edes ”puoliuneen”. Sain vinkin ettei heijaamista kannata vältellä turhaan sillä sillä ei loppupeleissä ole kuitenkaan todettu haittaa myöhempään nukahtamiseen vaan sen avulla voi nimenomaan saada päikkyjä pidennettyä 🙂 Moni turhaan tätä välttelee. Kaikki vauvat toki ovat yksilöitä, mutta juuri siksi erilaisia kikkoja kannattaakin kokeilla 🙂 Ihania kevätpäiviä – ja öitä teille koko perheelle! Jaksamista!

Olette varmasti kokeilleet jo kaikkea, enkä millään väitä olevani alan ammattilainen. Mutta kun meidän kuopuksella oli tosi hankalia öitä, niin kokeiltiin lopulta saatu vinkkiä ja meillä tämä rauhoitti unia: eli itse asiassa monilla unet paranee ja aamukin saattaa pidentyä, jos vauvan laittaa aikaisemmin nukkumaan. Se myöhästyttäminen illalla saattaa itse asiassa toimia päinvastoin kuin toivoo, eli just tehdä unista levottomammat.

En siis just väitä, että kaikilla toimisi, mutta meillä toimi ainakin osan aikaa. Tosin sitten erilaiset öiset konttausharjoitukset, hampaiden tulo yms yms tarkoitti kyllä tosi katkonaisia öisiä. Tiedän siis hyvin tuon tunteen ja toivotan kovasti tsemppiä! Ja myös sitä, että nautit kaikista hotelliöistä yms jolloin saat nukkua!!

” Pienten lasten kanssa ei kannata tai itsekään liesuta kodin ulkopuolella, jos ei ole pakko. Lapset saavat flunssakautena turhaan ulkopuolisia pöpöjä.”

Siis voi jestas. Oikeastiko? Että neljän seinän sisällä ja niinkönäin.

Kuulostaa niin tutulle! Itse ekaa kertaa nyt hotellissa yötä lapsen syntymän jälkeen ja ai että kun uni maittoi! Tsemppiä!

Pienten lasten kanssa ei kannata tai  itsekään liesuta kodin ulkopuolella, jos ei ole pakko. Lapset saavat flunssakautena turhaan ulkopuolisia pöpöjä.

Voihan väsymys! Niin tuoreessa muistissa itselläkin muutamien vuosien takaa. En siis ole mikään nukkumisen asiantuntija, mutta meidän lapsille on aina kuitenkin kaikkien nukkumaanmenoaika-kikkailujen sijaan parhaiten auttanut viisaus: uni tuo unta. Eli kun päiväunet saa jollain keinolla pidemmiksi, rauhoittaa se usein myös öitä. Meillä auttoi päiväunien pidentämiseen, kun aina 45 min unisyklin vaihtuessa vähän heijattiin parvekkeella nukkuvaa vauvaa. Ja iltaisin piti laittaa lapset aina vähän ”liian aikaisin” nukkumaan ja yhtäkkiä ne nukkuivatkin paremmin kuin myöhään valvottuaan.

Tsemppiä, kyllä se siitä! ❤️

Voi tsemppiä yöheräilyihin. Univaje vaikuttaa väkisin mielialaan. Kuopukseni heräili 7-12 kk iässä vähintään 15 kertaa yössä. Nyt hän on kolme ja on nukkunut jo ainakin 1,5 vuotta heräilemättä. Onneksi tuo on vain vaihe, tosin raskas sellainen. Hienosti kuvaat myös vauva-ajan ihanat puolet.

Hurjasti voimia! Mun kaksi isompaa lasta nukkui todella huonosti 2 ekaa vuotta ja olivat iinfektiokierteissä niin tiedän jotain väsymyksestä.
Joskus oli vaihe, että nuhanenä nukkui vain pystyasennossa niin laitoin lapsen kantoliinaan ja ”nukuin” keinutuolissa niin sain edes torkuttua kun muuten lapsi heräili vartin välein huutamaan. Niitä öitä ei ole ikävä.
Sanomattakin on selvää, että kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot ja avut (isovanhemmat, ystävät, sukulaiset) päästä nukkumaan ehjiä öitä. Unenpuute vaikuttaa niin moneen asiaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X