Päivä on kulunut rauhallisemmin kuin edellinen. Maanantain tunnekuohut ovat vähän tasaantuneet. Tuntuu silti sille, kun eläisi jossain unessa. Kodin ulkopuolinen maailma tuntuu uhkalle, mutta toisaalta välillä herää kysymys, onko tästä kotoilusta mitään hyötyä. Vaikka tietysti on, ei näin suuriin toimenpiteisiin olisi ryhdytty ilman perusteista.
Mä huomaan, että tällainen 24/7 aika perheen kanssa on mulle haaste, koska kaipaan muutenkin niin paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta. Mutta mikäs teet. En varmasti ole olojenk kanssa yksin, eikä tämän mikään huviloma kuulukaan olla. Otetaanpa tämä nyt sitten luonteenkehityshaasteena.
Kahden vauvan, kahden etätyön ja yhden koululaisen päivien organisointi on tavallaan meille tuttua, koska olen tehnyt töitä lapsen/lasten keskellä kotona kuitenkin jo pidemmän aikaa. Silti kotikoululaisen motivointi ja opettaminen – vaikka opettaja olenkin koulutukseltani – ei ole ihan helppoa. Tässä mitataan todellista auktoriteettiä ja voin olla varma, että sarvet takovat yhteen vielä monta kertaa lähiviikkojen aikana.
Mitäs meillä konkreettisesti tänään tehtiin? Vauvat vetivät omalla rutiinillaan: heräsivät aamuviideltä, söivät, kakkivat, pyörivät ja nukkuivat. A opetti F:lle ranskaa, mä äikkää. Kauppakassit tulivat vihdoin (ou jeah, muutakin kuin kyhäilyruokaa), A teki etätöitä koneella ja puhelimessa, minä yritin kirjoittaa muutamia juttuja huonolla menestyksellä. Vauvat kävivät vaunulenkillä muorin ja vaarin työnteleminä. Iltapäivällä vielä toiseen otteeseen A:n kanssa.
Esikoinen ulkoili muutaman naapuritalon lapsen kanssa päivällä. Vähän hirvitti, kun kuulin heidän leikkineen hippaa (=kosketus), mutta ei 9-vuotiasta voi pitää sisälläkään, ilman ulkoilua, kamuja ja liikuntaa kuukautta. Mutta hyvä kun leikkivät. Olen järkkäillyt F:lle muutenkin kalenteriin lyötyä ulkoseuraa seuraaviksi päiviksi, jotta ulos lähtö olisi yhtä normaalia kuin välkälle meno koulussa.
Mä olen huomannut torjuvani korona-ahdistusta kotipuuhilla. Tuli leivottua jopa pullaa. Ja kokattua ihan uutta safkaa. Ehkä tämä (ja syöminen) toimii lohtuna vähän ahdistavassa tilanteessa.
-Karoliina-
Kommentit (4)
Hei, minä asun ruotsissa, ja täällä asiat etenee tosi hitaasti. Tänään 17.3 tuli tieto että huomisesta lähtien lukiot ja korkeakoulut suljetaan huomenna. Mutta vieläkin peruskoulut ovat auki eikä tietoa että jos ja milloin niitä suljetaan. Minulla on tytär 2 luokalla isossa koulussa jossa on 1000 oppilasta. Olen aina ennen ollut tyytyväinen että asun niin turvallisessa maassa, mutta nyt en. Ruotsi ei enää tunnu turvalliselta maalta.
Kaikkea hyvää teille kaikille <3
Oi miten ihana tilannekuva! Niin söpösti on pienen sormet isosiskon käsivarren ympärillä 💕
Ei liity varsinaisesti koronaan tämä kyssäri 😄 mutta miten saat järjestettyä normiarjessa tarpeeksi omaa aikaa ja hiljaisuutta? Terkuin, sosiaalinen introvertti 😊
Ihanaa saada kuvia ja kuulumisia muidenkin arjesta. Täällä kans kotikoulu pyörii kahden koululaisen kanssa.