Äitiyden aakkoset, osa 2. O-Ö

• O – Oma aika. Mä olen tajunnut vasta viimeisten vuosien aikana, että olen lopulta (sosiaalinen) introvertti. Ts. En ole ujo, nautin jotain ystäväseurasta tosi paljon, mutta tarvitsen yllättävän paljon hiljaisuutta ja omaa aikaa. En mitään luksusta, vaan ihan vaan vaikka kotona yksin oloa (lasken vauvojen kanssa kotona olon ”yksin” oloksi, koska heidän kanssaan elämä on hyvin rutiininomaista, eikä tarvitse keskustella erityisesti muita kun ”vauvajuttuja”). Toisille koronakaranteeni on vaikeaa siksi, ettei voi nähdä ihmisiä. Mulle ei lainkaan! Sen sijaa kun esikoinen ja mies on kotona, mulla on totuttelua siihen, että talossa on meteliä myös 8-16. Huomaan, kuinka jumittunut olen oman tilan tarpeeseeni.
• P – Pitkä pinna. Mä saatan olla aikuisten ihmisten seurassa – vaikka jos työkuvioissa joku menee mun mielestä epäoikeudenmukaisesti – jopa ärhäkkä. Ja joskus me ollaan A:n kanssa toisillemme kuivaa ruutia. Lasten kanssa mulla on kuitenkin tolkuttoman pitkä pinna. Mä olen siitä aika ylpeä, koska koen, että se on harjoittelun ja oman itsehillinnän tulosta. Ei mikään mulle syntymälahjana annettu ominaisuus.
• Q – Qkautiset  Meillä ei ole aihetta, josta lapsi ei voisi kysyä tai johon ei annettaisi rehellisiä vastauksia. Siksi esikoinen on tiennyt tästäkin aiheesta jo ummet ja lammet varmasti ennen kouluikää.
• R – Rutiinit. Mä rakastan rutiineja, aikatauluja ja järjestelmällisyyttä. Sellainen tulee multa luonnistaan ja se auttaa kovasti tässä elämänvaiheessa, kun pitää yhdistää työt ja perhe-elämä. Mä koen, että lapset myös hyötyy, kun arki toistaa pitkälti itseään. En voisi kuvitella esim, ettei meillä olisi nukkuma- ja ruoka-aikoja.
• S – Suklaa. Se nyt ekana tuli mieleen. Olen herkkusuu.
• T – Telkkari. Mä en katsonut töllöä vuosiin. Mulla ei ollut siihen aikaa. Nykyisin nautin kauheasti siitä,kun makoillaan miehen kanssa illalla sohvalla ja katsellaan jotain hömppää, vaikka Temppareita. Jotenkin se kertoo mulle siitä, että elämä on mallillaan, kun on aikaa johonkin niin turhanpäiväiseen.
• U – Unohtelu. Välillä, kun univaje runnoo naista, alan  unohdella asioita. Yhtäkkiä mieleen juolahtelee aikatauluja tai tapaamisia. En pidä sellaisesta hallitsemattomuudesta yhtään, koska tykkään olla oman elämäni puikoissa. Kaksosvauva-arjessa TÄSTÄKIN asiasta on kuitenkin vaan mentävä kepeästi yli.
• V – Voimat. Välillä lapset imee kaikki voimat ja sitten taas hetken päästä ne antavat niin paljon voimia, ettei ole tosikaan. Jännä nähdä, missä vaiheessa kaksosten kanssa elämä alkaa rullata niin, ettei ole iltaisin aina aivan loppu.
• X – xxx. Suukottelu. Meillä pussaillaan ja halaillaan niin paljon, että siitä saisi varmasti tällaisina tautiaikoina jo melkein sakot. Mun lapsuudenkodissa näytettiin (ja näytetään) läheisyyttä avoimesti ja musta oli kummallista, kun teiniaikana mun kaverit ihmetteli sitä, jos mun äiti ja isä käveli käsikädessä. Minusta se oli aivan tavallista. Samoin en ole koskaan edes miettinyt, miten osoitan rakkautta vaikka omille lapsille tai miehelleni. Pusut, silittelyt ja halit tulee luonnostaan. F joskus kummastelee, miksi joissakin kavereiden perheissä ei esim halailla lainkaan tai kaveri on kertonut, ettei ole koskaan nähnyt äidin ja isän pussaavan. Silloin aina muistan sen, että jokaisessa perheessä on niin omat tapansa ja norminsa osoittaa rakkautta. 
• Y – Ystävät. Mua hämmästyttää aina, kun mulle sanotaan, että tunnen paljon porukkaa tai mulla on hyvät kontaktiverkot. On totta, että monipuoliset työt ja supersosiaalinen aviomies avaavat sosiaalisia suhteita moneen suuntaan, mutta ystäviä mä koen, että mulla on kuitenkin vain todella pikkiriikkinen joukko. He ovat mulle se pieni, rajattu sakki, joiden seurassa voin olla aivan rennosti. Ja joiden toivon tietävän, että olen heille aina lojaali. Auttamassa ja kuuntelemassa, kun sen aika on. Mun ystävissä huippua on se, että he tykkäävät myös toinen toisistaan. Ja kehuvat mulle usein toisiaan ristiin.
• Z – Zukat, eli sukat. En ole elämäni historiassa ollut kovinkaan kova sukkien käyttäjä, mutta sitten päädyin (ennen vauvoja) tekemään töitä sukkien parissa. Ja sukista, koko Sidosteesta, tuli yhtäkkiä mulle hengen asia. Koen, että yksi vahvuus myös äitinä mulle on se, että jaksan ja osaan innostua uusista asioista.
• Å – Ålosuhteet. Olipa kyseessä sitten koronasta tai vauvojen hampaidenteosta tai ruuhkavuosista, olosuhteiden kanssa on vaan totuttava elämään. Totta kai olosuhteet vaikuttaa mielialoihin ja konkreettiseen toimintaan, mutta silti yritän elää aina mahdollisimman paljon omien arvojen mukaista elämää, vaikka ympärillä viuhuisi millainen tilanne hyvänsä.  Välillä se on helpompaa, välillä vaikeampaa.
• Ä – ”Äiti”. Onhan se nyt vaan ihaninta ikinä, kun lapsi kutsuu äidiksi. Edelleen välillä hämmästelen, että kohta äidiksi minua osaa sanoa kolme tyttöä.
• Ö – Överit. Olen vähän sellainen ihminen, että jos innostun jostain, menee helposti överiksi. Tai muiden mielestä överiksi. Musta itsestänihän kunnolla innostuessa kokonaisvaltainen panostus on aivan ok. Innostuin esimerkiksi viikko sitten leipomisesta pitkän tauon jälkeen. Tähän mennessä olen leiponut kolme kertaa sämpylöitä, pizzan, keksejä, mokkapaloja, pullaa ja muffineja.

Miten menisi sinun aakkosesi?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä