kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 22.04.2020

Minimalismin kaipuu

Teksti
Karoliina Pentikäinen
19 kommenttia

Mä olen viime aikoina katsellut minimalismi-dokkareita, katsonut Ylen sarjaa halpavaatteiden tuotannosta ja kuunnellut Outi Pyyn webinaarin tekstiilien ympäristökuormasta. Tähän kun vielä yhdistää 24/7 kotona kökkimisen ja toisaalta tulevien asuntoratkaisujen pohtimisen, on soppa melkoinen. Olen alkanut haaveilla jonkinasteisesta minimalismista.

Mä ole aika ehdoton tyyppi sitten, kun jotain päätän. Mutta mun on vaikea tehdä muutoksia, jos mulla ei ole selkeitä ohjeita. En voi esimerkiksi lisätä liikuntaa, mutta jos päätän, että mun on liikuttava neljä kertaa viikossa, se onnistuu. Mä siis tarvitsen lukuja ja sääntöjä. Sellainen vaan olen.

Olenkin pohtinut, mitkä olisi ne lukemat, jotka olisi juuri mulle ja meille sopivia. Olisiko 10 vaatekertaa/vauva, hyvä? Tai kolmet kesäkengät/aikuinen? Entä mitä tehdä sellaisille astioilla, joita tarvitsee maksimissaan kerran vuodessa (mutta kuitenkin silloin takuuvarmasti)?  Tämähän ei ole todellakaan eka kerta (eikä varmasti vika) kun näitä pohdin, mutta vielä en ole löytänyt sellaista oivaa ja alati toimivaa nyrkkisääntöä. 

Mulla ei ole vielä vastausta tähän, mutta jos sulla on mielenkiintoista luettavaa, katseltavaa tai kuunneltavaa aiheen tiimoilta, kertokaa. Tai oletko itse toteuttanut omassa kodissasi jotain ”sääntöä”, jonka voisi helposti kopioida omaan käyttöön?

Mä tiedän, etten itse voisi asua täysin matottomassa ja tavarattomassa kodissa, vaikka ihailenkin niitä muilla ihmisillä. Ja mä rakastan niin paljon vaatteita, etten voi omistaa vain yhtä mekkoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyisen tilanteen välillä ja toisaalta täysminimalismin välillä on satoja sävyjä. Ja niistä pitäisi sitten löytää oma tie. Tuossa Outi Pyyn webinaarissakin puhuttiin hienosti juuri oman tien löytämiestä. Naapurin elämä ja elämäntapa on erilainen kuin oma, joten sitä ei voi kopioida. Mutta jos jokainen tekee oman elämän suhteen parempia ratkaisuja, se on jo paljon. (Tämä pätee mun mielestä moneen asiaan). 

Vaikka todellinen minimalismi on luopumista, edustaa se minulle – mun ajatusmallissa – osin myös sitä, että viidentoista huonon tuotteen sijaan voikin omistaa yhden loistavan. Ja siihen tässä nyt pyritään: Karsimaan kaikki turha ja ostamaan vain todellisia kiippereitä. Toisin sanoen jos näet mulla uuden paistinpannun tai ripsivärin instassa, ei se tarkoita sitä, että tavoite väljemmistä kaapeista olisi siirtynyt sivuun. Luultavasti yhden uuden tavaran tieltä on luovuttu viidestä vanhasta. Tämä siitä syystä, että mä koen useimpien tuotteiden kohdalla – omalla kohdallani – tavaroiden liikahankinnan syyksi sen, ettei jo ennaltaolevat täytä niitä toiveita, joita mulla on tietyn tuotteen suhteen. 

Tiedän, että tämä on mun piilosotkuisella luonteellani (ts. sullon aina kaikki kaappiin miten sattuu) suuri haaste, mutta ehkä joku päivä vielä meidän kaapit on väljiä, järjestyksessä ja siellä on TYHJIÄ HYLLYJÄ! 

Ihanaa iltaa!

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (19)

Mun mielestä se, että ostaa viiden vanhan tilalle yhden uuden on vain ongelman siirtämistä. Ne viisi vanhaa pitäisi ensin kuluttaa aivan loppuun, ja vasta sitten hommata se yksi uusi. Mulla on esim. vaatteita joita en jaksaisi enää yhtään mutta käytän niitä just niin kauan ku ne kestävät. Siihen asti en osta uusia. Mulla on kahdet talvikengät, yhdet kesäkengät ja yhdet syksy/kevätkengät. Ostan uudet tilalle kun vanhat ovat hajonneet niin että suutari sanoo että nyt on aika ostaa uudet. Kaiken mitä tarvitsisin max viisi kertaa vuodessa, jätän ostamatta. Sitten vain sovelletaan, ja hyvin pärjää ilmankin vaikka ensin olisi jostain ajatellut että tätä kyllä tarvitaan.

Mä taas ajattelen niin, että luovun siitä ostamisesta ja käytän arvostaan sen ja sitä, mitä minulla jo on. En koe omakseni ajatusta, jossa heittäisin viisi pannua pois ja hankkisin tilalle yhden uuden. Voisin luopua ylimääräisestä neljästä, mutta miksen vain pitäisi sitten sitä yhtä jo olemassa olevaa? Samalla ajatuksella menen vaatteiden kanssa. Uusia ei nyt osteta, vaan vanhat käytetään loppuun ja korjataan.

Kotimme ei ole minimalistinen, eikä siitä varmasti koskaan sellaista edes tule. Luova persoonani kaipaa kaappeihin myös tarvikkeita, joista tehdä: kankaita, lankoja, maaleja ja papereita. Sellaista tavaraa ei kaappeihinsa tietystikään tarvitse ihminen, joka ei rentoudu käsillään tehden.

Koska syömme kotona valmistettua ruokaa ja leivomme monta kertaa viikossa, emme konmarita pois leivontakulhoja tai useampia jauhopusseja. Sellaisia ei tarvittaisi kodissa, jossa ruokaa ei juuri laiteta, mutta meillä ne ovat käytössä.

Paljosta olen luopunut. Esimerkiksi muovirasioista säilyttänyt vain ne, joiden avulla treenieväiden pakkaus ja kuljetus onnistuu luontevasti. Esimerkiksi koriste-esineitä ja juhlakoristeita kartan. Tuon joulun tai pääsiäisen sitten vaikka leikkokukkina kotiin.

Oikeastaan se, mitä aikuisen ihmisen tarvitsee ostaa, on aika vähäistä. Pelkän kaappien karsimisen lisäksi tai sijaan keskittyisin nimenomaan sen ostoslistan karsimiseen.

Vaatteisiin käy tämä laskukaava:
Kuinka usein haluat pestä pyykkiä (ts. tulee täysiä koneellisia) x kuinka monta vaatekertaa per ihminen likastuu sillä pesuvälillä + 1 vaatekerta, jotka on päällä silloin kun pesukone pyörii ja vaatteet kuivuu.

Astioihin: kuinka usein haluat täyttää ja tyhjentää astianpesukonetta x kuinka paljon likastuu astioita tällä välillä.

Nämä perustarpeet kattaa hyvin suuren osan käyttötavaroista – ja kaikkeen käyttötavaraan voi soveltaa samankaltaisia laskukaavoja.

Tämän päälle voi päättää, mikä itselle on niin tärkeää, että haluaa näiden tarpeiden yli säilöä tavaraa.

Esimerkki: mä en rakasta pukeutumista, mutta saan tosi paljon iloa kauniista astioista. Siksi mulla on vaatteita (joka vuodenajalle) sen verran kuin viikossa omassa arjessani voin tarvita, kun haluan pestä pyykkiä vain yhtenä päivänä viikossa. Miniminä riittäisi 5 työvaatekertaa, 2 arkivaatekertaa, 2 kaupunkivaatekertaa, 2 yövaatekertaa ja 8 alusvaatekertaa, koska käyn 5 päivänä töissä, kaupungilla max 2 kertaa viikossa ja kotoilen 2 päivää viikossa. Urheiluvaatekertoja on 3, koska en oikeasti harrasta liikuntaa enemmän kuin kolmena päivänä viikossa. Mutta on mulla vähän enemmän, eli tämän päälle vielä 4 mekkoa, koska ne tuottaa mulle iloa. Astioita sen sijaan on sen verran kuin keittiön kolmeen astiakaappiin hyvin sopii.

Ja en juurikaan osta uutta. Viimeisin mun ostama vaate oli siistit suorat housut ja kaksi kauluspaitaa marraskuussa, uusien työtehtävien myötä tulleeseen tarpeeseen. Seuraava tulee olemaan viides työkelpoinen t-paita kesällä.

Ostan siis aika harvoin muuta kuin ruokaa tai pois kuluvaa tavaraa ja se on varsin mukavaa. Luonto säästyy, rahaa säästyy ja todella paljon stressiä säästyy. Ja silloin kun ostaa tarpeeseen, onkin varaa ostaa se ihan unelmaihana vaihtoehto.

Olen myös aloittanut minimalismi potkuni ja tässä pari vinkkiä: Aloita vaikka poistamalla 1000 tavaraa kodistanne; ei onnistu viikossa mutta nimenomaan laskemalla saa pidettyä motivaatiota yllä.

Toinen vinkki: lue Virve Fredmanin blogia niin opit paljon minimalismista ja saat inspiraatiota. Super!

Olen kaikki mulle heti tyyppi, mutta hyväksyn, että elämän kääntäminen kohti minimalismia on prosessi , muuten ei laiva käänny.

Ps myös kaksosten kanssa kotona 😂

Nopea tie karsimiseen on konmaritus. Ja omasta kokemuksesta sanoisin, että konmarituksen nerokkuus on se yksi pieni lause, joka sanotaan ääneen jokaiselle lähtevälle tavaralle tai vaatteelle: ”Kiitos yhteisestä matkasta” tai ”kiitos kun opetit, ettei pinkki ole värini”. Ääneen sanominen mahdollistaa luopumisen sellaisista tavaroista, joihin on syntynyt jonkinlainen tunneside. Tunnesiteen takiahan se luopuminen on vaikeaa, vaikka vaatetta ei koskaan käyttäisi. Kokeile – se tekee ihmeitä!

Ja itsekin mainitsit oikein hyvän keinon vähentämiseen: kun ostat uuden, viisi lähtee. Jos ostat mekon, lähtijöiden ei tarvitse olla mekkoja. Näin muutos tapahtuu ajan kanssa. Muista sanoa lähtijöille kiitokset 🙂

Haluatko nopeita tuloksia vai riittääkö pitkän aikavälin tavoite?

Minäkin hieman vierastan ajattelua, jossa luovutaan isosta määrästä tavaraa ja ostetaan yksi uusi tilalle. Tämä ei ole ympäristön kannalta ollenkaan kestävä ajattelutapa vaan lisää kulutusta ja luonnon kuormitusta. Uskon, että jos on ostanut jo vuosien ajan pääasiassa laadukasta tavaraa ja vaatetta, niin ei edes lähtökohtaisesti omista paljon huonolaatuista krääsää, jota ei voisi enää mitenkään käyttää. Kannustan siis käyttämään loppuun mahdollisimman hyvin jo omistamansa tavarat.
Kierrättäminenkin on omalla tavallaan tavallaan viherpesua: jos löydän itseni pitämässä viikottain kirppispöytää (pieni kärjistys sallittakoon), voin pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä se kaikki myytävä tavara on ylipäänsä kotiini tullut ja voisiko jatkuvan myymisen sijaan ihan vain vähentää ostamista. Lapsiperheissä tavaraa totta kai kertyy enemmän kuin lapsettomissa, ja kun lapset kasvavat, kierrätys on silloin järkevää.
Minusta kaiken a & o on siis kotiin tulevan (uuden tai käytetyn) tavaran kriittinen arviointi.

Kerropa toiselle kotiäidille vinkkejä neljä kertaa viikossa liikkumiseen! Toki kärrylenkit päivittäin mutta ei ne oikein hikiliikunnasta käy. Pyöräkärry on käytössä, se on ollut teholiikuntaa!!

Olen innostuja, mutta valitettavasti lopahduksia tulee. Päätökset on myös mun juttu. Päätös ja sitä kohden. Vinkkejä mulla ei ole sulle antaa. Mua ei kiinnosta astiat niitä on just sopivasti. Vain sen verran mitä käytän. Kerran vuodessa tapahtumiin lainaan äitini astioita. (se vaan on fakta, että jollain pitää olla, että voi lainata. Jos kenellekään ei ole lainaaminen on hyvin vaikeaa.)
Meillä on avaraa ja vain vähän huonekaluja. Koriste-esineitä ei ole, vaan ostan kausi kukkia. ( sinänsä rahaa ei säästy. )
Mutta ne vaatteet niitä on ja paljon. Joka kelille omansa. Valitettavasti hiihtosukat on vaan niin ykköset hiihtäessä ja juoksusukat lenkillä. Urheilen paljon ja hyvillä varusteilla se on mukavaa. On kävely, juoksu, kun vaelluslenkkaria nastoilla ja ilman…. Joka kelille omansa… Kaapit siis pursuaa. Kun kenkä on kulutettu loppuun. Ostan uudet vastaavat. Usein kengän tuki ja ominaisuudet kärsii, jos vetää ihan loppuun ja huomaa uusia ostaessa, että olisi pitänyt ostaa uudet jo aikaisemmin… Omat lapseni ovat jo isoja, mutta heidän ollessaan pieniä puistossa oli itselläkin kivaa, kun oli oikeanlaiset varusteet. Olen siis varuste urheilija😆 jonka koti on” minimalistinen”.

Koen että minimalismi on myös paljon sitä että tiedostaa mitä omistaa ja mistä oikeasti pitää. Usein sitä tulee säilöneeksi jotain mitä ehkä haluaisi olla tai luulee haluavansa tehdä.
Suosittelen tutustumaan Rinna Saramäen Hyvänmielen vaatekaappi -kirjaan sekä Kon Mari -kirjoihin.

Ihan ensiksi: opettele laittamaan vaatteet kauniisti pinoihin ja henkareille ja heti kaappiin. Huomaat, että tilaa tulee välittömästi.

Siivoa kaikki heti paikoilleen. Taas tulee tilaa.

Älä hanki turhia koriste-esineitä, kirjoja, koruja ja meikkejä.

Laita kiertoon heti, kun et tarvitse enää. Kun olet lukenut kirjan, laita kiertoon.

Siivoa illalla kaikki lelut pois, keittiön tasot tyhjiksi  ja eteinen siistiksi. Älä ota esillekään sellaista, mitä et laita paikoilleen.

Älä hanki tyynyjä sohvalle. Turhia.

Kuulun samaan koulukuntaan aiempien kommentoijien kanssa: kun ostan vähemmän ja tarpeeseen ja käytän tavarat ’loppuun’, niin vähitellen myös tavaramäärä pienenee. Pitää myöntää, että itse inhoan kaupoilla käyntiä enkä esim. kyllästy vaatteisiin (vaatekaapissani on hyvin vaihtelun varaa), joten omalla kohdallani osta vähemmän ja vain tarpeeseen -taktiikkaa on helppoa toteuttaa.

Ostotilanteissa mietin toisinaan: Tarvitsenko vai haluanko? Onko minulla jo vastaava tuote? Kuinka usein tulen käyttämään tätä? Voisinko lainata tällaista joltakulta? Kuulostaa kirjoitettuna raskaalta prosessilta, mutta toimii, kun vastaukset tulee nopeasti fiilispohjalta! Enkä siis tee tätä jokaisen tomaattirasian kohdalla. (Niiden kohdalla pohdin muita asioita, kuten kotimaisuutta, kilohintaa ja pakkausmateriaalia :’D)

Ennen uuden hankkimista kannattaa myös miettiä olisiko lainaaminen mahdollista. Lähipiirissä ollaan huomattu, että kaikkea ei kannata tai tarvitse omistaa. Varsinkaan niitä tavaroita, joita tarvitsee vain harvoin. Säästyy tilaa, rahaa ja luontoa. Lisäksi tulee pakostikin tavattua perhettä ja ystäviä, kun tavara liikkuu edestakaisin! Itse olen lainannut mm. varavuoteen ja reikäpihdit ja kaikenlaista siltä väliltä. (Tällä hetkellä lainaaminen on tietysti vähän haastavampaa.)

Kaapit pysyy helpommin järjestyksessä, kun hyllyvälit on tarpeeksi pienet! Kolme vuotta sitten hankin lisää hyllylevyjä, järjestin keittion kaapit niin, että kaikille on oma paikka ja järjestyksessä ovat pysyneet siitä lähtien. Niiden harvemmin käytettävien astioiden (ja miksei muidenkin tavaroiden) kohdalla voi myös miettiä soveltuvatko ne muuhunkin käyttöön. Itse säilytän sipulit kakkuvadilla ja hopealusikat ovat käytössä arjessa ja juhlassa.

Mietin myös tuota, että jo olemassa olevat tavarat eivät vastaa toiveita. Mikä on muuttunut, jos ovat ostettaessa vastanneet, mutta eivät enää? Ehkä tämän miettimisestä voisi syntyä jotain oivalluksia.

Hyviä kommetteja aiemmilta. Minä haastaisin vielä pohtimaan kuinka paljon kotiisi tulee turhaa tavaraa blogin kautta? Esittelit esim. huimaavan määrän kaikkea äitiys/vauvaroinaa. Samoin uusia takkeja ja mekkoja esittelet todella usein. Voiko olla että blogi ratkaisevasti pahentaa tavaramäärää kotonasi ?

Täällä oli useampi kommenti siitä, että tavaroista ei tulisi luopua, vaan käyttää ne loppuun. Olen ihan varma, että jokainen meistä on tehnyt hutiostoja, ja kaikista suurinta tuhlausta on se, että ostettu vaate jää käyttämättä. Oletteko ajatelleet, että joku muu voisi tykätä minun hutiostoksestani ja käyttää sen loppuun? Vaatteet, joita ei käytä, kannattaa ehdottomasti kierrättää – myydä tai antaa keräykseen. Mieluiten ei tietenkään ostettaisi  ”huvikseen”, vaan ainoastaan tarpeeseen. Mikä sitten on tarve? Jos minulla ei ole yhtään kesämekkoa, joka olisi sopiva (tästäkin syystä vaatteista luovutaan) tai josta tykkäisin, niin minulla on TARVE uudelle kesämekolle. Uusi kannattaa tietysti vanhoista viisastuneena valita niin, että se on mahdollisimman pitkäikäinen ja käytettävä. Uutta hankittaessa voi pitää sääntönä, että vaatteeseen pitää ”rakastua”, näin se on varmasti mieleinen – ei kannata ostaa ollenkaan ”ihan okei” -vaatteita.

Jaan vielä oman nyrkkisääntöni tarpeen erottamiseen mieliteosta (tämä tuntuu olevan monelle vaikeaa, itelleni tämä on toimiva sääntö).

Tarve on sellainen, joka tulee useamman kerran omassa arjessa esille puutteena. Esimerkki: Ehdin katsoa meidän ikkunoita 4 kertaa, että ovatpa likaset, pakko pestä, häiritsee kun ne on noin likaset. Huomasin, että mulla ei oo ikkunoiden avaajaa. Ostin ikkunoiden avaajan ja samana päivänä pesin puolet ikkunoista, loput ripotellen 3 vkon aikana. Esimerkki: Meiltä hajosi kolme Aino Aalto -lasia. Sain ajatuksen, että eri väriset Aino Aalto -lasit näyttäis tosi kivalta astiakaapissa. Siirsin toisesta astiakaapista 5 Kartio-lasia käyttöön. Nekin näyttää ihan mukavalta astiakaapissa. Käyttölasien hyllylle ei enää mahdu lisää laseja. En ostanut enkä osta laseja.

Oon ite synnynnäinen minimalisti ja järjestyksen ystävä 😀 en oikeastaan koskaan ole ostanut kotiini mitään turhaa, lukuunottamatta paria tulkkia, jotka ovatkin talviaikaan käytössä joka ilta. Rakastan sisustamista ja vaatteita. Teen kotiin hankintoja, joista en näe luopuvani mahdollisesti ikinä. Nuorena ostelin vaatteita melko vapaasti, mutta kuluneen 10 vuoden ajan olen miettinyt aina tarkkaan vaateostokseni läpi. Materiaali, käyttöaste, ajattomuus, rakastuminen. En osta yhtäkään vaatetta, jonka kohdalla joudun miettimään että pitäisikö vai ei. Neuleita rakastan vielä yli kaikkien muiden vaatteiden. Niinpä olen jo vuosia sitten päättänyt, että saan ostaa joka syksy yhden neuleen. Muuten karkaa lapasesta. Villahuiveja on 2, ollut jo vuosia. Uuden ostan jos joskus tulee tarve, vielä ei ole tullut. Ulkovaatteita ja kenkiä minulla on paljon, mutta käytän niitä kaikkia ja heitän pois vasta kun ovat kuluneet käyttökelvottomiksi. Olen kotona kahden pojan kanssa, joten tavaraa ja leluja kyllä löytyy. Ollaan sovittu että pidetään kaikki millä leikitään, ja annetaan/myydään pois sitä mukaa kun ei enää kiinnosta. Ylimääräistä tavaraa meillä ei juurikaan siis ole, kaikki kierrätetään sitä mukaa kun näen tarpeelliseksi. Meikit, shampoot, dödöt ym. käytän loppuun. Ostan uuden varastoon kun alennuksella tulee vastaan (Oon tarjoushaukka). Yksi kerrallaan käytössä, ja seuraava siis kaapissa odottamassa edeltävän loppumista.

Minulla on toimineet seuraavat keinot:

1. Tee talvi/kesävaatesiivous! Syksyllä käyt läpi kesävaatteet. Ne joita et ole kuluneen kesän aikana käyttänyt, joutavat kiertoon. Joku vaate voi olla niin ihana, ettei siitä raaskisi luopua. Jos faktat kuitenkin osoittavat, että syystä tai toisesta se ei ole puoleen vuoteen valikoitunut päällesi, laita kiertoon. Sama keväällä talvivaatteiden osalta. Jotkut tekevät tätä neljän vuodenajan syklillä, mutta ihan säiden vaihtelevuuden vuoksi itse koen sen liian tiiviiksi tahdiksi.

2. Kun ostat uutta, laita pois jotain sen alta. Vaatetta ei tarvitse korvata vaatteella, vaan se voi olla vaikka se paistinpannu. Kodin kokonaistavaramäärä pysyy näin vakiona, ja pikkuhiljaa löydät ne asiat, joihin haluat panostaa ja joista on helpompi luopua. Tämä auttaa kodin säilytystilojen suunnittelussa; tarvitsetko tilaa kylpyhuoneen, keittön vai vaatekaapin tavaroille.

3. Ota käyttöön kirppiskassi/laatikko, joka on aina saavutettavissa. Näin ei tarvitse kerralla aina siivota koko kotia, vaan arjen tilanteissa huomatut turhat tai itsellä toimimattomiksi osoittautuneet tavarat voi siirtää aina heti pois viemästä tilaa muilta. Myös lapset voivat omatoimisesti viedä tuttuun laatikkoon/kassiin leluja, vaatteita tms. tavaroita, joita eivät enää halua pitää.

4. Odota! Usein klikkailen nettikaupan tuotteita ostoskoriin, mutta jätän tilanteen siihen. Jos vielä kahden viikonkin jälkeen hankinnat tuntuu tarpeellisilta ja oikeilta, ostan tuotteet. Jos ko. tuotteita ei ole enää kahden viikon päästä saatavilla, ajattelen että universumi päätti puolestani, tuotetta ei ollut tarkoitettu minulle, pärjään ilmankin. Voi kuulostaa hihhulilta, mutta toimii sekä verkkokaupassa, että kivijalkaliikkeissä. Usein nopeat, impulsiiviset ostot ovat niitä huteja, vaikka toki niissäkin on helmiä joukossa.

Olen vähän vanhempi lukija ja tuossa 50-v. tienoilla tuli halu päästä turhasta tavarasta eroon. En ole koskaan keräillyt tai ostanut turhaa. Haluan, että kaikki on käytännöllistä, kaikella tehtävänsä ja ettei mitään turhaa roinaa ole ympärillä. Mietin aina ostaessani, että tarvitsenko tuotetta vai onko minulla jo sellainen. Ostoprosessiin kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ja syyhyn, minkä takia ostaa, jollei ole todellista tarvetta ko. tuotteelle.

Minimalismi taitaa nykyään olla trendikästä, mutta vähään tyytyminen on myös luonteenominaisuus. Toiset kahmii tavaraa ympärilleen, kun toisille riittää vähempi.

Entinen shoppailuholisti, nykyinen minimalisti tässä hei! Jos kiinnostaa, niin blogissani jaan paljon tietoa minimalismista ja monia lukuvinkkejä tavaramäärän ja samalla koko arjen yksinkertaistamiseen.

Lisäksi kerron miten prosessi meillä, 7-henkisellä perheellä on edennyt ja missä ollaan tänä päivänä – mistä on luovuttu ja mitä saatu tilalle. 

Oon kans karsinut tavaraa pikkuhiljaa vuosien aikana. Yks tapa mitä oon käyttäny on iso ”poistolaatikko” jossain nurkassa, johon laitan aina tavaran, kun huomaan, että voisin luopua siitä. Siivotessa on tosi kätevä samalla katella tavaroita vähän sillä silmällä. Toiset sitten tykkää käydä läpi järjestelmällisemmin kategoria kerrallaan. Jos tykkää konkreettisista tavoitteista, niin voihan sitä ottaa vaikka tietyn päivän, jolloin käy läpi keittiön tavarat, jonkun toisen päivän, jolloin käy läpi makuuhuoneen tavarat jne. Meillä tää on kyllä ollut työlästä, koska mies ei halua luopua mistään (onneks ei sentään osta uutta), niin oon sit karsinu lähinnä omia tavaroita… 😀 mutta jos saat innostettua muutakin perhettä mukaan, niin homma ei varmasti ole niin työläs! Youtubessakin on (tosin enkuks) paljon videoita minimalismista ja minimalistisista kodeista, jotka voi auttaa saamaan motivaatiota.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X