Vastauksia ja aatoksia unikoulupostaukseen
Mä ajattelin ihan kirjoittaa oman postauksensa koskien viime postauksen alle tulleita kommentteja ja kysymyksiä, niin onpa kaikki sitten samassa paikassa. Isken tuohon kursiiviin kysymyksen tai väitteen ja kerron sitten oman kantani aiheeseen.
”Te laitetta vauvat liian aikaisin iltaunille.” Niin mäkin kuvittelin pitkään ja myöhästettiin tyttöjen nukkumista. Se ei kuitenkaan tuonut MITÄÄN tuloksia aamuun. Paitsi sen, että tytöt heräsi vieläkin väsyneempinä. Ajankohta oli silti sama. Sitten saatiin ohjeet kahdeltakin kouluttautuneelta uniohjaajalta, ja mitä enemmän ollaan itse luettu aiheesta, yöuni-ikkuna 7kk vauvoilla on klo 19 maissa. Toki joissakin perheissä toimii jokin muu systeemi, mutta me koitetaan nyt tätä ohjetta ainakin tovin.
Jos tämä ei toimi (vielä tulokset ei ole päätä huimaavia. Toki herääminen 4.40 on siirtynyt 5.00 tai 5.15), täytyy koittaa jotain muuta. Lapset ovat ihmisiä. Ja kuten tiedetään, samat tipsit ei toimi kaikkiin maailman ihmisiin. Tosin tässä(kin) luotan ensisijaisesti ammattilaisten apuun. Alansa huippuihin.
”Tuon ikäisten vauvojen unen tarve on 12h” Tämähän on kanssa todella yksilöllistä. Me ollaan menty nyt unikoulun aikaan tuolla 10h yöunta (pakosta) ja 3h päiväunta (joka unilta herätellen ohjeiden mukaan)ja se on selvästi Mesille ja Ompulle liian vähän. Myös esikoinen on ollut aina kova nukkumaan, joten varmasti on yksilöllisiä ja geneetteisiä eroja. Täytyy ottaa myös huomioon, että korjatulta iältä meidän pienet ei ole 7,5kk vaan juuri ja juuri puoli vuotta. Tässä vauvavaiheessa viikoillakin on eroa.
”On aivan sama, onko vauvoja yksi, kaksi vai kolme”. Itse en uskaltaisi sanoi näin varmaksi asiaa, koska mulla ei ole kokemusta kuin yksösvauvasta ja kaksosparista. Mutta varmasti on myös teitä, joilla on omat yksöset, kaksoset ja kolmoset. Oma kokemus on kuitenkin se, kun yhden yksikön ja yhden kaksosparin äiti olen. Esim esikoisen kanssa pystyin jatkamaan itse unia aamulla, vaikka hän oli vauvana herännyt, jos otin hänet kainaloon ja hän sai olla siinä turvallisesti, räpeltää mun hiuksia jne. Kahden kanssa tuo ei onnistu. Jos otat heidät yhdelle puolelle sänkyä (ja teet vallin tyynyistä heidän toiselle puolelleen), ovat he jatkuvasti toistensa kimpussa ja päällä ja tunkemassa sormia silmään. Itseni molemmin puolin ei voi ottaa, koska ryömivät sitten ulos sängystä. Myös nukkumaanmenoajat on musta tässä tapauksessa tärkeämpiä. Yhden kanssa voi joustaa, mutta kahden kanssa on mietittävä aina myös sitä toista.
”Vauvat eri huoneisiin, kumpainenkin yhden vanhemman kanssa.” Tämä on vinkki, jota varmasti (kodin tilan puitteissa) testataan akuuttiin tilanteeseen. Tosin pysyvä ratkaisu ei voi olla se, että molemmat vanhemmat herää sekä öisin, että aikaisin aamulla. Tässä on otettava huomioon myös se, että isosisko, joka herää aamuisin kouluun, on saatava mahdollisimman kauaksi vauvoista, jottei myös hän herää yömetelöintiin. Haaste 70 neliössä ja siinä, että olkkarissa ei ole mahdollisuus saada huoneen pimennystä. Se ei tunnu missään nimessä oikealle ratkaisulle, että vauvat erotettaisiin ilman pakkoa toisistaan (esim toinen kotona ja toinen mökillä). Tätä on vaikea selittää, mutta he kuuluvat yhteen. Ovat kerran olleet vuorokauden erillään, kun Omppu oli rs-viruksen vuoksi sairaalassa. Olivat koko ajan vähän hukassa, kun toista ei ollut. Tosin omissa sängyissään he nykyisin nukkuvat hyörinnän ja pyörinnän vuoksi.
”Yö on liian pitkä aika olla syömättä.” Tämä väitehän sotii ihan jo neuvolan ohjeitakin vastaan. Meille ehdotettiin neuvolassa yösyöttöjen lopetusta jo 6kk:n kohdalla. Varmasti, jos vauva saa pelkkää rintaruokaa, voi ollakin. Mutta meillä tytöt vetää kiinteitä hirveää tahtia ja mm. iltapuuropussukat mieheen ja maitoa päälle, joten nälkä ei ole ongelma. Vaan tapa herätä. Viimeisinä aikoina tytöt saatoivat ottaa pari vetoa maitoa ja nukahtaa heti perään. Ts. eivät heränneet maidolle nälkäänsä. Tämä osuus on ekaa yötä lukuun ottamatta mennyt meillä tosi hienosti. Eivät selvästi kaipaile juuri maitoa.
”White noise”. Kyllä. Otettiin heti testiin tänä aamuna. Saattoi toimia ainakin vähän.
”Aikuiset nukkumaan myös aikaisin” Tässä on monta estettä. Ensinnäkin meillä on myös 10-vuotias, joka ei nukahda klo 19. Vaan lähempänä 21-22, joten tuosta seiskalla ei aikuinen noin vaan hilppase unille. Ei sen puoleen. Vaikka olisin nukkunut kuinka vähän, iltavirkkuna iskee virkeys, ja uni ei tule meille aikuisille varmasti koskaan ennen kymppiä. Joku ehdotti, että toinen aikuinen jäisi esikoisen kanssa iltaa viettämään. Se on ihan ok ratkaisu jossakin erikoistapauksessa (vaikka kipeänä), mutta mun mielestä meidän kolmen yhteinen aika on aivan ehdottoman arvokasta. Pienet vie niin paljon huomiota, että on tosi tärkeää erityisesti esikoiselle, että saa olla joskus vanhempien kanssa ihan vain yksin. Me istutaan tosi usein iltaruokapöytään yhdessä vasta pienten tyttöjen mentyä unille, koska silloin saadaan juteltua rauhassa esikoisen kanssa. Tai sitten ollaan kaikki kolme sohvalla kainaloikkain. // Yhtä tärkeää, kun aika F:n kanssa, on A:n ja mun yhteinen aika iltaisin kaksin. Mun mielestä on todella suuri parisuhdeansa, jos ei olla arjessa koskaan kaksin. Koska ainahan löytyy joku syy, miksi pitää mennä aikaisin nukkumaan tai laittaa kaikki muu sen rakkaimman aikuisen edelle. Koska tuleehan näitä: Nyt on unikoulu ja hampaat, kohta on uhmaikä, teini-ikä, työstressi, muuttostressi jne jne. Parisuhde on lasten jälkeen viimeinen asia, josta mä lähtisin säästämään. Varsinkin, kun parisuhdeaika on muutenkin tällaisessa elämäntilanteessa kortilla. Toki ihan konkreettinen unikin on tärkeää, mutta se voima, mitä aviopuolison kanssa vietetystä hetkestä kaksin saa, kantaa pidemmälle, kun tunnin pidemmät unet. Tämä on siis mun kokemus, eikä – taaskaan – varmasti päde kaikille.
”Vauva kaipaa äitiä. Muutkin eläimet nukkuvat pentujensa kanssa.” Vai onko niin, että tämäkin on monessa perheessä tapa? Ja myös äiti kaipaa lasta viereensä? Tunnustan ja tunnistan tämän, koska nukuin käytännössä kuusi ensimmäistä vuotta esikoisen kanssa kylki kyljessä. Ja voin sanoa, että vaikka se oli monin tavoin ihanaa, oli siitä vieroittuminen sellainen souvi, että never again. Ketut ja sudet voivat nukkua minun puolesta vierekkäin, mutta heidän ei tarvitsekaan herätä aamulla kuudelta töihin tai pinnistellä pissahädässä aamuneljästä asti, ettei lapsi herää siihen, että emo tallustelee vessaan. Mutta jos perhepeti toimii teille, se on ihanaa. Itse yritän kyllä välttää sitä viimeiseen asti. Koen, että turvallisesti kiintyneet lapset eivät mene rikki siitä, että nukkuvat omassa sängyssään.
”Miten muun perheen aikataulu sopii siihen, että vauvat menevät unille jo klo 19. Teillä tulee vähintään toisen vanhemman olla kotona vauvojen kanssa.” Tämä oli tosi hauska kysymys, koska tämä on oiva esimerkki siitä, miten meitä perheitä on niin erilaisia. Ehkä, koska esikoisellakin on ollut koko elämän tosi tarkat ja ehkä aika aikaisetkin nukkumaanmenoajat, en ole edes ajatellut tätä ongelmaksi. En näe tilannetta, miksi meidän perheen pitäisi olla ulkona enää 18 jälkeen. Toki meillä molemmilla aikuisilla ja esikoisellakin on (tai siis oli ennen koronaa) iltapainotteisia harrastuksia, mutta silloin toinen vanhempi on kuitenkin kotona. En näe oikein mitään sellaista tilannetta, että pakosta meidän molempien aikuisten olisi oltava ulkona tuon ajan jälkeen. Koska eihän vauvoja voi minnekään illanviettoihin muutenkaan ottaa mukaan. Jos meidän pitää valvoa myöhään – olisi hypoteettisesti esimerkiksi jotkut juhlat – ottaisimme silloin varmasti hoitajan kotiin. Tosin juhlat, jotka jatkuvat yli 18, ovat tuskin muutenkaan vauvoille sopivat. Tosin. Tiedän paljon perheitä, joissa esim suunnistetaan/pelataan golfia/tms koko perheen voimin niin, että vauvakin otetaan ns.harrastukseen mukaan. Tässä tapauksessa tällainen aikataulu olisi varmasti ongelma.
Huh! Olipa siinä vastauksia ja ajatuksia kerrakseen. Toivottavasti muistin vastata kaikkiin.
Tilannekatsaus unikoulun nykyhetkeen: Yösyöttöjä tytöt ei siis enää juuri kaipaa, mutta aikaisin edelleen kukkuvat. Tosin muutamassa ennen hyvin mennessä univaiheesta on tullut takapakkia. Samoin päiväunien jaksottamisessa on se haaste, että tytöt ovat päivin aivan väsyneitä. Ihanan rentouttavaa oli tänään se, kun tytöt olivat tänään kolme tuntia kummeilla hoidossa ja meillä kävi meidän siivooja ekan kerran sitten helmikuun lopun. Miten kepeä olo ja energia uutta yötä varten. Nyt mamma jaksaa taas heräillä.
-Karoliina-
Kuva: Kuva mun kirjasta #vauvavuosi, kirjan kuvitus Sanni Kariniemi
Kommentit
” Mun mielestä on todella suuri parisuhdeansa, jos ei olla arjessa koskaan kaksin.”
Etkö sä vasta viime vuonna ollut sitä mieltä (kun puolustelit teidän hotelliyötä) että sun on aivan ok mennä 20 maissa nukkumaan eikä yhteistä aikaa iltaisin tarvita? Ja että dinnerit ja hotelliyöt on teidän tapa hoitaa kahdenkeskeinen aika?
Kommentit
Tsemppiä unikouluun ja aikaisiin aamuihin! Meidän vauvalla piteni aamu-unet kun pimennettiin huonetta entisestään – sälekaihtimet, pimentävä rullaverho ja vielä piemennysverhot. Ei tosin auta siihen, että toinen vauva herättää. Toivottavasti löydätte toimivan ratkaisun 😊
Meillä kolmas lapsi, nyt 9kk, on myös tuollainen aamuheräilijä. Aiemmin heräsi 4-5 aikaan, nyt saatiin lykättyä 5.30-6, kun otettiin kohina käyttöön ja tilkitsin jokaikisen valonsäteen huoneesta pois siten, että se on täysin säkkipimeä öisin. Todella uuvuttavaa jo tämä yhdenkin kanssa taistelu, joten hurjasti tsemppiä kahden pienen kanssa!!
Tulkitsin ehkä aiemman postauksen väärin niin, että kaipailitte vertaistukea tai jopa vinkkejä unikouluun. Mutta teillä tuntuu olevan kaikki asiat mietitty, joten sittenhän kaikki on hyvin ja tuloksia unikoulusta alkaa tulla varmasti pian.
Parisuhdeaikaan kommentoisin sen verran, että en koskaan ajatellut niin, että vauvavuoden univelkojen nukkuminen vaikkapa alkuillasta silloin tälllöin oli pois puolisoltani (tai muilta lapsiltani). Päinvastoin olin parempi vaimo ja äiti, kun sain akuutit
univelat nukuttua tasaisin väliajoin. Ymmärrän täysin tarpeen suojella parisuhdeaikaa tai esikoisen kanssa vietettyä aikaa. En vaan ehkä itse kykenisi samaan ehdottomuuteen. Silloinhan ongelma ei ole väsymys, jos valitsee mieluummin jotain muuta kuin nukkumisen.
Tsemppiä hurjasti unikouluun! Minulla 6,5kk ikäinen poika ja täälläkin päiväunien uudelleen jaksotus käynnissä. Tunnistan niin tuon saman haasteen siitä, että tuntuu että vauva on koko ajan väsynyt ja kiukkuinen, ja kaikki mikä aikaisemmin sujui ei nyt sujukaan… huh mitä hommaa tämä välillä on, mutta huomenna taas uusi päivä ja yritys! 😊
Tsemppiä ihan hirveästi! Meidän kuopus oli myös pikkuvauvana tuollainen aamuvirkku, pahimmillaan nousin hänen kanssaan neljältä aamulla ylös ja kun hän meni ekoille päikkäreille niin esikoinen heräsi ja itse en tietenkään päässyt päikkäreille. Kokeilimme ties mitä ja joistain jutuista olikin hetkittäin apua, kunnes lapselle tuli uusi kehitysvaihe, hampaita tai mitä nyt milloinkin. Ja taas valvottiin. Esikoinen puolestaan alkoi nukkua jo nelikuisena täysiä öitä melkein kellon ympäri (niitäkin vauvoja oikeasti on!), ilman että teimme asian eteen yhtään mitään. Niin ne vaan on erilaisia.
”Se ei tunnu missään nimessä oikealle ratkaisulle, että vauvat erotettaisiin ilman pakkoa toisistaan (esim toinen kotona ja toinen mökillä). Tätä on vaikea selittää, mutta he kuuluvat yhteen”
Tästä tuli mieleen, että olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka toimitte/ olette ajatelleet toimia niin, että molemmat kaksosista tulevat huomioiduiksi ja kohdelluiksi myös yksilöinä ja saavat aikaa myös yksilöinä, eivät pelkästään puolikkaina jostakin. Tulen suvusta, jossa on paljon kaksosia ja minusta se on ihan normaalia perheissä tapahtuvaa liikehdintää, että välillä vanhemmat ja vauvat/lapset ovat liikkeellä erilaisin kokoonpanoin.
”Täytyy ottaa myös huomioon, että korjatulta iältä meidän pienet ei ole 7,5kk vaan juuri ja juuri puoli vuotta”
Ihan mielenkiinnosta:Käytetäänkö heidän kohdallaan mihin saakka tuota korjattua ikää, kun olen joskus ymmärtänyt, ettei heidän kohdallaan keskosuus ollut kovin merkittävä kun puhutaan raskausviikoista?
Tsemppiä, teillä tuntuu olevan hyvin selvät ja vankat omat sävelet myös unikoulun suhteen, joten toivotaan teille onnistumisia! Valvominen ilman vauvoja on ihanaa ja myös isommille lapsille tärkeää ja tarpeellista, parisuhdeaika on tietenkin tärkeää myös arjessa, vaikka ei se unikaan sille parisuhteelle pahaa tee!
Hyviä pohdintoja sinulla. Mietin, että uskallanko kysyä, mutta kysynpä kuitenkin. Miksi teillä on lähdetty unikoulumaailmaan ylipäätään mukaan? What is the point? Kaksosesihan ovat vielä hyvin pieniä. Haluatteko todella heidät nukkumaan täysin itsenäisesti koko yöt jo näin pieninä? Mihin teillä on kiire? Ehkä katson maailmaa vähän tai todella eri vinkkelistä, vaikka mm. kaksosten äiti myös itse olenkin.
Meillä 7kk iässä pidetty unikoulu sai lapsen nukkumaan yöt putkeen, mutta valitettavasti aikaisista aamuheräämisistä tuli uusi normi. Lapsi on nyt 2v ja tänäänkin herätys oli klo 5… Silloin tällöin vahingossa nukkuu lähes klo 7, mutta ilmeisesti on vain aamuvirkku, ja se tuntuu tällaisesta iltoja rakastavasta äidistä suorastaan kidutukselta. Tällä hetkellä odotan vaan sitä hetkeä, että joskus vuosien päästä lapsi osaa vaikka itse aamulla laittaa television päälle ja heräillä itsekseen 😅 En voi kuvitellakaan miltä tuntuisi kahden kanssa. Tsemppiä!
I feel you so!! Huoh, noita aamiheräämisiä! Meillä on vain yksi lapsi, joka nyt on jo tosin vuoden ikäinen, mutta edelleen on nukkuminen (tai oikeastaan nukahtaminen ja aikainen herääminen) ongelmana. Itseäni harmittaa, että pahimmassa vaiheessa en osannut hakea apua unikonsulteilta ja sinnittelin aivan liian pitkään väsyneenä näillä ihanilla neuvoilla, että ”vauvat nyt vaan heräävät aikaisin/monta kertaa yössä” tai että ”hyvinhän se jo nukkuu, kun nukkuu yössä x tuntia”. Ei paljon auttanut, kun itse oli kuolemanväsynyt. Saimme kuulla noita kaikkia samoja neuvoja kuin tekin, eikä niistä ollut mitään apua, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tiedän, että kaikki tutut ja tuntemattomat tarkoittivat vain hyvää neuvoillaan, mutta itselleni tuli niistä enemmän vain sellainen olo, ettei kukaan täysin ymmärrä tilannettani ja olen aivan hukassa. Nyt olen Sleepyn avulla saanut vähän järkeä nukkumiseen ja tärkeää tukea siihen, että teen asioita oikein. Kovasti tsemppiä teille! Onneksi olette saaneet apua ammattilaisilta 🙂
”En näe oikein mitään sellaista tilannetta, että pakosta meidän molempien aikuisten olisi oltava ulkona tuon ajan jälkeen. Koska eihän vauvoja voi minnekään illanviettoihin muutenkaan ottaa mukaan. ”
Näin perheet on erilaisia. Meillä kuuden jälkeen ihan normaalisti ulkoillaan, käydään puistoissa, tavataan kavereita. Varsinkin kesällä! Ja vauva mukana tietenkin.
Näin on perheet erilaisia tosiaan 😄. Meilläkin samoin kuten Vierailija 12/12 kertoo, lapset (kaksosvauvatkin) kulkevat iltaisinkin mukana, jos ulkona liikutaan tai esim. käydään ravintolassa syömässä ja toki ystävätapaamisiin ja illanviettoihin kaveriperheiden kanssa voi lapset mukaan ottaa. Näin ainakin meillä normaaliaikana, Korona tosin juuri nyt rajoittaa eikä itsekään ylimääräisiä tapaamisia tehdä. Rohkeasti vaan lapset mukaan 😀. Hyvä tyttökatras teillä, menee varmasti hienosti ja ainakin rauhallisemmin teillä kuin meillä, joilla vain poikia perheessä. Energiaa ja touhua riittää, mutta oppineet pienestä pitäen kuitenkin kaikki erilaisiin tapaamisiin, koko perheen ulkoiluihin, käyttäytymään ravintolassa ja aktiiviseen elämään myös iltaisin. Ihanaa kevättä teille, Koronasta huolimatta!
”Hyviä pohdintoja sinulla. Mietin, että uskallanko kysyä, mutta kysynpä kuitenkin. Miksi teillä on lähdetty unikoulumaailmaan ylipäätään mukaan? What is the point? Kaksosesihan ovat vielä hyvin pieniä. Haluatteko todella heidät nukkumaan täysin itsenäisesti koko yöt jo näin pieninä? Mihin teillä on kiire? Ehkä katson maailmaa vähän tai todella eri vinkkelistä, vaikka mm. kaksosten äiti myös itse olenkin.”
Mä en ainakaan tiedä kovinkaan montaa aikuista, joka haluaisi vapaaehtoisesti herätä neljän viiden aikaan, varsinkaan, jos on valmiiksi univeloissa. Itsenäisen nukahtamisen taito on hieno taito vauvalle, ja helpompi opettaa (pienelle) vauvalle kuin vastahakoiselle isommalle vauvalle tai taaperolle. Lapsikin saa laadukkaampaa unta, kun osaa nukahtaa unisyklien välissä itsenäisesti ilman vanhemman avustusta. Unikoulut eivät automaattisesti tarkoita mitään huudattamista, vaan taitoja voi opetella myös lempeästi.
Mulla on 5kk vauva joka menee klo 19 nukkumaan ja nukkuu sinne seitsemän korville unisyötön voimin. Olen itsekin menevänä ihmisenä miettinyt, että miten toi aikainen nukkumaanmenoaika tulee vaikuttamaan omaan elämään esim kesällä. Nyt korona-aikana sillä ei ole ollut kauheasti väliä. Mut toisaalta tuntuisi vähän oudolta alkaa siirtämään hänelle/vauvoille ylipäätään fysiologista nukkumaanmenoaikaa sen takia, että voisin riekkua hänen kanssaan jossain menoissa (en kyllä tiedä, minne iltamenoihin sitä ylipäätään haluaisi vauvan kanssa mennä). Toki ymmärrän, että perheitä on erilaisia, ja jotkut vauvat voivat mennä nukkumaan myöhempään ja saada silti sen 11-12h yöunta nukutuksi.
Ei kai kuuden jälkeen ulkona oli ole iltamenoissa riekkumista?!?! 😂
” Mun mielestä on todella suuri parisuhdeansa, jos ei olla arjessa koskaan kaksin.”
Etkö sä vasta viime vuonna ollut sitä mieltä (kun puolustelit teidän hotelliyötä) että sun on aivan ok mennä 20 maissa nukkumaan eikä yhteistä aikaa iltaisin tarvita? Ja että dinnerit ja hotelliyöt on teidän tapa hoitaa kahdenkeskeinen aika?
En ole ollut sitä mieltä koskaan. Loka-marraskuussa oli kuitenkin tällainen pienimuotoinen erikoistilanne, kun oltiin saatu ekaa kertaa elämässämme keskoskaksosvauvat kotiin, joita piti herätellä 3h välein. Mutta ekan kuukauden opettelun jälkeen elämä ei voi olla pelkkää erikoistilaa, olipa kaksoset tai ei.
Olen edelleen kyllä sitä mieltä, että hotelliyöt kaksin on ihania ja monesti niiiin tarpeen. Vaikka nyt voikin illalla nähdä toista edes hetken kauemmin. En usko, että arki ja juhla sulkevat toisiaan pois. Päinvastoin: Tukevat.
Järkeviä perusteluja sinulla.
Meilläkin on ollut kaikki neljä lasta vauvana ja nyt vähän vanhempanakin kovia nukkumaan. Kaikki on sitä aina hiukan ihmetelleetkin. Esikoinen nukkui kahden viikon ikäisestä yöt syömättä, eli ei kaikki tarvitse yöllä ruokaakaan. Hyvin kasvoi silloin ja nyt hän on 12-vuotias teini.
Nuorimmat 4- ja 6-vuotiaat nukkuvat edelleen päiväkodissa päiväunet, ja joka kerta heidät sieltä herätetään. Kotona posottelevat yöunia 10-11 h. 😄
Halusin vaan tällä omalla esimerkillä kertoa, että näin ne vauvat ja lapset tosissaan kaikki on erilaisia. Toinen jättää päiväunet jo 1-vuotiaana, toinen nauttii niistä vielä 6-vuotiaana.
Hurjasti Tsemppiä ja voimia teille! Omien vaikeiden vaiheiden aikoihin minua on auttanut ajattelu, että ei tämä vaihe loputtomiin kestä. Pakko kohta helpottaa. 😅 Ja ainahan se on jossain vaiheessa helpottanut.
Ah, voi vitsit! En ole ikinä kommentoinut mitään, mutta nyt on pakko. Olen itsekin pienen vauvan äiti ja luen on/off blogeja. Tuntuu, että kaikki äitiyteen liittyvät postaukset ja erityisesti vauvojen elämään, on se sitten unirytmi, ruokailu tai arki kerää kyllä kommentointia ja ihmettelyä. Aina. Eikö enää blogia voi kirjoittaa rauhassa pohdiskellen esim. nyt vauvojen unirytmiä? Ei, selkeästi. Ihmiset jumittuvat kirjoittamaan ja haluamaan selkoa, kuinka parisuhde voi mennä joskus oman lapsen edelle tai miksi vauvat eivät nuku perhepedissä. Huh. Huh.
Kaikkihan tekevät asiat omalla tavallaan. Elämää eletään itselle parhaalla tavalla.
Häiritsee oikeen, kun lukee tällaista. Ehkä ei pitäisi edes katsoa kommentteja, vaan antaa itse bloggarin kukoistaa kirjoituksellaan.
That’s it.
Meidän tytöt (nyt 10v, synt 1,6kg painoisina rv 34) heräili ensimmäisen vuoden aina klo5 ja todellakin mitä aikaisemmin laittoi nukkumaan sitä aikaisemmin heräsivät. Klo21-05 oli yöunet ja 1v asti päiväunet 1,5h). Vähä unisia olivat, sitten 1v jäi päiväunet ja nukkuivat 21-06, se tuntui jo myöhään heräämiseltä 😉 Lähempänä kouluikää vasta alkoivat nukkua klo7 asti ja nyt osaavat nukkua kuin ”normaalit” ihmiset 😀 Toki keskosina söivät myös pitkin yötä eikä sille mitään voinut.
Nyt on pikkuveli joka myös aamuvirkku ja herännyt ensimmäiset 4v samalla tavalla kuin siskonsa. Ketään ei ole unikoulutettu, annettu lasten nukkua omaan rytmiinsä ja odotettu ”parempia” aikoja. Liekö vaikuttaa että ovat syntyneet kaikkia kolme aamuyöllä?? Luulen että keskosuus myös jotenkin vaikuttaa vähäunisuuteen??!
Vanhemmat molemmat valitettavan iltavirkkuja. On se unenriisto kamalaa, mutta onneksi väliaikaista …
Mielenkiintoista lukea miten teillä tehdään. Meillä 8kk vauva ja yöt menee suht hyvin. Päivällä ei olla saatu vielä mitään rytmiä :D. Kaikenlaista ollaan kokeiltu. Onkohan se vaan niin yksilöllistä että ei välttämättä mitkään kokeilut aina auta. Me ei vaan olla onnistuttu tossa päiväunien rytmityksessä. Eka vauva oli myös aamukukkuja. Onneksi tää toka vauva nukkuu jopa 6 tai 7. Ite oon illan virkku ja aamun torkku ni noi aikaiset aamut on pahinta. Tsemppiä teille.
Ei varmasti ole parisuhteelle/perheelle ansa, jos toinen vanhempi välillä nukkuu, päinvastoin, mutta varmasti on, jos sitä tapahtuisi joka päivä. Ei maailma näissä(kään) asioissa ole niin mustavalkoinen, että vain ääripäävaihtoehdot on olemassa.
Itse taas toivoisin, että ihmiset jättäisi mieluummin lapsensa kotiin kuin raahaisivat niitä yliväsyneinä iltamenoihin. Rasittavaa kuunnella sitä kirkumista.
Tuolla edellä pohdittiin, että miksi lähteä unikouluun, kun vauvat vielä pieniä. Pakko kommentoida, kun asia omalla kohdallakin ajankohtainen. Meillä kolmas lapsi unikoulutettiin hiljattain yösyötöistä. Tätä ennen 8kk vauva popsi päivällä reippaasti maitoa ja kiinteitä, paino nousi hyvin, mutta valitettavasti öisinkin hänelle maistui neljä kertaa maito ja lisäksi heräsi vielä pari muutakin kertaa. Maksimiunipätkä oli kolme tuntia ehkä kerran viikossa, yleensä herättiin 1-2 tunnin välein koko yö. Maitotankkailusta huolimatta yöt olivat vielä varsin lyhyitä. Joku ehkä pärjää katkonaisella vähäisellä yöunella, mutta imettävänä äitinä 1-2 tunnin välein herääminen 8 kk ajan putkeen joka yö alkoi käydä itselleni jo raskaaksi. Eka yö tassuttelua oli raskas, mutta sen jälkeen on mennyt huomattavasti paremmin ja lapsemme on nukkunut jo useita kertoja koko yön heräämättä. Unikoulun aloittaminen oli paras ratkaisu koko perheemme kannalta!
Oletko kirjoittanut lastenkirjan? Vau! Söpö kuva, tulee ihan Lindgrenin kirjojen kuvitus mieleen. Kerro lisää.
Veikkaanpa, että vielä vaikeampaa voi olla perheissä, joissa on vauvan lisäksi 1-3 vuotiaita sisaruksia, jotka kaikki pyrkii äidin ja isän viereen ja heräävät aikaisin aamulla. Ja heitä ei voi jättää valvomatta, vaikka vauva/vauvat nukkuisivatkin.
Hyviä ajatuksia nämä unipostaukset, ja näemmä myös herättää ajatuksia lukijoissa! Haluan vain sanoa: minusta on hienoa, että olette sensitiivisiä tyttöjenne suhteen, ettekä keinotekoisesti erota heitä. Itsenäistyminen tapahtuu joka tapauksessa. Täällä kommenteissa kirjoitettiin puolikkaana olemisesta, mutta ehkä se on kuitenkin enemmän yksösten ajatus..Oletan, että kirjoittaja ei ole kaksonen; itse olen, enkä koskaan ole ollut puolikas vaan ihan kokonainen, vaikka kaksossiskoni kanssa olemme tehneet aina kaiken lapsena yhdessä. Meidät laitettiin vanhempiemme tahdosta eri luokille (perusteena itsenäistyminen), ja olen edelleen sitä mieltä, että se oli tarpeetonta ja suorastaan ymmärtämätöntä. Ihanaa, että tunnutte jaksavan luottaa siihen, miltä teistä tuntuu oikealta tehdä, ettekä tee jotain ideologia edellä. Kaikkea hyvää teille!
” Sari35
Toi illalla johonkin lähteminen tuntuu oudolta näin introvertin näkökulmasta tosiaankin. Mä haluan alkaa rauhoittaa iltaa jo n. klo 17 alkaen. Jos 4 ja 5 vee haluaa vielä kesällä mennä omalle pihalle sen jälkeen, niin sopii klo 18 asti, jolloin tullaan kyllä jo sisälle rauhoittumaan iltapalalle ja iltasatuihin. Mä aina ihmettelen, millaiset iltarutiinit näillä illalla kylillä kukkujilla oikein on? ”
Parin vuoden päästä viimeistään sun lapsilla on harrastuksia ja haluavat nähdä kavereita. Kello 17 on aika perinteinen päivälliskellonaika jonka jälkeen on täysin normaalia ja varmaan toivottavaakin että lapset ulkoilee jne. Yleensähän tuohon ikään tullaan vasta töistä kotiin eikä suinkaan aleta valmistautumaan nukkumaan.
”Toi illalla johonkin lähteminen tuntuu oudolta näin introvertin näkökulmasta tosiaankin. Mä haluan alkaa rauhoittaa iltaa jo n. klo 17 alkaen. Jos 4 ja 5 vee haluaa vielä kesällä mennä omalle pihalle sen jälkeen, niin sopii klo 18 asti, jolloin tullaan kyllä jo sisälle rauhoittumaan iltapalalle ja iltasatuihin. Mä aina ihmettelen, millaiset iltarutiinit näillä illalla kylillä kukkujilla oikein on?”
Ihan siis tokaluokkalaisen harrastukset loppuvat 18 aikoihin eikä se minusta ole mitään ”kylillä kukkumista”. Samoin pihalla tehdään kaikenlaista, varsinkin kesällä, lenkitetään koiria ja mitä kaikkea. Ja meillä mies pääsee töistä kotiin 16:30 jälkeen, ei siinä kuuden maissa vielä aleta iltapalalle, kun syödään päivällinen yhdessä, joko ennen tai jälkeen treenihommien. Ja millaiset iltarutiinit, no, ihan iltapala ja hammaspesut ja iltasadut meilläkin luetaan. Ei tosin 45min kuin aniharvoin. 🙂 Mutta siis en kyllä suostu ajattelemaan että olisimme jotain iltamenoissa riekkujia tai kylillä kukkujia vaikka lapset meneekin nukkumaan yhdeksän maissa. Ja kesällä kun täällä 300 kilometriä napapiirin yläpuolella aurinko paistaa yötä päivää ja ollaan lomalla niin ei todellakaan olla kukaan nukkumassa ennen kymmentä. Ihmiset ja perheet eläköön kukin oman rytminsä mukaan, puhutaanhan toisista nätisti 🙂
Muakin naurattaa, näin toisena introverttinä, että ”iltaa” pitäis rauhoittaa jo viideltä. Silloinhan alkaa ilta, ja vanhemmat tulevat töistä. Vauvan pitäminen mukana ei liene kukkumista, vaan varmaan moni tarkoitti että vauva nukahtaa vieraisilla sänkyynsä/kärryyn ja siirretään siitä unille. Nyt esim meillä taaperon kanssa tullaan kotiin ja nukahtaa 20.30 mennessä, mutta jos ollaan vaikka 19.30 asti pihalla/kaverilla niin niinä päivinä otetaan iltarutiinit sitten lyhyemmän kaavan kautta. Meidän lapsille on aivan normaalia ja toivottua nähdä ystäväperheitä, sukulaisia ja naapuruston kavereita myös arkena piknikillä, pulkkamäessä tai jonkun luona leikkimässä ja syömässä.
Elämä on mun mielestä liian lyhyt siihen, että suurin osa viikosta pitäisi kököttää kotosalla ja sitten kasata viikonloppuihin ja lomiin ohjelmaa. Kun lasten hoitopäivät ovat paineettomia ja melko lyhyitä, säännöllisiä harrastuksia ei haalita juurikaan jos tuntuvat kuormittavalta aikataulutukselta, niin on mukavasti aikaa spontaanille elolle. Lapsia ei ainakaan meillä tarvitse tällaisten normipäivien jälkeen mitenkään erikseen ”rauhoittaa” iltaisin, kuten Sari kirjoittaa. Toisenlainen iltaohjelma ei sulje pois rutiineita, mutta miksi sitä iltaruokaa ei voisi syödä kaveriperheen kanssa, kaikkihan syövät aika samaan aikaan ja mukava olla yhdessä. Siinä saavat myös vanhemmat vaihtaa kuulumisia ja olla toistensa tukiverkkoina lapsiarjessa.
Jes, tosi asiallisia ja hyviä perusteita! Meillä menee 2v edelleen joka ilta klo19 nukkumaan ja on aina mennyt. Koskaan ei olla nukuttu vierekkäin eikä ole tarvinnut syödä yöllä 6kk jälkeen. Olen ollut erittäin tiukka rutiinien kanssa, mutta meillä varmasti ollut myös ns hyvä nukkuja. Nyt odotamme kaksosia, ja koitan imeä kaiken tiedon ja vinkit millä saisimme myös heidän kanssaan hyvät yöt.
Toi illalla johonkin lähteminen tuntuu oudolta näin introvertin näkökulmasta tosiaankin. Mä haluan alkaa rauhoittaa iltaa jo n. klo 17 alkaen. Jos 4 ja 5 vee haluaa vielä kesällä mennä omalle pihalle sen jälkeen, niin sopii klo 18 asti, jolloin tullaan kyllä jo sisälle rauhoittumaan iltapalalle ja iltasatuihin. Mä aina ihmettelen, millaiset iltarutiinit näillä illalla kylillä kukkujilla oikein on? Meillä luetaan iltasatujakin jo minimissä 30 min, yleensä 45 min, ja haluan siihen panostaa ja käyttää aikaa illoista. Meillä ulkoillaan aamusta aikasesta sinne iltapäivään, mutta ei tod mihinkään kylille lähdetä enää noihin aikoihin. Ihan kaikki kolme lasta nukkuu jo klo 20. Meillä ehdottomasti hyvin toiminut näin. Me saadaan myös miehen kanssa useampi tunti yhteistä aikaa iltoihin. Ja näistä rutiineista ei lipsuta, edes kesällä. Muuten on mulla ja lapsilla paljon hankalampaa, kun heille tulee univelkaa, josta tulee kiukkua yms.