Kolmistaan

Keskiviikkoa vaan. Ja vanhoja kuvia.

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Klisee, mutta miten nämä viikot menee niin nopsaa? Taas on viikko puolessa. Tosin mitäpä laskemaan. Korona teki jo sen, ettei aina edes muista, mikä päivä on. Kesä ei ainakaan laita päiviä enemmän ruotuun. Mutta hyvä näin. Ollaan ja lillutaan ajassa.

Tämä viikon alku on ollut tosi hyvä. Siitäkin huolimatta, että satutin viime yönä selkäni vauvaa nostaessa ja kukuin siitä syystä hereillä kolmesta eteenpäin. Onneksi luottohieroja Aki sai selän kuitenkin pikana kuntoon. Kuivaneulaus on timanttista. Jos et ole kokeillut, suosittelen. 

Mä olen viime päivinä miettinyt tosi paljon tulevaa syksyä, ja tuntuu ihanalle, että pääsen kertomaan teille uusista kuviosta heti, kun asiat ovat enemmän vielä varmoja. Muutoksia on monella tapaa tulossa. Positiivisia kaikki. 

Vaikka kevät on ollut rankka, on ollut säiden puolesta tosi hyvä tuuri. Ehkä omaa oloa univelkojenkin keskellä on helpottanut se, että vaikka heräisi kuinka aikaisin, poikkeuksetta aurinko paistaa. Vielä kun on saatu nyt lämpöä, on ainakin mun pukeutuisinto kasvanut pitkän college-housukauden jälkeen. Nyt voi laittaa farkkuhametta ja liehuhelmoja. Ihanaa. Vaikka kuinka talvella yrittää, ei pukeutuminen kivasti ole vaan niin helppoa. Tai siis on, mutta harvoin ainakaan tällaisen vilukissan päällä näkee ulkona muuta kuin isoimman mahdollisen untuvatakin. Talvipukeutumisesta katoaa helposti hauskuus. 

Nämä postauksen kuvat on muuten toukokuun alusta, kuten puiden kunnosta näkee. Mä olen sellainen kuvien hamstraaja, koska en halua ”tuhlata” niitä, ja siksi joskus jotkut kuvat jää jopa julkaisematta, kun aika jyrää ohi. 

Huomenna saadaan esikoinen taas kotiin ja lauantaina mulla on mun siskon kauan odotetut minisynttärit (mini, koska #korona). Tuntuu sille, että kesä on alkanut. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Lue myös

X