Kolmistaan

Toinen hääpäivä: Vastauksia seuraajien kysymyksiin

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Me vietetään tänään A:n kanssa meidän toista hääpäivää. Hassua, miten erilaista (ja kuitenkin monella tapaa samanlaista) elämä kaksi vuotta sitten oli. Meidän hääpäivä oli kyllä aivan ihana. En ole ennen uskonut täydellisiin päiviin. Varsinkin, jos ne ovat isosti etukäteen suunniteltu. Mutta meidän hääpäivä oli kyllä helteineen ja auringonpaisteineen juuri sellainen täydellinen päivä.

Mä vastaan nyt hääpäivän kunniaksi niihin kysymyksiin, joita te kysyitte multa instan kautta tänään rakkaudesta.

Mitä sulle merkitsee avioliitto vs. avoliitto?

Kyllä mun mielestä avioliitto on suurempi sitoutuminen kuin avoliitto. Musta on ihanaa olla naimisissa. Samalla sukunimellä ja silläkin tavalla tiiminä.

Olen aistinut, että avioliiton dissaaminen on ikään kuin muodissa. Mä taas ajattelen, että nykyaikana avioliittoon sitoutumisella on vielä suurempi merkitys kuin satoja vuosia sitten. Nykyisin, ainakaan Suomessa, monenkaan ei ole pakko olla naimisissa vaikkapa elintasonsa vuoksi. Kaikki se perustuu vapaaehtoisuuteen ja on siksi vieläkin kunnioitettavampaa.

 

Parhain ja ärsyttävin piirre puolisossa?

Minä vastaan A:sta: Paras piirre on se, että A:llä on todella hyvä sydän. Hän ajattelee aina ensin muita, ja sitten vasta itseään. Kaikki se, mitä A tekee muiden hyväksi, on tosi pyyteetöntä. Hän ei patsastele valokeilassa ja huutele, että ”katsokaa, kuinka hienosti mä taas tein.” tai yritä saada itselleen vastapalveluksia.  Hän tekee matalalla profiililla tosi paljon hyvää koko ajan läheistensä hyväksi.

Ärsyttävin piirre (joka on kyllä myös mun mielestä yksi piirteistä, joita rakastan), on A:n jääräpäisyys. Joskus se saa mut ihan raivon valtaan, mutta musta on silti ihanaa, ettei hän ole mikään tuuliviiri tai nössö, joka ei osaa seistä omilla jaloillaan. Koska olenhan itsekin samanlainen.

A vastaa minusta: Karoliinan ehdottomasti paras piirre on rakastettavuus ja huolenpito! Ne,ketkä on Karon rakkaita, varmasti tuntee sen.

Ärsyttävin piirre on sellainen vänkäys. Että asiat joista on eri mieltä, niin Karon on haasteellista nähdä sitä toisen kantaa.

 

Paras yksittäinen muisto hääpäivältä.

Niitä on tosi monta. Ekana tuli mieleen se, kun meidän ”hääautona” toimi laatikkopyörä, jonka mun työkaverit oli koristellut AIVAN IHANAKSI. Sillä me sitten ajeltiin (A ajoi, minä korissa) kirkosta juhlapaikalle. Oli ihan mielettömän hauskaa kurvailla Hallituskatoa alas juhlatamineissa, Just married -kyltti pyörän takana, kun ihmiset vilkutteli ja tööttäili autoista.

 

Miten arvelet, että suhteeseenne olisi vaikuttanut se, ettette olisi saaneet yhteisiä lapsia?

Mä ehkä olisin kokenut syyllisyyttä siitä, että en olisi voinut ”tarjota” A:lle isyyden ensihetkiä. Mehän elettiin lapsi- ja perhekeskeistä elämää jo ennen pienten syntymää F:n kanssa, joten vanhemmuudesta A ei olisi jäänyt paitsi. Mutta onhan se ihanaa, että hän on saanut kokea nyt myös synnytyksessä mukana olon ja vauva-ajan.

Meillä olisi ollut siinä tapauksessa enemmän parisuhdeaikaa ja sitä kautta sellainen olisi omalla tavallaan varmasti muokannut suhdetta. Nyt suhdetta muokkaa se, että meillä on vielä enemmän yhteistä rakastettavaa.

 

Menikö kasvatustyylit heti yksiin?

Pääpiirteittään kyllä. A:n mielestä mä olen moderni kasvattaja ja hän mun mielestä perinteisempi. Että kyllä toki on pitänyt soveltaa tapoja yksiin ja tapoja yksiin myös F:n kanssa. Arvot meillä on kuitenkin samat, joten se auttaa paljon tässä(kin).

 

Ottaako toinen päähän vauva-arjessa koskaan? Mikä sitten avuksi?

Totta kai toinen ottaa välillä päähän. Mutta en koe, että vauva-aika olisi lisännyt eripuraa millään tavalla. Ehkä päinvastoin: Kun näkee, että toinenkin pinnistelee väsyneenä perheen eteen, kunnioitus toista kohtaan vaan kasvaa.

Mun mielestä ärsytykseen auttaa pieni tulinen riita ja sen jälkeen sopiminen. A on ehkä eri mieltä riitojen ilmaa puhdistavasta voimasta. Joskus auttaa asioista puhuminen, joskus hetki hengähdysaikaa yksin.

 

Mihin rakastuit sun miehessä? Ja onko ne asiat pysynyt samana vuosien aikana?

Ihan ekana mä taisin rakastua A:ssä siihen, kuinka hyvä, luonteva ja turvallinen olo hänen seurassaan tuli. Olin TODELLA skeptinen miesten suhteen, mutta jo ensi tapaamisella tuli tunne, että tuolle miehelle voin kertoa ihan kaiken. Hän on edelleen mun tukipilari ja en tiedän turvallisempaa paikkaa, kun hänen kainalossaan.

Sitten, kun opin tuntemaan häntä paremmin, huomasin sen, että hän on tosi hyvä ihminen. Sellainen pyyteettömyys teki (ja tekee edelleen) muhun tosi suuren vaikutuksen.

Totta kai parisuhteessa mun mielestä pitää em. asioiden lisäksi olla myös kipinää. Muuten oltaisiin vaan tosi hyviä ystäviä. Sellainen vetovoima oli aivan selvää ensihetkestä lähtien, ja mikä siisteintä, se ei kadonnut minnekään, vaikka kaikki glamour ympäriltä onkin viimeistään vauvavuoden myötä kadonnut. Kemia on mun näkökulmasta asia, jota vaan on, tai sitten ei. Mun romantikkopäähän ei sovi ajatus siitä, että parisuhdeen romanttista osuutta ja vetovoimaa aletaan jollain tapaa opetella. En usko, että se on opeteltavissa. 

Eli yhteenveto: Ne asiat, joihin rakastuin, on vaan vahvistunut vuosien myötä.

 

Kivaa uutta  viikkoa ja kiitos hauskoista kysymyksistä!

-Karoliina-

Kuva: Otettu MeNaisten lehtijuttua varten helmikuussa 2020. Kuvaaja Liisa Valonen, meikki Essi Kylmänen, tyyli Nina Nuorivaara.

Lue myös

X