Meille kuuluu (pääosin) hyvää

Välillä se iskee puseroon. Pelko. Hiippailee yön pitkinä tunteina, eikä meinaa lähteä, ennen kuin aurinko nousee aamulla. Varsinkin, jos alan lukea kännykästä uutisia syöttäessäni tyttöjä kello 1.30, voin sanoa, että virhe on jo tapahtunut-

Välillä pelko tuntuu stressinä. Päänsärkynä ja levottomuutena kropassa. Lamaannuttavan tunteena, ettei osaisi tai jaksaisi tehdä mitään.

Toisaalta tämä on ollut omalla tavallaan myös ihanaa aikaa. Päivät on olleet valoisia. Täynnä metsäretkiä, lenkkejä ja yhdessä vietettyjä köllöttelyjä. En muista, milloin olisin ehtinyt jutella näin paljon A:n kanssa. Enkä toisaalta viettää kiireetöntä aikaa perheenä. Nyt kun ei ole harrastuksia, kauppareissuja eikä mitään, minne pitäisi mennä.

Ollaan valvottu miehen kanssa iltaisin myöhään, kun aamulla ja päivällä on voinut ottaa univajetta takaisin toisen nukkuessa tirsoja sillä välin, kun toinen on paimentanut lapsia. Ollaan kokkailtu ja leivottu. Tehty suunnitelmia tulevan varalle ja siivottu varastoa. Katsottu tooooooodella monta dokkaria.

Mesi ja Omppu ovat tehneet öistä mielenkiintoisia. Kun samoissa tytöissä jyllää rokotuksesta tullut levottomuus, hampaiden tulokiukku ja halu kääntyä mahalleen KOKO AJAN (MYÖS YÖLLÄ UNISSAAN!), ei öistä puutu äksöniä. Onneksi meillä on testissä nyt Sleepyn pehmeä unikoulu (neuvontapuhelut saatu) ja olo on toiveikas. 

Pienet syövät nykyisin soseita kovalla innolla ja yrittävät päästä eteenpäin. Omppu osaa jo liikkua 360 astetta vatsansa ympäri ja Mesillä on erikoinen tapa liikkua selällään maaten. 

Yksi pahe mulle on nyt syntynyt tämän koronan aikana: Nettishoppailuhimo! Toisaalta kotimaisia merkkejä täytyykin näinä aikoina tukea ja olen tehnyt hyviä, tarpeellisia ostoja, niin ruuan kuin vaatteidenkin suhteen tamperelaisista ja kotimaisista liikkeistä. Toisaalta olen kyllä viettänyt AIVAN liian pitkiä aikoja jossakin Lindexin alen alessa miettimässä, olisiko uudella tyylikkäällä minulla (ei tällä rähjäisellä kotihiirellä) värikäs vaatekaappi täynnä boheemeja koruja. Jotain todellisuuden pakoa tämäkin varmasti.

Sellaista. Nyt mä isken taas Katsomosta Kotoisat pyörimään ja alan tonkia samalla varastolaatikkoja. Huvinsa kullakin. Mutta kun karanteenit on ohi, voin sanoa, että Radiokirppikselle tulee sellainen määrä tavaraa ja vaatetta, että huhhuh. Mullahan jäi pöytä kesken tämän härdellin pyörityksissä, joten siellä sitten taas jatketaan, kun on turvallista kirppistellä.

Joten. Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. 

-Karoliina-