kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 18.03.2020

Käsi ylös virheen merkiksi

Teksti
Karoliina Pentikäinen
15 kommenttia

Aloitin kolme päivää sitten korona-kotoiluun liittyvän ”päiväkirjan”. Ja nyt, päivän kolme kohdalla, päätin tunnustaa, että se oli virhe. Tuolloinhan kouluja ei oltu vielä suljettu ja meidän tilanne tuntui vähän erilaiselle kuin monen naapurin. Siksi koin, että tilanteessa voisi olla myös jotain spesiaalia jaettavaa. Sitten tilanteet etenivät valtakunnan tasolla nopeasti (onneksi!!), ja nyt moni muukin kotoilee/on karanteenissa. Ollaan siis samassa jamassa kuin kaikki muutkin, enkä koe kovinkaan mielekkääksi kirjoittaa (tai varsinkaan teidän lukea) pelkästään juttuja siitä, kuinka kotikoulua tehdään tai kuinka etätöiden järjestämisessä on haasteensa. Koska hei: Teillä on varmaan siellä ihan samanlainen meno.

Tokihan tätä asiaa ei voi olla teksteissä liippaamatta, mutta jos en nyt kuitenkaan kirjoittaisi kuukautta vain ja ainoastaan sisällöllä ”leivoin ja käytiin kärrylenkillä”. Ja vaikka tavallaan janoankin kaikkea korona-aiheista infoa, olen huomannut, että haluan lukea, kirjoittaa, nähdä ja puhua muistakin aiheista. Vai oletteko samalla linjalla?

Mä ryvin yllättävän synkissä fiiliksissä alkuviikon. Kaikki tämä korona-homma tuntui niin pelottavalle ja absurdille. Eilen illalla, kun päätä jomotti ja olo oli kärttyinen, päätin, että nyt saa loppua tämä synkistely. Tilanne on edelleen haastava. Tauti leviää. Talous on kuralla. Joka päivä joutuu tekemään päätöksiä siitä, missä liikkuu ja ketä näkee. Töiden teko ryystää ja etäkouluilu ei ole loistavasta opesta (siis siitä oikeasta, joka lähettää ohjeet) huolimatta mutkatonta. Silti moni asia on hyvin ja kevät etenee. Ei auta, vaikka kuinka kulkee kurtut otsalla. (Vaikka sekin välillä on aivan ok ja luonnollista!)

Okei. Eli näissä aatoksissa täällä. Mikä fiilis siellä? Mistä olisi kiva lukea?

-Karoliina- http://nooranappila.fiNäppilä

Kommentit (15)

Kaikesta tavallisesta, niin kuin ennenkin, jos sellaista, on enää olemassa?! Samanlaisia fiiliksiä täällä myös, vähän epätodelliselta tuntuu.

Käsi ylös virheen merkiksi 😀 😀 😀 😀 

Itselläni on tilanne, jossa sairaus on rajannut elämäni kotikortteliin jo useamman vuoden ajan. Vaikka olen nuori, en ole suinkaan ainoa. Kerrostalosta eivät töihin kiireisinä lähde aamuisin aina muutkaan.
Senioriväestössäkin on paljon heitä, joilla jalat ei kanna vaikka pää pelaa. Heidän on liian usein jäätävä kotiin ja tehtävä oma päivänsä sinne. Myös silloin, kun ei ole koronaa.

Moni pienen lapsen vanhempi jää aamuisin myös kotiin. Ei ehkä asuta julkisen liikenteen äärellä tai kaupungin keskustassa tai omisteta toista autoa. Vaikka yksi olo ilman aikuista seuraa on paikoin hyvin puuduttavaa ja raskasta, se on arkinen valinta tosi monelle. Eittämättä palkitsevakin, suurelta osin.

Työttömyys ei ole valinta sekään, mutta jättää sivuun ja kotiin. Se vaikuttaa talouteen, eikä rahaa ”mennä tekemään jotain” ehkä yksinkertaisesti vain ole. Monelle työttömälle teattereiden, elokuvien, konserttien tai kauppakeskusten välttely on ihan arkea ja taloudellinen pakko.

Tästä näkökulmasta on ollut mielenkiintoista seurata yleistä äimistelyä kotona olemisesta. Ensimmäiset lehtiotsikot ”Näin pidät pääsi kasassa kotona” -tyyliin lähinnä huvittivat. Kyse on kuitenkin muutamasta viikosta, korkeintaan kuukaudesta. Moni syöpäsairas tai heidän läheinen välttelee kontakteja viikosta toiseen silloinkin, kun koko muu maa ja maailma porskuttaa normaaliin tahtiinsa.

Tästä äkkipysähdyksestä olisi hyvä tietysti pyrkiä myös jotain oppimaan. Vaikka sen, ettei aina ole pakko lähteä. Tai haalia ja harrastaa. Tavata ja tarvita tavaraa.
Meidän lapset voi kamalan hyvin, kun saavat olla kotona pienissä ympyröissä vaan. Olla yhdessä ja vailla aikatauluja.
Voisiko jotain tästä kaikesta jättää pysyvästi käytäntöön?

Mä tein saman päätöksen, aloitin koronapäivitykset ja päiväkirjan. Pari päivää myöhemmin totesin, että aivan typerä idea. Muutenkin elämä pyörii nyt koronan ympärillä, joten en halua heittää enempää vettä siihen myllyyn. Onneksi virheistä oppii. 😉

Kaikki, mikä liittyy vauvoihin on huippu ihanaa ja kiinnostavaa. Se aika on niin lyhyt, eikä siitä ehdi kukaan kunnolla nauttia, mutta nyt, vuosien jälkeen, ihana palata muistoihin, ihana katsella kuvia ja lukea kuulumisia.

55-vuotiaastakin on kiva lukea näitä sinun juttujasi. Omat lapset ovat jo pitkälti yli 20-v., mutta mukava muistella samalla aikaa, kun olivat tuossa iässä kuin teidän lapset. Kaikki kiinnostaa, lapset, muoti, etäelämä, sisustus, vaatteet, meikit liikunta jne.

Voisit kirjoittaa kotikoulusta ja muusta teidän kotoilusta vaikka viikottain, miten lähtee rutiinit sujumaan, kyllästyttääkö teitä ja koululaista, mitä olette keksineet piristykseksi jne. Vaikka monilla on sama tilanne nyt, silti keinot siitä selviämiseen on erit ja tämä tilanne on niin poikkeuksellinen, että tuskin tulee ihan heti uudestaan, toivottavasti.

Muuten riittää ihan tavalliset jutut perheestä, parisuhteesta, vauva-arjesta. Kiitos <3

Hei! Et mielestäni tehnyt virhettä. Kirjoitan Ruotsista ja olen opettaja ja koulut on täällä edelleen auki, joten meidän elo on aika erilaista kuin teidän. Mielenkiintoista! Ensin meilläkin peruttiin harkat mutta nyt onneksi poikien jalkkisharkat ulkona alkaa ja tapaan kavereita ihan normaalisti. Vielä en ainakaan pelkää. Tsemppiä sinne kotoiluun, ehkä se on meilläkin edessä. 

Mä kans pyysin jo instassa kirjasuosituksia ja pyydän toistamiseen! Mitä oot kuunnellut vaunulenkeillä? Mulla menee se 7-8 äänikirjaa kuukaudessa ja olisin todella uusien vinkkien tarpeessa 🙂

Mulla on sellanen tunne, että tämän tilanteen keskellä ihmiset kaipaa isoa annosta tavallisuutta. Sitä tuttua, tavallista arkea, sen pieniä ja isoja juttuja. Kuten vaikka juttuja siitä miten lapsilla (kaikilla kolmella) menee. Miten pienimmät kasvaa ja kehittyy. Onko tapahtunut jotain erityisen kivaa, löytynyt uusi kiva ulkoilureitti tai sellasta normaalia.

Tottakai koronan aiheuttaman eristyksenkin kokeminen kiinnostaa, mutta ei ehkä ihan niin usein. Vaikka kerran viikossa, että tämä viikko on mennyt näin, ja sitten muihin aiheisiin?

Siitä, miten näyttää raikkaalta ja hyvältä kotona 😍👍 mikroasioista, joihin itse voi vaikuttaa joka päivä ja jotka piristää tunnelmaa. Hyvä ruoka, viini, kivat vaatteet, kaunis koti, uusi huulipuna, jne ❤️

Ootko ehtinyt lukea/kuunnella mitään lähikuukausina? Kiinnostaisi nimittäin sun kirjasuositukset! 😊

Kaksosista, heidän luonteenpiirteistään, eroista, samankaltaisuuksista. Ulkoisesti & sisäisesti.

Jatkan vielä. Musta tää päiväkirja ei oo ollenkaan huono idea. Ei tämmöstä aikaa toivottavasti tuu ihan pian ja monet samassa tilanteessa olevat saa vertaistukea täältä.

Kirjoitat mistä haluat sillä hetkellä. Kyllä vauva-arki kiinnostaa ja mitä koululaiselle kuuluu ja parisuhteelle. Ei sen tarvi olla mitään sen erikoisempaa. Ja vauvoista vois olla enemmän kuvia. Arvostan teidän päätöstä olla näyttämättä kasvoja, mutta ite aattelen että muutuvat kasvaessaan niin paljon että ehtis myöhemminkin alkaa yksityisyyttä suojata. Oon seurannut ihan alusta ja oli kiva katella F:n kasvamista. No tyydyn tähän. Kaikkea hyvää!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X