Kolmistaan

Vastauksia ja aatoksia unikoulupostaukseen

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Mä ajattelin ihan kirjoittaa oman postauksensa koskien viime postauksen alle tulleita kommentteja ja kysymyksiä, niin onpa kaikki sitten samassa paikassa. Isken tuohon kursiiviin kysymyksen tai väitteen ja kerron sitten oman kantani aiheeseen.

”Te laitetta vauvat liian aikaisin iltaunille.” Niin mäkin kuvittelin pitkään ja myöhästettiin tyttöjen nukkumista. Se ei kuitenkaan tuonut MITÄÄN tuloksia aamuun. Paitsi sen, että tytöt heräsi vieläkin väsyneempinä. Ajankohta oli silti sama. Sitten saatiin ohjeet kahdeltakin kouluttautuneelta uniohjaajalta, ja mitä enemmän ollaan itse luettu aiheesta, yöuni-ikkuna 7kk vauvoilla on klo 19 maissa. Toki joissakin perheissä toimii jokin muu systeemi, mutta me koitetaan nyt tätä ohjetta ainakin tovin.

Jos tämä ei toimi (vielä tulokset ei ole päätä huimaavia. Toki herääminen 4.40 on siirtynyt 5.00 tai 5.15), täytyy koittaa jotain muuta. Lapset ovat ihmisiä. Ja kuten tiedetään, samat tipsit ei toimi kaikkiin maailman ihmisiin. Tosin tässä(kin) luotan ensisijaisesti ammattilaisten apuun. Alansa huippuihin.

”Tuon ikäisten vauvojen unen tarve on 12h” Tämähän on kanssa todella yksilöllistä. Me ollaan menty nyt unikoulun aikaan tuolla 10h yöunta (pakosta) ja 3h päiväunta (joka unilta herätellen ohjeiden mukaan)ja se on selvästi Mesille ja Ompulle liian vähän. Myös esikoinen on ollut aina kova nukkumaan, joten varmasti on yksilöllisiä ja geneetteisiä eroja. Täytyy ottaa myös huomioon, että korjatulta iältä meidän pienet ei ole 7,5kk vaan juuri ja juuri puoli vuotta. Tässä vauvavaiheessa viikoillakin on eroa.

”On aivan sama, onko vauvoja yksi, kaksi vai kolme”. Itse en uskaltaisi sanoi näin varmaksi asiaa, koska mulla ei ole kokemusta kuin yksösvauvasta ja kaksosparista. Mutta varmasti on myös teitä, joilla on omat yksöset, kaksoset ja kolmoset. Oma kokemus on kuitenkin se, kun yhden yksikön ja yhden kaksosparin äiti olen. Esim esikoisen kanssa pystyin jatkamaan itse unia aamulla, vaikka hän oli vauvana herännyt, jos otin hänet kainaloon ja hän sai olla siinä turvallisesti, räpeltää mun hiuksia jne. Kahden kanssa tuo ei onnistu. Jos otat heidät yhdelle puolelle sänkyä (ja teet vallin tyynyistä heidän toiselle puolelleen), ovat he jatkuvasti toistensa kimpussa ja päällä ja tunkemassa sormia silmään. Itseni molemmin puolin ei voi ottaa, koska ryömivät sitten ulos sängystä. Myös nukkumaanmenoajat on musta tässä tapauksessa tärkeämpiä. Yhden kanssa voi joustaa, mutta kahden kanssa on mietittävä aina myös sitä toista.

”Vauvat eri huoneisiin, kumpainenkin yhden vanhemman kanssa.” Tämä on vinkki, jota varmasti (kodin tilan puitteissa) testataan akuuttiin tilanteeseen. Tosin pysyvä ratkaisu ei voi olla se, että molemmat vanhemmat herää sekä öisin, että aikaisin aamulla. Tässä on otettava huomioon myös se, että isosisko, joka herää aamuisin kouluun, on saatava mahdollisimman kauaksi vauvoista, jottei myös hän herää yömetelöintiin. Haaste 70 neliössä ja siinä, että olkkarissa ei ole mahdollisuus saada huoneen pimennystä. Se ei tunnu missään nimessä oikealle ratkaisulle, että vauvat erotettaisiin ilman pakkoa toisistaan (esim toinen kotona ja toinen mökillä). Tätä on vaikea selittää, mutta he kuuluvat yhteen. Ovat kerran olleet vuorokauden erillään, kun Omppu oli rs-viruksen vuoksi sairaalassa. Olivat koko ajan vähän hukassa, kun toista ei ollut. Tosin omissa sängyissään he nykyisin nukkuvat hyörinnän ja pyörinnän vuoksi.

”Yö on liian pitkä aika olla syömättä.” Tämä väitehän sotii ihan jo neuvolan ohjeitakin vastaan. Meille ehdotettiin neuvolassa yösyöttöjen lopetusta jo 6kk:n kohdalla. Varmasti, jos vauva saa pelkkää rintaruokaa, voi ollakin. Mutta meillä tytöt vetää kiinteitä hirveää tahtia ja mm. iltapuuropussukat mieheen ja maitoa päälle, joten nälkä ei ole ongelma. Vaan tapa herätä. Viimeisinä aikoina tytöt saatoivat ottaa pari vetoa maitoa ja nukahtaa heti perään. Ts. eivät heränneet maidolle nälkäänsä. Tämä osuus on ekaa yötä lukuun ottamatta mennyt meillä tosi hienosti. Eivät selvästi kaipaile juuri maitoa.

”White noise”. Kyllä. Otettiin heti testiin tänä aamuna. Saattoi toimia ainakin vähän.

”Aikuiset nukkumaan myös aikaisin” Tässä on monta estettä. Ensinnäkin meillä on myös 10-vuotias, joka ei nukahda klo 19. Vaan lähempänä 21-22, joten tuosta seiskalla ei aikuinen noin vaan hilppase unille. Ei sen puoleen. Vaikka olisin nukkunut kuinka vähän, iltavirkkuna iskee virkeys, ja uni ei tule meille aikuisille varmasti koskaan ennen kymppiä. Joku ehdotti, että toinen aikuinen jäisi esikoisen kanssa iltaa viettämään. Se on ihan ok ratkaisu jossakin erikoistapauksessa (vaikka kipeänä), mutta mun mielestä meidän kolmen yhteinen aika on aivan ehdottoman arvokasta. Pienet vie niin paljon huomiota, että on tosi tärkeää erityisesti esikoiselle, että saa olla joskus vanhempien kanssa ihan vain yksin. Me istutaan tosi usein iltaruokapöytään yhdessä vasta pienten tyttöjen mentyä unille, koska silloin saadaan juteltua rauhassa esikoisen kanssa. Tai sitten ollaan kaikki kolme sohvalla kainaloikkain. // Yhtä tärkeää, kun aika F:n kanssa, on A:n ja mun yhteinen aika iltaisin kaksin. Mun mielestä on todella suuri parisuhdeansa, jos ei olla arjessa koskaan kaksin. Koska ainahan löytyy joku syy, miksi pitää mennä aikaisin nukkumaan tai laittaa kaikki muu sen rakkaimman aikuisen edelle. Koska tuleehan näitä: Nyt on unikoulu ja hampaat, kohta on uhmaikä, teini-ikä, työstressi, muuttostressi jne jne. Parisuhde on lasten jälkeen viimeinen asia, josta mä lähtisin säästämään. Varsinkin, kun parisuhdeaika on muutenkin tällaisessa elämäntilanteessa kortilla. Toki ihan konkreettinen unikin on tärkeää, mutta se voima, mitä aviopuolison kanssa vietetystä hetkestä kaksin saa, kantaa pidemmälle, kun tunnin pidemmät unet. Tämä on siis mun kokemus, eikä – taaskaan – varmasti päde kaikille.

”Vauva kaipaa äitiä. Muutkin eläimet nukkuvat pentujensa kanssa.” Vai onko niin, että tämäkin on monessa perheessä tapa? Ja myös äiti kaipaa lasta viereensä? Tunnustan ja tunnistan tämän, koska nukuin käytännössä kuusi ensimmäistä vuotta esikoisen kanssa kylki kyljessä. Ja voin sanoa, että vaikka se oli monin tavoin ihanaa, oli siitä vieroittuminen sellainen souvi, että never again. Ketut ja sudet voivat nukkua minun puolesta vierekkäin, mutta heidän ei tarvitsekaan herätä aamulla kuudelta töihin tai pinnistellä pissahädässä aamuneljästä asti, ettei lapsi herää siihen, että emo tallustelee vessaan. Mutta jos perhepeti toimii teille, se on ihanaa. Itse yritän kyllä välttää sitä viimeiseen asti. Koen, että turvallisesti kiintyneet lapset eivät mene rikki siitä, että nukkuvat omassa sängyssään.

”Miten muun perheen aikataulu sopii siihen, että vauvat menevät unille jo klo 19. Teillä tulee vähintään toisen vanhemman olla kotona vauvojen kanssa.” Tämä oli tosi hauska kysymys, koska tämä on oiva esimerkki siitä, miten meitä perheitä on niin erilaisia. Ehkä, koska esikoisellakin on ollut koko elämän tosi tarkat ja ehkä aika aikaisetkin nukkumaanmenoajat, en ole edes ajatellut tätä ongelmaksi. En näe tilannetta, miksi meidän perheen pitäisi olla ulkona enää 18 jälkeen. Toki meillä molemmilla aikuisilla ja esikoisellakin on (tai siis oli ennen koronaa) iltapainotteisia harrastuksia, mutta silloin toinen vanhempi on kuitenkin kotona. En näe oikein mitään sellaista tilannetta, että pakosta meidän molempien aikuisten olisi oltava ulkona tuon ajan jälkeen. Koska eihän vauvoja voi minnekään illanviettoihin muutenkaan ottaa mukaan. Jos meidän pitää valvoa myöhään – olisi hypoteettisesti esimerkiksi jotkut juhlat – ottaisimme silloin varmasti hoitajan kotiin. Tosin juhlat, jotka jatkuvat yli 18, ovat tuskin muutenkaan vauvoille sopivat. Tosin. Tiedän paljon perheitä, joissa esim suunnistetaan/pelataan golfia/tms koko perheen voimin niin, että vauvakin otetaan ns.harrastukseen mukaan. Tässä tapauksessa tällainen aikataulu olisi varmasti ongelma.

Huh! Olipa siinä vastauksia ja ajatuksia kerrakseen. Toivottavasti muistin vastata kaikkiin.

Tilannekatsaus unikoulun nykyhetkeen: Yösyöttöjä tytöt ei siis enää juuri kaipaa, mutta aikaisin edelleen kukkuvat. Tosin muutamassa ennen hyvin mennessä univaiheesta on tullut takapakkia. Samoin päiväunien jaksottamisessa on se haaste, että tytöt ovat päivin aivan väsyneitä. Ihanan rentouttavaa oli tänään se, kun tytöt olivat tänään kolme tuntia kummeilla hoidossa ja meillä kävi meidän siivooja ekan kerran sitten helmikuun lopun. Miten kepeä olo ja energia uutta yötä varten. Nyt mamma jaksaa taas heräillä.

-Karoliina-

Kuva: Kuva mun kirjasta #vauvavuosi, kirjan kuvitus Sanni Kariniemi

Lue myös

X