Kolmistaan

Lenkki elämästäni

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Kävin esikoisen ja vauvojen kanssa tänään yhdessä vaunulenkillä. Tehtiin ihan hurjia juttuja. Haettiin kuukautissiteitä maskit naamalla ja polaroid-kameraan filmiä. Uskaltauduttiin ostamaan IRTOjädet. Tuntuu, kuin elettäisiin aivan holtittomasti äärirajoilla. Mikä ilo ja valo ja kevät. Laukontorilla oli ihmisiä! 

Lenkki kuvaa loistavasti pienoiskoossa koko tätä aikaa, jossa elän. Lähdettiin auringonpaisteessa. Fiilis täysi kymppi. Pienet nukahti vaunuihin heti. Juteltiin esikoisen kanssa syvällisiä (joiden sisällöstä en kuulemma saa enempää tässä avautua). Haettiin ne jädet. 

20 minuutin kohdalla vauvat heräsivät. Kymmenen sekunnin sisällä molemmat, ilman näkyvää syytä. Eipä siinä mitään. Olivat iloisia, yrittivät repiä sukkia jaloistaan. 

Sitten tuli kuuma, meille kaikille. Kuorin vauvoja ja mietin koko ajan A) saavatko he lämpöhalvauksen vai B) paleltuvatko kevään petollisilla säillä. Esikoisella ei tietenkään ollut naamassa aurinkorasvaa. 

Puoli tuntia ennen kotia Omppu alkoi karjua täyttää huutoa. Eikä se KOSKAAN karju rattaissa. Vartin päästä aloitti myös Mesi. Minä kannoin vuoroin vauvoja ja esikoinen työnsi rattaita. Saatiin esikoisen kanssa 2 minuuttia kestänyt tulinen riita, jossa minä karjui keskellä kaupunkia. Sovittiin. Mutta eipä se paljon vauvojen oloa muuttanut. 

Soitin kettuuntuneena miehelle, että tulisi meitä vastaan, koska ”ei näiden kanssa voi minnekään postiin mennä”. Mies tuli vastaan, minä en jaksanut enää minnekään postiin. 

The End. 

-Karoliina-

Lue myös

X